Kansanedustaja, sosiologi Anna Kontula kävi Joensuussa ja puhui Kino Sihis-teatterissa järjestetyssä tilaisuudessa maanantaina 27.1. 2025 klo 16-17.30.
Paikalle tuli salintäyteinen, innokas ja nuorekas yleisö, noin 150 henkeä, jonka parissa Öisinajattelija tunsi itsensä ihan oikeasti “setämieheksi”. Silti tuntui hyvältä olla mukana tärkeässä ja kantaa ottavassa tilaisuudessa, innostavan jengin keskellä! Tuntui myös haikealta – ajatellen sitä, että Anna Kontula jättää knsanedustajan työn kun nykyinen kausi päättyy… Kansalaisaktivismia hän ei onneksi silti jätä!
Anna Kontula on harvinaisen selkeäkielinen puhuja, kansalaisvastarinnan näkyvä ääni, joka on kirjoittanut arviolta 15 yhteiskunnallista ja yhteiskuntaa ravisuttavaa teosta. Hän on väitellyt Tampereella tohtoriksi, osallistunut kunnallispoliittisiin ja valtakunnallisiin debatteihin ja käyttänyt jo neljännen kauden kansanedustajana aitoja “punavihreitä” puheenvuoroja niin kuritetun köyhän kansan kuin maahanmuuttajien puolesta, niin ympäristöpolitiikasta kuin Suomen Nato-myönteisestä ulkopolitiikasta – sekä tehnyt tietysti myös tärkeitä aloitteita moninaisista aiheista.
Muistan Annan monet räväkät puheenvuorot suunnilleen 25 vuoden takaa, jolloin tutustuimme “virtuaalisti”, nimittäin Esko Seppäsen (ex-kansanedustaja ja MEP) organisoimalla Vapaavas-keskustelulistalla. Muistan Annan paljon keskustelua ja kohua herättäneen väitöskirjan– ja odotan innolla seuraavaa tietoteosta, joka käsittelee anarkismia (!)
Joensuussa 27.1. Anna Kontulan aihe oli ”Ympäristökriisi ja demokratia”. Tilaisuuden järjesti Kohtuus vaarassa-liike ja vaihtoehtoista riehakasta musiikkia tarjoili Joensuun oma trubaduuri , muusikko-toimittaja-kirjailija eli monitoimimies Suonna Kononen.
Anna Kontula, joka on myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsen, ei nähnyt enää paljon keinoja tai toivoa ympäristötuhon lopettamisessa. Alkaa olla liian myöhäistä, kun jäävuoret joka tapauksessa sulavat ja nostavat merenpintaa, eliölajit ja sademetsät katoavat hurjaa vauhtia ja kohta kevätkesäinen ja välillä sateinen ikisää koittaa kautta koko Suomen. Parlamentarismi on jo matkansa päässä,:“ohjattua demokratiaa”, “tekoälyä” ja ihmismieliä sumuttavat, median avulla hallitsevat historian roskiksesta nousseet yksinvaltiaat, vain egoaan ja kapitaaliaan kasvattavat raharikkaat ja oligarkit kautta maailman.
Yleisökeskustelussa (Martti Vaskonen, Ari Lehtinen, Tuuli Hakulinen jne) puututtiin mm. vesivoimaan, kaivosteollisuuteen ja lentoliikenteeseen: tuomion saivat meidänkin maamme kasvoja ja sen luontoa, ilmaa ja maaperää raiskaavat toiminnot. Niitä vastustetaan marginaalissa, mutta kysyä voi: milloin ja millä keinoin nousevat joukot? Miten saada julkisuutta ja näkyvyyttä kun esim. Kino Sihis-Anna Kontula-keskustelutilaisuuskin taidettiin vaieta kuoliaaksi paikallismediassa (=?). Toki siitä riemuittiin Kohtuus-liikkeen parissa ja varmasti punavihreän nuorekkaan yleisön taholla, mutta…
Rankkaa aikaa elämme, mutta aina pitää muistaa se vanhan kansan viisaus:
“Toivo on se mikä kuolee viimeiseksi”!
Vastarinta ja sen uudet muodot ovat enemmän kuin suotavia! Kiitos rohkaisevista (kin) mietteistä, Anna!
Öisinajattelija
Kysymykseen miten saada julkisuutta, ehdottaisin konkreettisia toimenpiteitä.
1. on sallittu seisoa kadulla pyörällä siirrettävän myyntipöyän kanssa mainoksineen, kauppakeskuksien lähellä ja muutenkin jos pyörii ympäri varmasti tulee väkeä juttelemaan.
2. kannattaa olla hyvin perehtynyt asiaan, ja osata vastata hyvin, rauhallisesti ja selvällä kielellä saada tärkeimmät viestit lyhyesti esille, välttää saarnamista, mutta voi puhua kiinnostusta herättävällä tavalla
3. olla aidosti kiinnostunut ihmisistä ja siitä mitä miettivät, ketkä ovat ja minkälaiset elämänkokemukset, mieluummin esittää asioita kysymysmuodossa, ja niin että toinen varmasti on innostunut vastaamaan
4. voi jakaa kovin pieniä lappuja terävällä lyhyellä tekstillä, missä linkki toimivaan nettisivuun, joka jatkuvasti päivittyy
Kiitos Gunnar!
Nuo ovat erittäin hyviä ja käyttökelpoisia toimintatapoja jokaiselle aktivistille!
Rauhallisuus ja selkeä ulosanti ovat tarpeen …
mutta valitettavasti nykyisin saa aina varautua myös häiriköintiin kun on mukana katutempauksissa.
Öisinajattelija
Anna Kontulan kirja anarkismista ei sitten ole opas terroristiselle pomminheittäjälle, kuten yleinen stereotypia luulisi, vaan oletettavasti valaiseva esitys työläisten demokraattisesta itsehallinnollisesta järjestäytymisestä, todellisesta demokraattisesta sosialismista, ja jämäkästä köyhien ja naisten oikkeuksien ajajasta Emma Goldmanista.
Anarkisteilla oli merkittävä osa Francon fasisteja vastaan Espanjan sisällisodassa taistelleissa tasavaltalaisjoukoissq. George Orwell muuten taisteli tasavaltalaisten joukoissa anarkistien mukana.
Kronstadin kapina oli anarkistien organisoima, heidän vaatimuksenaan oli demokraattinen parlamentarismi ja sosialismi. Bolsevikit olivat pettäneet sosialismin ihanteet raakalaismaisella diktatuurillaan. Hirmuvalta voitti molemmat kamppailut.
Mutta niin kuin Hiski Salomaakin lauloi: Vapaus se varmasti voittaa.
Terveh Arska, uskoisin että Annan Kontulan ote anarkismia koskevaan kirjaan ei lähde terroristien pommi-ideologiasta, vaan on juuri sellainen filosofis-teoreettinen ja anarkistista itsehallintoa tutkiva, kuten itsekin ounastelet. Anarkismi ansaitsee todellakin kiihkottoman ja aidosti puolueettoman tutkimuksellisen lähtökohdan – sen verran anarkistisia teorioita on vuosikymmeniä vääristelty ja anarkismin oppi-isiä pilkattu, jopa vainottu!
Öisinajattelija
Se vaan että oikeisto tulee kiljumaan anarkismin erityisestä ”terrorismista”, johtuen muun muassa näistä syistä:
-1) Oikeisto on onnistunut monopolisoimaan ns. kunnollisuuden itselleen. Siitä seuraa, että muita, oikeiston ulkopuolisia EI pidetä ”kunnollisina”…!
-2) Ihmisten erityinen laiskuus ja taipumus ulkoistaa ajattelu sellaiselle, jonka kuvitellaan sen ”työn” osaavan. AIVO ON LIHAS!!! (”Führer, befehle uns, wir folgen!”)
-3) Ylenmääräinen pelkuruus! Jo Ulrike Meinhof aikoinaan joutui toteamaan, että on turhaa puhua oikeista asioista, kun kukaan ei kuitenkaan halua kuunnella yhtään mitään. Tämän ”ilmiön” seuraus hänen kohdallaan muistetaan varsin hyvin…
-4) Tunnettu anarkisti Emma Goldman kerran sanoi: – Pyydä heiltä työtä.
Elleivät he anna sinulle työtä, niin pyydä heiltä leipää.
Eleivät he anna sinulle työtä ja leipää, niin ota se leipä!
Tämän takia Emma G. pistettiin lusimaan v. 1940 vankilassa yhden vuoden ajan, ja vain siksi että edellä sanottu loukkasi verisesti amerikkalaisten pyhääkin pyhempää: – markkinavoimaa!
Aloitin juuri Annan Kadonneen järjen metsästyksen lukemisen eikä se ole ensimmäinen Annan kirja jonka olen hankkinut. Anna kirjoittaa selkeää hyvin argumentoitua tekstiä. Harmittaa vietävästi, että Anna luopuu eduskuntatyöstä, mutta toisaalta hänen päätöstään on helppo ymmärtää. Hän on ollut mielestäni pitkään lähes ainoa todellinen vasemmistolainen eduskunnassamme eikä hänen takanaan ole seissyt aina edes vasemmistoliitto. Vähemmästäkin turhautuu. Itsellänikin alkaa usko horjua edustukselliseen demokratiaan kun 20 % ääniosuudella saa yksinvaltiuden ulkopolitiikkaan ja lähes koko maan hallintaan. Kaksinaismoraali vallitsee niin ulko- kuin sisäpolitiikassakin ja vielä hallituspuolueiden sisälläkin. Erityisesti sivistyspuolue RKP:n veljeily rasistien ja kulttuurin tappajien kanssa on säälittävää seurattavaa. Kristillisdemokraatithan ovat aina rikkaiden ja suurteollisuuden puolella työläisiä vastaan joten siinä ei ole mitään uutta. Heiltä ovat jääneet evankeliumit lukematta. Alkaa vaikuttaa siltä, että naisissamme kuten Annassa ja Kuuselan Hannassa meillä on Toivo, jonka venäläinen muoto on enteellisesti femiininen, Nadezda. Uskon (sekin ven. femiininen Vera) vielä kansalaisjärjestötoiminnan nousuun. Ei muuta kuin barrikadeile!