Ulkomaalaista työvoimaa tarvitaan – ja toimenpiteitä!

Ulkomaalaista työvoimaa tarvitaan: työlupia pikavauhdilla!

On hienoa, että Suomeen sotapakolaisina tulleet tuhannet ukrainalaiset ovat usein työllistyneet eri puolilla maatamme pikavauhdilla. Lehtitietojen mukaan työtä on tarjottu esimerkiksi palvelualoilla aputyövoimana, mutta ei vain siivous- , huolto- , kuljetus- ja varastotöissä: ammattilaisinakin monet ovat saaneet työtä opetustehtävissä, sote-alan ja kulttuurin parissa sekä ”kevytyrittäjinä”.

Heille on konkreettisesti räätälöity sopivia työtehtäviä ja he ovat kohdanneet myötätuntoa joka puolella asunto- ja soteasioissa. Kieli tai vajavainen kielitaito ei ole ollut puute kun myötätuntoa suomalaisilta on löytynyt. Juuri ukrainalaisia on monella tavalla myös autettu hankalan suomalaisen lupabyrokratian rattaissa. Tämä avunanto johtunee monista syistä, joita jokainen voi pohtia myös kohdallaan…

Ukrainalaiset ja muut muuttajat

Suomessa on paljon ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, jotka eivät ole kunnolla tänne kotiutuneet tai työllistyneet.  Suomeen eri teitä saapuneet maahanmuuttajat, sotapakolaiset tai työn tai avioliiton kautta maahan asettuneet yleensäkin tarvitsisivat jonkimmoista erityiskohtelua lupaviidakossa, vaikkapa “pikaportin” työllistyäkseen. Suomi voisi työllistää ja haravoida eri tavalla maahantulijoiden keskuudesta varsinkin ne, joilla jo on tullessa ammattiopinnot ja työura takana kotimaassaan. Työvoimaahan meillä tarvitaan ja siitä on jo nyt huutava pula monilla aloilla!

Uuden vuoden alkaessa suomalaisilta ja erityisesti virkavallalta ja lainsäätäjiltä voisi vaatia lisääntyvää solidaarisuutta kaikkia tänne saapuvia pakolaisia ja ulkomaalaisia kohtaan. Tasapuolisesti! Sellainen valikoiva ”rasistinen” kohtelu, jota esimerkiksi äärioikeistopuolue perussuomalaiset harjoittavat ja vaativat, ei kerta kaikkiaan sovi inhimilliseen ulkomaalaispolitiikkaan!

Myös presidentti Sauli Niinistö vaati Uuden vuoden puheessaan kansalaisiltamme uudenlaista myötätuntoa ja suhtautumista lähimmäisiin. Koskekoon tämä myös muualta tulleita, sillä ihmisiä olemme kaikki! Hyvä esimerkki on se, että havaintojeni mukaan Suomessa asuvat venäläistaustaiset ja venäjää tai ukrainaa puhuvat Ukrainan pakolaiset  tulevat varsin hyvin toimeen keskenään. Ainakin Joensuussa. Olen nähnyt heitä yhdessä mielenosoituksissa ja muissakin tilaisuuksissa; lähes kaikki tuntemani vastustavat sotaa, tuomitsevat Venäjän hyökkäyksen ja putinismin ja toivovat pikaista rauhaa ja esimerkiksi aidatun itärajan avaamista. Niin toivon minäkin – ja siinä sivussa toivon saavani rauhanrakentaja-presidentin Suomeen!

Ei kiilaa ulkomaalaisryhmien väliin

Juuri kaikista heikoimmassa asemassa olevien ulkomaalaisten & pakolaisten kohdalla ei pidä missään nimessä tehdä “kansallisia” eroja tänne saapuvien suhteen. Jos näin tehdään, se aiheuttaa vihaa, katkeruutta ja keskinäisiä ristiriitoja eri ryhmien välillä. Viime kädessä katkeruudesta kasvaa viha ja väkivalta. Ei todellakaan kannata suosia ja tehdä ulkomaalaispolitiikkaa, millä lyödään kiilaa eri ulkomaalaisryhmien väliin. Sama koskee tietenkin myös tänä päivänä suomalaisia syrjäytettyjä kansalaisiamme, jotka helposti kokevat ja näkevät joutuvansa “kolmannen luokan” suomalaisiksi kun heidän sote- ja asumisetujaan karsitaan ja jotakuta muuta suositaan! Nykyhetken leikkauksissa, hyvin oikeistolaisessa epätasa-arvon hallituspolitiikassa kytee myös rankan rasismin siemen.

On selvää, että kaikkien pakolaistenkin joukossa, jopa viime aikoina itärajan ylittäneiden keskuudessa, on paljonkin koulutettua ja ammattitaitoista väkeä. Kannattaa muistaa, että sotaa, sortoa ja väkivaltaa paetaan monista syistä ja monista maista – ja myös se, että meillä Suomessa on huutava tarve monen alan ammattilaisista. Siksi erilainen byrokratia on karsittava lisäämällä pikaisesti ulkomaalaisasioita käsittelevän henkilökunnan määrää – ja myönnettävä myös työlupia pikavauhdilla.

Kielitadon vajavaisuus tai suomen kielen vaatimukset ovat tässä asiassa, hyvin monessa ammatissa, huono tekosyy, vaikka onkin ammatteja, joissa kielitaito on ensiarvoisen tärkeä. Ulkomaalaisten opastamisessa lupaviidakoissa ja työelämässä myös suomalaisten, erityisesti virkamiesten ja naisten olisi syytä opiskella muitakin kieliä kuin vain englantia! Tätä on syytä painottaa jo kouluopetuksessa. Monikielisyys lisää tasa-arvoa ja ihmisten välisiä kontakteja – myös ulkomaalaisten sopeutumista yhteiskuntaan.

Suuri puute on sekin, että nuorimman väestön keskuudessa ja esimerkiksi media-alalla ei osata juuri muita kieliä kuin englantia. Eri kanavien elokuvat ovat valtaosin englanninkielisiä, viihdeohjelmat matkivat amerikkalaisia formaatteja. Suomi on liittoutumisen seurauksena muuttumassa arvomaailmaltaan ja kulttuurinsa puolestakin yhä selvemmin ”Pikku-Amerikaksi”.

Entä “paperittomat” amerikkalaiset?

Muuan pieni yksityiskohta viime aikojen Suomen sopimus- ja ulkopolitiikassa pistää myös silmään. Kun pakolais- ja ulkomaalaispolitiikkaa ja ulkomaalaisten liikkumista sekä maahantuloa kiristetään valtiotasolla, se tehdään nimenomaan “orwellilaisen kaksoisstandardin” tavoin. Suomen ja USA:n välinen DCA-sotilassopimus tuo maahan ison joukon amerikkalaisia sotilashenkilöitä, lukuisiin eri puolilla Suomea sijaitseviin tukikohtiin. He muodostavat näkyvän, mutta osin suljetun osan suomalaista yhteiskuntaa!

Maahantulijat ja tänne asettuvat DCA-amerikkalaiset eivät tarvitse passeja tai viisumeja, eivät työlupia eivätkä henkilötodistuksia; he ovat nimettömiä ja mielestäni suomalaisen lainsäädännön alla “paperittomia” ulkomaalaisia.

Kannattaa miettiä, mitä seurauksia tällaisella maahantulolla voi olla, millaisia paperittomia asukkeja naapurustoomme tuleekaan?

Pentti Stranius, Joensuun virallinen Öisinajattelija