Muutin Helsingin Vesalasta Joensuun Niinivaaralle 30 vuotta sitten. Alunperin pohjalaisena laajaa peltomaisemaa tuijotelleena “Mää-ihmisenä” olen muuttunut pikku hiljaa “Mie-kielen” käyttäjäksi kun asuinpaikka ja osoitteet ovat vaihtuneet Joensuu-Lieksa-Joensuu-välillä. Kielen tai murteen oppii lapsen lailla matkimalla ja asumalla tietyllä kielialueella.
Niinpä pohjalaisesta saunavihtasta on tullut Karjalassa saunavasta. Tuo vihta on termi, jota käytetään Porvoo-Oulu-linjan länsipuolella, vankempaa tekoa oleva vasta kuuluu itäiseen puhetapaan. Tosin myös raamatusta löytyy viikunalehtinen vihta, jolla Aatami ja Eeva peittelivät alastomuuttaan, mutta se ei liene nykyisen saunavastan tarkoitus.
Mutta asiaan! Tämä Öisinajattelija-blogi on (mielestäni) opettavainen puheenvuoro ilmastonmuutoksesta. Sen pohjana on maapallon ilmaston kiistaton lämpeneminen ja esimerkiksi luotettavat säähavainnot siitä, että syyskuu 2024 oli Suomessakin suht lyhyen mittaushistorian lämpimin kuu. Kaikista lämpimin kuukausi se sattui olemaan juuri Itä-Suomessa. Joensuu oli myös Suomen vähäsateisin keskisuuri kaupunki juuri syyskuussa.
Se näkyi ja tuntui järvivesien korkeana lämpötilana , kaivojen tyhjenemisenä ja luonnon sekä eläinkunnan outona käyttäytymisenä.
Taloyhtiössämme on viikottain ilmainen lenkkisauna, jonne silloin tällöin teen kesäkuukausina saunavastan. Tykkään koivuvastan tuoksusta ja vihtomisen muista hieronnallisista terveysvaikutuksista verenkierrossa ja kehossani.
Tein koemielessä saunavastan Joensuun laitaman keskenkasvuisista rauduskoivuista myös 1.10.2024 tiistain lenkkisaunavuorolle. Nuo koivut nimittäin viheriöivät vielä lokakuun alussa reippaasti eivätkä puut olleet aikeissa pudottaa lehtiään. Muutos on hämmästyttävä, koska muistan vielä hyvin 1950-60-lukujen saunomiset kotimökillä Kannus-Parsialassa. Lokakuussa käytettiin jo isän juhannuksen jälkeen tekemiä ja vintillä kuivaamia saunavihtoja, koska koivut olivat jo ajat sitten pudottaneet lehtensä ja ruskakin oli pitkällä syyskuussa.
Ilmastonmuutos on siis saunavasta-esimerkissäkin tosiasia. Villisti vihtomalla sain 1.10.-tekemästäni saunavastasta irtoamaan vain muutaman koivunlehden! Uskokaa tai älkää?
Lyhyestä virsi kaunis: ilmastonmuutos etenee hurjaa vauhtia!
Öisinajattelija
Ilmasto muuttuu, tottakai. Minkä ihmeen takia se pysyisi tai sen pitäisi pysyä jotenkin vakaana. Pointtihan on se, onko ihmisen toimilla jotain vaikutusta tähän muutokseen. Siitähän ollaankin sitten jo montaa mieltä – ja kaikki osapuolet (ja tietysti vain he) ovat asiassaan oikeassa!
Herra Olavi, erityisen oikeaksi asia tullenee silloin, kun kaikki mielipiteet (oikeassa olevat myös) kootaan yhteen ja palaveerataan poliittiseksi päätökseksi.
Keskustelutaidolla on siten väliä!
Kiitokset Olavi & Esa,
mielipiteilläkin on väliä, MUTTA:
TOSIASIA on se, että ei 1950-luvun lopulla, ei ainakaan Keski-Pohjanmaalla tai Pohjois-Karjalassa, voinut tehdä saunavihtaa/vastaa 1.10., ei edes syyskuussa, koska lehtiä ei enää ollut syyskuun lopulla koivuissa.
Nyt on toisin: 1.10.2024 tein saunavastan, jossa lehdet pysyivät villinkin vihtomisen seurauksena. Kai se jostakin kertoo, ainakin koivun kasvukauden ja viheriöinnin iän pitenemisestä, siis ILMASTONMUUTOKSESTA!
ÖISINAJATTELIJA
Terveh, alakerrassa asuvani Pekan suostumuksella pistän hänen kommenttinsa listalle. Kas näin:
>
> PenaS
>
> Olen itse kokenut pitkän elämäni aikana mää > mie > mää kaksoismuutoksen. Hämeessä syntyneenä olin pitkään mää-ihminen, toisinaan myös mä-ihminen. Työkauden loppupuolella Joensuussa muutuin ensi sijassa mie-ihmiseksi työ- ja kaveripiirin mukaan. Se oli aika yleinen yliopistossakin. Mutta kun 1995 eläkeläistyin, ympäristön vaikutus heikkeni. Sirkan kanssa Vinkkelissä elelin hämäläisympäristössä, kun hänkin oli hämäläinen. Sirkan asuttua pitkään hoivakodissa ja minun kotona yksin karjalaisvaikutus himmeni. Nykyisin arvelen käyttäväni tuttavilleni puhuessani ja puhelinkielenäkin enimmälti mää-kieltä. Itsekseni puhun harvoin.
>
> Entä sitten vihta ja vasta? Kun en ole mikään intohimoinen saunaihminen ja olen saunan jo vuosia sitten tyystin hylännyt, vihdan ja vastan valinta on tullut minulle toissijaiseksi; kumpikin kelpaa, mutta omassa käytössäni vihta taitaa olla ensisijainen.
>
> Näiden sanojen etymologian tutkimuksessakin on epäselvyyttä. Erityisen arvostettu etymologi, emeritaprofessori on KAISA HÄKKINEN, joka on lisäksi tasavallan presidentin nimittämä tieteen akateemikko (Turun yliopistosta) arvelee VIHTA-sanan pohjaksi venäjän murteelliset vehot tai vihot ’tukko, pesurätti’. Se voisi olla lainautunut suomeen viron kautta. Kirjailija Veijo Meri Sanojen synty -kirjassaan myös arvelee sanan kulkeneen suomeen viron kielen kautta, koska virossa sana on viht. Mutta: miksi vihta on käytössä suomen länsimurteissa eikä niinkään idässä maantieteellisistä syistä? Kuuluuko vihta onomatopoeettiseen sanaperheeseen vihma – vihistä? Vihta-sana saattaa yhdistyä myös vitsa-sanaan. Onhan kirjakielessä metsä mutta eräissä itämurteissa mehtä. Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirja ilmoittaa, että Itä-Suomessa sanotaan vasta ja Länsi-Suomessa vihta (ven. hvost).
>
> Oma luuloni oli pitkään, että ruotsin sana kvist ’oksa’ oli vihdan lähtökohta. Mutta kun varsinaiset etymologit eivät näytä sitä mainitsevan, olen epäilemättä väärässä.
>
> Sinä olet kuitenkin itse kunnioitettavasti sitonut rauduskoivuvastan ja käyttänyt sitä. Kotipuolessani vihdat tehtiin tietyssä lehden koon vaiheessa ja kuivatettiin myöhempään käyttöön kuten isäsikin. Olet löytänyt vihdaksia Joensuusta lokakuussa 2024. Metsässä havaitset siis marjojen ja sienien ohella muitakin metsän jalostuskelpoisia tuotoksia etkä jätä niitä käyttämättä. – Pekka
>
>