Karjalaisuus markkinoiden armoilla
Ennen oli ennen, nyt on nyt. Menneiden vuosikymmenten Joen kaupungin ja Pohjois-Karjalan kesäfestivaaleilla näkyi ja kuului musiikissa myös karjalaisuus. Oli vuosittaiset ja monipuoliset Joensuun laulujuhlat, mahtava perinteitä vaaliva Kihaus Rääkkylässä (Värttinän vuosikymmen, 1990-luku jne), mukavan rento-rock Ilosaari ja varttuneiden harrastajien aito Ilovaari ( Renegades , Swinging Blue Jeans jne).
Taitaapa nykyisin Kaustisellakin kuulla enemmän karjalaista kansanmusiikkia kuin Joensuussa? Jos mainostajia ja mediaa on uskominen, jäljellä on enää (monen mielestä “kesän meluisin ja roskaisin viikonloppu” ) megamittoihin paisunut Ilosaarirock. Mikäpä siinä, sillä sitä ilman Etelä-Suomen nuoriso ei ikimaailmassa matkaisi joukolla Joensuuhun ja toisi satoja tuhansia euroja elvytysrahaa raukoille rajoillemme. Tosin karjalaisuudesta ja paikallisuudesta tapahtumassa ei ole 2023 jäljellä enää häivääkään – ellei nyt lasketa Ismo Alangon mahtavaa karismaa ja mainosarvoa. Lippujen hinnat on Ilovaaria myöten hinattu pilviin, joten ei köyhillä eläkeläisillä, saati työttömillä tai varattomilla opiskelijaraukoilla ole mitään sijaa näihin festareihin. Kun Linnunlahti suljetaan uimareilta ja kesälomalaisilta peräti pariksi viikoksi, eivät kaikki, usein hiljaisuutta(kin) hakevat turistit tai joensuulaiset ole aina innoissaan.
Onko karjalainen musiikkiperinne ja tarinointi alkanut puuttua muutenkin itärajan kesätapahtumista? Liekö Lieksan mainioissa Vaskiviikoissa enää häivähdystäkään Karjalaa? Kesäteattereissa ja musiikillisissa kyläjuhlissa, Kihausta myöten, karjalaisuus toki vilahtelee. Vaan eipä media ole useinkaan paikalla eikä sitä myöten yleisökään, saati nuorempi polvi. Kiihtelyksessä, vaimoni kotipaikan eli Heinävaaran uusi kirjallisuustapahtuma lauantaina 1.7. täytti upean vaaramaiseman ja Seurojentalon. Se oli iloinen poikkeus, vaikka paikalliset karjalaiskirjailijat sieltäkin puuttuivat! Tilaisuus oli muuten erilaisuudessaan oikein antoisa, ammattimaisesti juonnettu ja hyvin pohjustettu – lohikeittoineen. Seuraavaksi suuntanamme on Tohmajärvi – ja siellä ohjelmistossa oleva teatteriversio Markku Pölösen ”Onnen maasta”.
Täysin unohdettu Pajot?
Kontiolahden alkukevään karjalaiset musiikkipäivät eli Pajot ei näytä kiinnostavan kulttuuriväkeä, ei päättäjiä eikä rahoittajia. Olin kuusi vuotta sitten festivaalia ideoimassa sellaisten Pajot-aktivistien kuten Timoi Munne & Jari-Pekka Kinnunen kanssa. Tiedän mistä puhun. Muu media on vaiennut lähes täysin ja vastuu ohjelmasta ja organisaatiosta on nyttemmin jäänyt Kontiolahdella yksin Kinnuselle ja muutaman innokkaan vapaaehtostoimijan harteille. Jopa sinänsä vauras ja kasvava Kontiolahden kunta on saanut ansaitusti moitteita paikallisen ja täysin karjalaisuus-teemaan ja karjalan kieleenkin keskittyvän musiikkifestivaalin järjestäjiltä.
Rahoitus on ollut kiven alla – ja nyt 2023 katkennut kunnan taholta. Pajot on siis katkolla, siirtymässä ehkä muualle, vaikka se on jo viisi vuotta paikannut hienosti sitä aukkoa, minkä monet Pohjois-Karjalan festivaalit ovat musiikkipuolelle jättäneet. Se on noussut kirkkaasti karjalaisuuden ylläpitäjäksi aikana, jolloin kaupallisuus ja markkinaraivo riivaa liian monia tapahtumia. Valitettavasti vain megamitat huomioidaan, kuten prameilevassa uudessa Joensuun kauppahallissa ja Karjala-markkinoillakin!
Silti Pajot-vierailijoiden joukko on ollut viime vuosinakin upea: Loimolan Voima, Suistamon Sähkö, Santtu Karhu & Talvisovat, Arto Rinne, Wimme Saari, Lea Tajakka, Inehmo, Moldurga, Suommkar. Toukokuussa 2023 Kontiolahden kulttuurimaisemassa keskusteltiin Karjalan romanikulttuurista Kai Åbergin & Pertti Palmin johdolla. Miesten musiikillinen duo Karjalan Kaaleet oli pääesiintyjien joukossa kuten myös Karjalabrihat, Suotaunot, Honeypaw Kanadasta ja nouseva tähti Wilma Jää. Mihin lie jäi media – ja siinä sivussa yleisö?
Eikö Karjala-teema enää oikeasti kiinnosta ketään musiikissakaan? Ehkäpä edesmenneen Heikki Kirkisen toteamus, että “nykykarjalaisuus on enemmänkin mielentila kuin perimä” onkin totisinta totta?
Pentti Stranius, Öisinajattelija, pohjalainen karjalainen
Petroskoista Suomeen muuttanut monipuolinen ja arvostettu muusikko (myös muistelmakirjailija!) ja perheyhtyeen vetäjä Arto Rinne kommentoi tuoreeltaan blogiani näin:
”Hei Pena
Kiitos jutusta.
Pajot-festivaalia tulee ikävä, jos se loppuu. Itse olin siinä 4-5 kertaa ainakin. Hyviä esiintyjiä oli ja yleisöä, vaikka vähän. JP ja vapaaehtoiset tekivät valtavasti työtä. Valitettavasti media ja kunta ei tullut mukaan.
Enpä oikein tiedä muita tapahtumia, joille karjalaisuus olisi niin keskeinen asia.
t.Arto”
Terveh,
olen saanut paljon yksityisiä viestejä, joissa kosketellaan nykykarjalaisuutta ja/tai sen puutetta Pohjois-Karjalassa
Esimerkiksi Joensuun uutta kauppahallia pideään tyypillisenä ”prameiluna”, jolla ei ole mitään tekemistä aidon karjalaisuuden kanssa, ei torielämällä juuri muutenkaan. Samoin ns. Kukkilinnun puiston rakennussuunnitelmat Joensuussa nähdään päälleliimattuna ”koristekarjalaisuutena”,jolla yritetään elvyttää ja ostaa, kaupallistaa ja pilata jo ajat sitten kadonnutta karjalaisuutta, nimitasolla,modernisoimalla ja pilaamalla ”viimeinenkin luonnollinen rantamaisema kaupungista”
Muuan viesti sai Öisinajattelijan pohtimaan asiaa todella vakavasti. Lainaan sitä tähän nimetömänä:
”Sellainen karjalaisuus, mitä ei ole ollutkaan, ei voi kadota. Tämä pätee
pohjoisarjalaiseen karjalaisuuteen, joka on Kirkisen väenvängällä
luoma illuusio. Pohjoiskarjalainen ”karjalaisuus” on itsensä ja juurien
kieltämistä. Täällä väki on (pogostan ortodokseja ja muutamia
evakkosukuja lukuun ottamatta) savolaista – geneettisesti,
kulttuurisesti, kielellisesti…”
Viesti jatkuu: ”Täällä palvotaan Marrku Pölöstä ja Jaakko Teppoa ja Ismo
Alankoa. Pölönen ja Jaska ovat umpisavolaisia ja Ismo on
Helsingissä syntynyt, pohjalaisten vanhempien lapsi.
Se, että suoranaisesti vihataan savolaisuutta ja savolaisia, on
itsensä vihaamista. Ei ihme, että täällä ollaan vihamielisiä kaikkea muualta tullutta
kohtaan. sellaista se on, kun ei uskalla omaakaan
heimoidentitettiään tunnustaa. Täkäläinen rasismi kumpuaa siitä,
ettei olla Sinut itsensäkään kanssa. Suomessa oleva karjalaisuus
elää ainoastaan eteläisessä Karjalassa. Kun menet aamujunalla
Hesaan, niin Imatralla tiedät tulleesi Karjalaan. Kuulet sen
kielestä ja näet sen ihmisistä. Lappeenrannan torilla kuulet
karjalaista kieltäkin, kannaksen ja Viipurin murretta.”
…
Aika rankasti sanottu, mutta pistää todella miettimäänesim joensuulaisen tai lieksalaisen rasismin, ja vaikkapa menneiden vuosikymmenten skiniaatteen juuria, eikös vain?
Öisinajattelija
Karjalaisuus katosi alueluovutuksiin.
Kannaksen Karjala oli ikäänkuin kantatila, ja muut Suomen karjalat ja varsinkin nykyisen ”uusia ulottuvuuksia” saaneen höyrähtäneen Nato-Suomen, jota johtaa joku salolainen tönkköturkku, karjalat pelkkää itsepetosta.
Hieman myöhästyneet kiitokset Öisille ajatuksille ja Artolle!
Itse en tätä Karelia Folk ry:n (KaFo) ja Pajot -Karjalaiset Musiikkipäivät -tapahtuman tilannetta suostu ymmärtämään nyt enkä ehkä koskaan.
Pajot ja sen taustatilanne
Tilanteeseen johtaneet syyt ovat monisäikeiset, mutta kukaan ei olisi mennyt vararikkoon, jos lähimmät päärahoittajamme ELY ja / tai kuntamme eli Kontiolahden päättäjät olisivat huomioineet tukipäätöksiä tehdessään koronan vaikutukset ja osoittaneet korona-aikaista, ilman koronatartuntoja läpivietyä, toimintaamme kohtaan empatiaa ehkä kiitollisuuttakin.
Kävi kuitenkin päinvastoin; kun koronan vuoksi kesken jääneen hankkeen julkinen rahoitus romahti 4/5 -> 1/5 siirtyi hankkeeseen saadun kuntalainan loppuosuus 1/5 myöhemmin maksettavaksi velaksi.
Vaikka sovimme velan maksujärjestelyistä, oli Kontiolahden kunnanvaltuutettujen ja virkamiesten keväällä 2023 tekemä yksimielinen päätös (kukaan ei Pajot tapahtuman tukemista puolustanut), ettei Pajot tapahtumaa kunnassamme enää tueta. Kontiolahden päätös jätti kevään 2023 Pajot- talouteen 6000 euron aukon. Lainasta olisimme maksuohjelmaa toteuttaen selvinneet ja uutta tapahtumaa olisimme jo suunnittelemassa, mutta määrätessään velat ja seitsemättä kertaa kuntakeskuksessamme järjestetty karjalainen Pajot -festivaali kokonaisuudessaan KaFo:n sekä muiden tukijoidemme maksettavaksi, työnsi kunta KaFo:n tietoisesti lähemmäksi perintää ja mahdollista vararikkoa.
Kun tili on lähes tyhjä, kuten aina Pajojen jälkeen, jäävät velat automaattisesti allekirjoittaneen ja muiden KaFo hallitusjäsenten maksettaviksi. En tiedä itkeäkö vaiko nauraa, mutta tämähän on täysin absurdi tilanne. Pajot- tapahtuma on mahdollistanut sen, että kaikkina näinä vuosina olemme voineet ideoida ja toteuttaa maakuntaamme istuvia mm. matkailu strategioita tukevia Karjala-teemaisia kulttuurihankkeita, käykäähän vaikka tsekkaamassa ”koronahankkeessa” ammattimaisesti, mutta talkoilla tehtyä maailman ensimmäistä karjalan kielelle tehtyä ”Karaokea Karjalakse” -tallennetta: https://www.pajot.fi/karaoke/. Löytyy myös useista karaokea laulavista paikoista.
Pajoissa ovat vierailleet maamme eturivin uutta nykykansanmusiikkia tekevät artistit. Muutamia mainitakseni mm. Suistamon Sähkö, Okra Playground, Pekko Käppi ja K.H.H.L, Loimolan Voima, Vilma Jää, (Isa &) Pauanne, Burlakat, Sattuma, Santtu Karhu ja talvisovat, Arto Rinne, Suömmkar, Mirja Klippel, Mimmit duo jne. Pajot on antanut estradin myös lähiseudun karjalaksi pajattaville artisteille, runonlaulajille ja kaikille maakuntamme kulttuuria ylläpitäville taiteilijoille. Viimeisimpiin tapahtumiin tuotettiin paikallisia artisteja ja muutenkin Pajot talkoot alkoi löytämään ympärilleen enemmän paikallisia ihmisiä.
Kyllä Pajot ja karjalaisuus ihmisiä kiinnostaa, enkä sano jotta ”kiinnostaa edelleen”, koska se tulee aina kiinnostamaan ja ammennettavaa riittää kyllä. Aihetta ei kuitenkaan ole juuri kehitetty tai sen ei ole suotu kehittyvän, sitä pidetään joiltain osin jopa kehityksen jarruna tai jonniin joutavana penkomisena -”pitäisi uudistua ja unohtaa”. Seitsemänvuotias kontiolahtelainen Pajot ja KaFo on tarjonnut karjalaista kulttuuria Kontiolahdella kaiken kaikkiaan kuusinumeroisen euromäärän edestä.
Niin kauan menee hyvin, kun menee hyvin ja vastuu on vaikea laji.
Vuonna 2020 kuntamme myönsi Pajoille Kulttuuripalkinnon.
Kun ei nähdä metsää puilta, niin Pajot, ilman Pajot -rahoittajien kanssa vuoropuhelua käyvää Pajot/KaFo kollektiivia, miellettiin kotikunnassaan yhden kylähullun päähänpinttymäksi, siksi KaFo:n kokemat koronatappiot olivat kunnalle liian helppo jättää huomiotta ja veloissa vastaan tulematta. Pajoissa ja muissa hankkeissaan karjalaista kulttuuria tehnyt ja sitä edistänyt valtakunnallisesti huomioitu yhdistys oli helppo ajaa uhkaavaan, nyt lähellä olevaan vararikkoon saakka.
Kulttuuripalkinnon toki myönsivät, vaikka Kontiolahden päättäjät eivät juuri Pajoissa kerenneet käymään. Vastaanotto olisi ollut varmasti kaikille yhtä lämmin ja pyyteetön.
Varmaan kaikki ovat huomanneet kuinka herkästä asiasta on kyse, kun puhutaan Karjalan evakkoja koskevista oikeuksista, historiasta, jopa perinteistä, herkkää kuin karjalanpiirakka. Karjalaisuus ei aina ole asiana iloinen, siihen liittyy niin paljon. Pajot tarjosi yhteistä karjalaista areenaa missä karjalaisuudella, ehkä myös patoutuneella sellaisella, olisi ollut tilaa päästä valloilleen vaikkapa kirmaamaan laajalle lähes 600-vuotiaalle peltoalueelle, vaikka viikonloppu on kaikkeen tähän liian lyhyt aika.
Tietysti, tapahtumaa juuri ja juuri hengissä pitäneet rahoittajat suurempaa yleisöä ja liike-elämän tukea odotellessa ovat aina olleet avainasemassa, usein Pajot sai vipuvartta KaFo:n ideoimista Karjala-aiheisista Leader -rahoitteisista hankkeista, joihin se oli usein sidottu, mutta vara-avaimet olivat ja ovat edelleen Karjala-toimijoiden ja -aktiivien käsissä. Laajempaa Karjala-yhteisöä vetävän tapahtuman syntymiseen olisi seitsemän vuotta pitänyt riittää, mutta korona-aika (2020-21) tuli ja jätti jälkeensä velkaisen yhdistyksen.
Pajot -festivaalin käynnistys aloitettiin Venäjä- Seuran Kontiolahden paikallisosaston alaisuudessa vuonna 2017. Tuona vuonna tapahtuman jälkeen Kontiolahdelle perustettiin oma kulttuuriyhdistys Karelia Folk ry (KaFo). Alkuun Pajot perustalkoolaiset löytyivät ”kyliltä”. Ensimmäiseen ulkofestarina pidettyyn tapahtumaan myytiin yli 90 lippua, jonka tajusimme myöhemmin hienoksi saavutukseksi. Kun huhu Pajot-ilmiöstä ja karjalankielisyydessään ainutlaatuisesta tapahtumasta alkoi vuoden 2018 Pajojen ja ”Karjalan kieltä ja kulttuuria” -hankkeen (18–19) jälkeen valkean tavoin levitä, sai Pajot vuosittain uusia auttajia: selvisi jotta tapahtumalle oli ns. luontainen ”kysyntä” ja tarve. Tilanne kehittyi koronaan asti ja Parempi Pajot -hankkeeseen saakka omalla painollaan ja siksi puhuttiin ilmiöstä.
Kun vuoden 2019 toukokuussa vetivät; Suistamon Sähkö, Slàinte Karelia, Santtu Karhu & Talvisovat, Kaiutin, Huojuva lato ja Loimolan Voima Pajot areenan kahtena iltana lähes täyteen ja kun yleisöä saapui Kontiolahdelle läpi Suomen, oli Pajot-ilmiöstä kehittynyt lyhyellä aikaa koko Suomen ilmiö ja vakavasti otettava karjalaisuudessaan erityinen Itä-Suomalainen festivaali.
Edellä kuvatun kaltainen tilanne kertoo tapahtumia järjestäville lähes ideaalista tilanteesta:kaikki toimii ja perusidea on loistava. Muutaman vuoden kokeiluajan jälkeen, tapahtuman sisältö, tunnelma, maisema ja henki oli alkanut myydä itse itseään. Neljän viimeisimmän Pajon seurana on ollut korona. Taudista selvittiin, mutta velat jäivät. Ja päälle tuli vielä Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja rajayhteistyön loppu Venäjän Karjalan artistien kanssa.
Koronan kanssa samaan aikaan, mielestäni kunnialla läpi viedyn, mutta sen takia myös vajaaksi jääneen Parempi Pajot 2020-21 -hankkeen päärahoittajan päätös jättää koronavaikutukset huomiotta muutti tilanteen kertarysäyksellä ja teki Karelia Folk ry:stä kuntaamme kohtaan reilusti velallisen. ja vaikka velanhoito-ohjelmasta sovittiin, kuntamme Kontiolahti päätti olla tapahtumaa tukematta. Kunnan Pajot-tuki olisi jättänyt Pajot festivaalin plussalle, jolloin kuntavelkaa olisimme lyhentäneet samalla kun uutta Pajoa olisimme suunnitelleet ja räätälöineet. Nyt Pajot on jäissä eikä jatkoa tule.
Tähän tilanteeseen johtaneen tapahtumaketjun taustalla on myös kuntapolitiikka, jota taustaa vasten on uusi normaali, ettei pikku paikkakuntien eettisyyttä ja yhteisiä oikeuksia puolustavilla äänekkäillä kunta-aktiiveilla ole niin helppoa: muutenhan niitä (meitä) olisi varmaankin joka torpassa ja kuntaelämä sekasin jos kaikki lainvastaiset päätöksetkin vietäisiin oikeuden ratkaistaviksi. Sopiva pelote pitää työrauhaa yllä.
Yhdistys- ja kunta-aktiivi
Pajot-veteraani
Jari Pekka Kinnunen , KONTIOLAHTI
SUURKIITOKSET PAJOT-aktivisti JP Kinnuselle seikkaperäisestä taustaselvityksestä Pajot-festivaalin suhteen.
Kontiolahden kunta ansaitsee kunnon kritiikin & sapiskat siitä että ei ymmärrä tämän Karjala-aiheisen festivalin merkitystä vieläkään.
Karjala-fani, artistit ja aktivistit plus yleisö kyllä ymmärtävät!
Öisinajattelija