Yhteiskuntatalouden näkökulma
- Valtion budjettiarvio ja sen vaikutukset sosiaalipolitiikkaan. Miten resursseja suunnataan,
ja onko painotus oikeudenmukainen? - On arvioitu, että sosiaalipalveluiden ja turvaverkkojen rahoitus ei tule riittämään, vaikka
määrärahoja on lisätty. Leikkaukset ja uudistukset painottuvat kannustavuuteen
solidaarisuuden sijaan.
Kannustavuus ei sinällään ole negatiivinen lähtökohta, mutta hallituksen toimissa ei
huomioida rakenteellisia eroja tai alueellisia työmarkkinaolosuhteita. Alueilla, joissa
vallitsee rakenteellinen tai massatyöttömyys, kannustimet eivät käytännössä takaa
toimeentuloa.
Ennustettavat sosiaaliset ongelmat voivat lopulta aiheuttaa suuremmat kustannukset kuin
ne säästöt, joihin leikkauksilla pyritään.
On nähtävissä, että oikeisto varautuu vaalitappioon ja käyttää nykyisiä päätöksiään
strategisesti asemoituakseen tulevaan oppositioon: ensin toteutetaan leikkaukset,
myöhemmin syytetään tulevaa hallitusta tehottomuudesta. Tämä on läpinäkyvää pitkän
linjan poliittista taktikointia.
Vasemmiston näkökulma
Vasemmiston mielestä tulisi panostaa palveluihin ja universalismiin (peruspalvelut,
asumistuki, toimeentulotuki) sen sijaan, että politiikan painopiste olisi säästöissä ja
kannustinjärjestelmissä.
Julkisten palvelujen rahoitus. Tarvitaanko lisää resursseja koulutukseen, terveydenhuoltoon
ja varhaiskasvatukseen?
Kyllä tarvitaan. Historiallisesti ja kansainvälisesti on nähtävissä, että kun oikeistolainen
talouspolitiikka painottaa veronalennuksia, menoleikkauksia ja markkinaohjattuja
ratkaisuja, seurauksena on usein koulutuksen, terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen
eriarvoistuminen.
Kun sivistys ja hyvinvointi riippuvat lompakon paksuudesta, valta keskittyy niille, joilla on
ennestään taloudelliset ja sosiaaliset etuoikeudet. Tätä on politiikan tutkimuksessa kuvattu
mm. seuraavilla käsitteillä: - Plutokratia – valta keskittyy varakkaille.
- Hegemonia – eliitti määrittää myös ajattelun ja kulttuurin suunnan.
- Autoritaarinen paternalismi – kansalaiselta odotetaan kuuliaisuutta, ei osallistumista.
Kun julkisia palveluja ajetaan alas, ei synny todellista vapautta valita, vaan vapaus
jakautuu epätasaisesti.
Sivistys ja hyvinvointi eivät saa olla etuoikeuksia vaan
perusoikeuksia.
Siksi koulutus, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus tarvitsevat lisää resursseja – ei
holhouksen vuoksi, vaan demokratian edellytysten turvaamiseksi.
Vasemmistoliiton linja
Vasemmistoliiton ohjelmien mukaan koulutuksen tulee olla maksutonta ja saavutettavaa
varhaiskasvatuksesta korkeakoulutasolle riippumatta perheen tuloista tai taustasta.
Koulutus ei ole kuluerä, vaan yhteiskunnan perusta – investointi osallisuuteen, vapauteen ja
demokraattiseen vaikuttamiseen.
Sama pätee sosiaalipolitiikkaan. Vasemmistoliitto torjuu mallin, jossa hyvinvointipalvelut
minimoidaan ja ihmiset sysätään markkinoiden varaan. Ohjelmissa todetaan, että
yhteiskunnan tehtävä ei ole aktivoida köyhiä, vaan poistaa köyhyyden rakenteelliset
juurisyyt, matala palkkataso, korkeat asumiskustannukset, epävarmat työsuhteet ja
riittämätön perusturva.
Siksi Vasemmistoliitto vastustaa leikkauspolitiikkaa ja verokevennyksiä, jotka kohdistuvat
ylimpiin tuloluokkiin.
Linja on päinvastainen, verotuksen tulee olla oikeudenmukaista,
julkiset palvelut vahvoja ja yhteiskunnallisen vallan kuuluttava ihmisille – ei pääomalle.