Italiasssa 1500-luvulla työskennelleen, meillä lähes tuntemattoman huippumaalarin työt ovat nyt ensi kertaa esillä Suomessa, valitettavasti vain Helsingissä. Sinebrychoffin taidemuseo on tehnyt harvinaisen kulttuuriteon, jota oli todistamassa ainakin sunnuntaina 6.10.2024 runsas yleisö, minäkin siinä sankassa joukossa. Keskusteluja ja ihastuksen huokailuja piisasi Helsingin osoitteessa Bulevardi 40.
Jacopo Bassanon (elinvuodet noin: 1515-1592) näyttely Hietalahdessa on jotakin muuta ja uutta mihin harva suomalaismuseo (suhteillaan ja rahoillan, huom!) pystyy. Esillä olevia kymmeniä töitä voisi mielestäni määritellä löyhästi “raamatulliseksi realismiksi”. Kun elämme näitä “arvopohjaisen realismin” aikoja täydellisen markkina-roistokapitalistisen aatteettomuuden ja militarismin Suomi-kuplassa, kannattaa tutustua menneen maailman eurooppalaisiin arvoihin, ihmiskuviin ja uskomuksiin. Tutustuminen voi avittaa näkemään ja tuntemaan taiteen kovin vähäisen merkityksen läpikaupallisessa EU-Euroopassa – Suomesta puhumattakaan!
Näyttely esittelee laajasti taiteilijan tuotantoa ensimmäistä kertaa Euroopassa Italian ulkopuolella. Esillä on niin yksityisille keräilijöille tehtyjä maalauksia kuin julkisia kirkkojen alttareille maalattuja teoksia, kertoo näyttelyesite
Restauroinnin monet ongelmat
Tulee mieleen restauroinnin vaikeudet ja vuosisadat. Kun ajattelee sitä miten ja missä oloissa maalaukset ovat säilyneet ja miten ne eri käsittelyissä ovat mahtaneet muuttaa muotoaan, ainakin värisävyjään, voi herätä monia kysymyksiä. Siksipä kannattaa katsoa maalausten restauroinnista kertova museon videoesitys. Konservaattorit osaavat asiansa myös digikautena ja maalauksien sisäiset kerrostumat kyllä paljastuvat. Vai paljastuuko myös aitous?
Väripaletti on harvinaisen tummanpuhuva ja katsoja voi kysyä hyvällä syyllä, ovatko nämä raamatulliset, raamatusta aiheensa hakeneet freskomaiset työt edelleen alkuperäisiä? Paras uskoa, jos haluaa nauttia! Bassanon ikäkauden taidetta, myöhäiskeskiaikaa, on muutamissa todella isoissa taidemuseoissa: tulee mieleen tietenkin Eremitaasi naapurimaassa – paikka minne ei ole asiaa nyt. Toivon kyllä, että vielä elinikänäni saisin vaeltaa jonkun iltapäivän Talvipalatsin upeissa saleissa!
Italian taiteen ja maan arkihistoria maalauksina
Jacopo Bossanon maalauksissa elää myös vuosisatojen takainen arki, elinolot ja arkiset aherrukset. Maatalous ja feodalistinen kyläyhteisö sekä eläimet ovat usein maalarilla jopa todellisia päähenkilöitä , lampaat ja koirat ovat läpeensä valokuvallisia (ennen valokuvaa) yksityskohtineen ja joitakin Jacopon teoksia voidaan pitää suorastaan muotokuvina. Ne erottuvat inhimillisyydessään eri tavalla kuin muutamat mestarin pönöttävät ja aikanaan perin tavanomaiset henkilömaalaukset. Niitä on onneksi vain vähän eikä luonnospiirustuksissakaan ole suurta hohtoa
Kun katselee antaunuksella Bossanon taiteen tuotoksia, siirtyy silti pakostakin raamatun teksteihin ja Jeesus-Maria-Johannes Kastaja-henkilögalleriaan – maisemakuvastoon, pastoraalimaalauksiin. Kannattaa katsoa, herkistyä ja viipyillä ja miettiä vaikka italialaisen maaseutuihmisen maailmankuvaa ja sitä ainutta auktoriteettia, mikä elämään ja elämisen tarkoitukseen vaikutti taiteessakin puoli vuosituhatta sitten. Tarkoitan kirkon ja raamatun valtaa. Se ei estä meitä nauttimasta taiteesta ennen valokuvaa, taiteesta, missä harras uskonnollisuus on ja näkyy., – missä maalari tuskin ajatteli taiteensa tuotantolukuja ja kappalehintoja. Tai…mistä minä tiedän?
Näyttely on avoinna vuoden 2025 tammikuulle. Esite kertoo: Sinebrychoffin taidemuseon tuottamassa näyttelyssä on tehty laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Teoksia on nähtävissä yhteensä 34 kappaletta. Näyttelyn kuraattorit ovat Jacopo Bassanoon erikoistuneet tutkijat Sinebrychoffin taidemuseon johtaja FT Kirsi Eskelinen ja Dr. Claudia Caramanna.
Öisinajattelija
Hyvä nosto taas kerran. Ei ollut osunut silmiini tämä näyttely kun en tässä ajassa kertakaikkiaan pysty valtamediaa seuraamaan ja siitä syystä jää tietysti siinä sivussa asiallistakin infoa pimentoon. Hyvä vierailukohde kirjallisuusmessureissulle. Sinebrychoffin taidemuseo on jo itsessään näkemisen arvoinen. Kirjallisuusmessuista olisi tietenkin toiveena Penalta ”öisinajateltua” jutun tai miksei parinkin verran.
Kiitos Veli Matti,
taitaa olla niin etten ehdi kirjamessuille Hesaan, koska on sen verran puuhastelua täällä susirajallakin. Pitää myös aloitella seuraavan kirjan kässärin ensi vaiheen kokoaminen, viimeistään marraskuun alussa.
Ja sitä ennen: reissu Viroon ja KINO LOKAKUU täällä Joensuussa 23-24.10.,
Öisinajattelija
Ihmettelit blokissasi taulujen synkkää väriskaalaa, ja aiheesta. Kävin vaimoni kanssa näyttelyssä ja osuttiin samaan tilaan, jossa opas piti esitelmää tauluista ja niiden historiasta. Saimme tietää, että useaan tauluun tilaaja oli hankkinut halvimman väriaineen eli smaltin, joka ei sitten kestänyt aikaa. Tämä on saatu selvillä vasta jokin aikaa sitten nykyisillä analyysimenetelmillä. Kyse on mineraalijäänteistä taulussa. Sininen on vuosisatojen kuluessa muuttunut harmaaksi. Siinä syy väriskaalan tummuuteen useimmissa tauluissa. Myös punainen on haalistunut huomattavasti. Entisöinnissa sinistä väriä ei ole palautettu, vaikka sen sijainti tauluissa on voitukin tarkoin selvittää. Joistakin tauluista on rekunstuoitu aitoon tauluun luonnollisesti kajoamatta jonkinlainen valistunut arvaus minkälainen väri olisi saattanut alunperin olla, mutta kun sitä alkuperäistä ei taulussa olen, niin ei ole restauroijan tehtävä lähteä taulun väritystä palauttamaan minimaalisen tiedon varassa. Sinänsä näyttely oli hieno, ja tauluihin liittyi myös hienoja tarinoita. Kiitos vinkistä Pena.
Kiitokset,
tuo oli hyvin tärkeä täydennys & selitys sille, miksi J. Bossanon ”raamatullinen realismi” vaikuttaa paikoin niin synkän tummanpuhuvalta!
Öisinajattelija