Lapset vasta opettelevat elämää. Se miten heitä kohtelemme määrittää sen millaisia aikuisia heistä tulee. Vanhukset puolestaan ovat jo suurimman osan elämästään eläneet ja ansaitsevat arvokkaan loppuelämän. Molemmat ikävaiheet ovat myös uniikkeja elämänvaiheita ja tärkeitä sellaisinaan.
Sekä lapsi että vanhus on kuitenkin myös alttiimmassa asemassa hyväksikäytölle ja kaltoinkohtelulle. Mitä pienempi lapsi ja mitä hauraampi vanhus sitä enemmän he ovat riippuvaisia siitä, että ihmiset heidän ympärillään tahtovat heille hyvää.
Pidän yhtenä yhteiskunnan onnistumisen mittarina sitä miten kohtelemme lapsiamme ja vanhuksiamme. Vielä on työtä tehtävänä.
On tärkeää, että saamme sote:n kustannusten nousun hillintään, jotta rahat riittävät paremmin ikääntyvän väestön tarpeisiin. Emme voi myöskään kustantaa vanhuspalveluilla isojen terveysjättien voittoja. Lastensuojelun kustannukset ovat olleet kasvussa jo pitkään ja niistä sijaishuoltoon kohdistuu yli 70%. Sielläkin isojen yksityisten toimijoiden voitto syö liian suuren osan kuluista.
Ongelmana ei ole se, että käytämme rahaa vanhuksiin tai lapsiin ja nuoriin. Niin pitääkin olla! Ongelma on se, että kustannukset eivät tällä hetkellä kohdistu niin, että saamme sillä mahollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia. On tärkeä kääntää kustannukset palvelemaan paremmin juuri näiden apua tarvitsevien tarpeita.