Ennen laulettiin ja julistettiin, että TOVEREISSAMME MEILLÄ ON VOIMAA, mutta vähitellen olen oppinut viime vuosikymmenten aikana, että voimaa ei ole ainakaan vihervasemmiston johtoportaan tovereissa: solidaarisuus ja toveruus ovat menneen maailman käsitteitä, ja aina voi pettää porukan heikoimmat ja väärinajattelijat jos vähänkin valtaa saa ja sitä muualta kuin toveripiireistä tarjotaan. Siis johtotasolla, sillä ystäviä onneksi pienissä porukoissa piisaa. Juuri siksi ihmiset vielä jotenkin pärjäävät omissa yhteisöissään, työpaikoilla, työttöminäkin, toisiaan tukemalla, auttamalla ja ymmärtämällä.
Olen määritellyt itseni joskus “geneettiseksi vaemmistolaiseksi”, ryysyköyhäliston sukupolvessa kasvaneeksi. Sen verran moraalikasvatustakin olen lapsena saanut, että ei minusta ole ketään henkilöä ristiinnaulitsemaan. Mutta: perinteisen, osin kristillis-kommunistisen ja hyvinkin traditionaalisen oppipolun kulkeneena, itänaapurissa vuosia viettäneenä, monta venäläistä perusintelligenttä tunteneena ja arvostaneena olen tullut tulokseen:
valta turmelee aina, absoluuttinen valta absoluuttisesti, mistä syystä ajattelevan ihmisen on hyvä pysyä vallankäytöstä kaukana, riippumattomana, lahjomattomana.
Oman totuutensa laukaisi jo 1970-luvulla pietarilainen vuokraisäntäni, juutalainen pöytälaatikkokirjailija Solomon Abramovits: Ainut vakavasti otettava ihminen on se joka ei ole myytävänä.
Olen yrittänyt noudattaa tuota periaatetta ja myös usein siteerannut erään elokuvaohjaajan puolihuolimatonta lausetta: Elämässä kannattaa hankkia joku maailmankatsomus ja yrittää elää sen mukaan.
Minä en ole tietenkään siinä onnistunut, jälkikasvuni onneksi kyllä – osittain, ja ainakin toivon, että niin sanottuja ”havumetsän lapsia” (viittaan taas elokuvataiteeseen) kasvaisi jatkossa enemmänkin.
Viimeiset valitukset
Tämä on tässä. Öisinajattelija-blogini ei kiinnosta ”tovereitamme”, koska olen menneen maailman kasvatti ja poistun nöyränä porukkaan, missä rakkautta piisaa ja ystäväni sentään ovat silloin tällöin läsnä.
Olen ollut Öisinajattelija-bloggarina KU:n palstoilla alusta lähtie , siis 15 vuotta, minä aikana on tullut aamuöisin ajateltua reippaat 1000 blogia. Eritasoisia arvioita on siis melkoinen määrä, samalla eritasoista puurtamista, kulttuurista, kirjallisuudesta, elokuvasta ja silloin tällöin mieliaiheestani eli Venäjästä.
Olen yrittänyt kirjoitella , siis reklamoida KU-blogien merkityksestä myös lehden päätoimittajalle ja toimituksen muillekin jäsenille, jotta blogeja voisi joskus mainostaa, jopa siiterata, kuten muuallakin mediassa, olen huomannut. Mitään reaktiota ei ole ollut, ei vastausta,saati infoa. Outo lehti, jossa blogi-palsta ei ole näkynyt lehteä markkinoidessa koskaan (ainakaan viimeisten 10 vuoden aikana), vaikka hyvin tiedän, että meidän blogiporukalla kyllä lukijoitakin jostakin kumman syystä on. Palautekin sen kertoo – joko blogeissa tai sitten yksityinen, omaan s-postiin tullut palaute. On helppo luopua siitä ns. julkisuudesta, mitä ei ole ollut! Kiitos siitä, emme ole ainakaan päässeet paistattelemaan.
Venäläiset ystäväni kysyvät tässä tapauksessa yleensä että:”mitä tehdä ja kuka on syyllinen” eli po-russki: Shto delat, kto vinovat? No, en usko lehden talousselitykseen, mutta enpä syytä ketään, ilmeisesti palstamme arvostus on KU:n johdon kannalta nollassa, joten silloin kannattaakin luopua , lähteä ja lyödä hanskat tiskiin sekä vaihtaa maisemaa. KU muuttunee digilehdeksi aivan lähitulevaisuudessa ellei lopeteta koko julkaisua (?). Tiedonvälitys kehittyy, siis yksituumaistuu.
Olen kuullut huhuja, että Öisinajajttelia-blogeilla on kysyntää muualla – kuten on ollut jossakin määrin myös uusimmilla kirjallisilla tuotteillani (Unohdettu valkokangas & Olemattoman kokeneet ) Tietokirjailijana jatkan ja vappuun mennessä ilmestynee seuraava Venäjä-aiheinen teokseni, kulttuuripitoinen esseekokoelma HÄIVÄHDYS VENÄJÄÄ.
Perästä kuuluu, mutta luultavasti muualla kuin KU:n sivuilla, minne kirjalliset tuotoksenikaan eivät ole viime vuosina kelvanneet…
Öisinajattelija, susirajalla Joensuussa 14.2.2025
Hyvää Ystävän Päivää Sinulle! Olen lukenut nuo kaikki blogisi vuosien saatossa ja ovat olleet mielenkiintoisia! Niistä suuret kiitokset! Toivottavasti laitat tänne tiedon mihin lehteen muutat. Eevalle myös terkut minulta!
Talvista Ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille !Kirjoittajalle on mennyt toivotukset henkilökohtaista tietä. Ja terveisistä kiitos lapsuuden ystävälle ja terveiset takaisin sinne Turkuun.
Ja Penalle julkisesti kiitos näistä lukuhetkistä ! Merci ! Tuo kulttuurianti on ollut tosiaan mahtavaa ja sen avulla on pysynyt paremmin ” maan kamaralla ” näin kaukaa katsoen. Kaikki Penan blogit on tullut luettua ja niistä on saanut paljon tietoa ja iloakin, vaikka ne monesti ovat olleetkin ankeista ajoista ja asioista puhuvia …mutta silti optimistisia ja pitkäjänteisesti eteenpäin katsovia ja niitä vanhoja ” liberté, égalité, fraternité”-ihanteita myötäileviä.
Nyt sitten tulee elämiseen taas yksi tyhjä lovi, jollei blogia voi siirtää muualle, jossa voi vapaasti kirjoittaa ja esittää mielipiteitään. KU:ssa juuri nämä kaikki blogit ovatkin olleet varsinkin viime vuosina sitä mielenkiintoisinta luettavaa ja ajatustenvaihtoa edistävää. Niiden takia on tullut avattua KU verkkolehden sivut nyt kun lehden sisältö on niin vähäistä.
Samoin minulta hyvää ystävänpäivää sinulle.
Mitenkäköhän minä nyt sitten vittuuntumistani eikun anteeksi – turhautumistani maailman menoon pääsen purkamaan?
Pikkuporvarilliset Hesari ja muutkin pelosta vapisevat lehtirievut eivät muuta teekään kuin moderoivat moderoimasta päästyäänkin.
Nämä surkimukset kun puffaavat illuusiota kansallisesta yksimielisyydestä ja aivan siis kaksimielisinä.
Herra Öisinajattelija, kiitos siitä että olet olemassa.
Kiitos Pena inspiroivista jakamistasi ajatuksista ja huomioista, joiden aihepiiri on ollut todella laaja. Nuo 1000 blogikirjoitusta ovat sellaista suomalaista kulttuurihistoriaa, joka ei todellakaan häpeä missään seurassa. Olet rehellinen ja ryhdikäs kulttuurin moniottelija. Sinulle palstatilaa kyllä löytyy muilla alustoilla jos vain intoa vielä riittää.
Harmillista että Öisinajattelijan mielenkiintoiset blogi loppuuu. Taitavasti kirjoitettuja ja välillä tietoisen provosoivia blogeja on ollut mielenkintoista seurata, vaikka olen monista ajatuksista eri mieltä kuin Öisinajattelija. Poliittinen kallistuskulmani kun ei ole vasemmalle samaa luokkaa kuin Öisinajattelijalla, ja monissa asioissa olen kallellaan myös oikealle.
Ymmärrän hyvin, että poliittiselle oikeistolle Öisinajattelijan terävän kynän sivallukset ovat usein vaikeaa nieltävää. Mutta olisi heidänkin ollut hyödyllistä blogia seurata, koska kirjoituksista saa useimmiten vähintäänkin sytykkeitä omien luutuneiden ajatuskulkujensa haastamiseen.Se oli minulle yllätys, että Öisinajattelijan terävä kynä näyttää satuttaneen myös KU-lehden päättäjiä. Se kertoo mielestäni päättäjien huonosta itsetunnosta, huonosta erilaisuuden sietämisestä ja ikävistä kaiuista niiltä vuosikymmenistä, jolloin vasemmistolaisen lehdistön vankka päätehtävä oli ”vasemmistolaisesti oikeaoppisten mielipiteitä” vartiointi ja vahvistaminen, tarvittaessa totuuden kustannuksella. Pitäisi uskaltaa kunnioittaa totuutta enemmän ja sen päälle luottaa ihmisiin hiukan enemmän, niin vasemmalla kuin oikeallakin.
Venäjän, venäläisen kansanluonteen ja venäläisen mielenkiintoisen ja rikkaan kulttuurin ymmärtämiselle ja niiden avaamiselle kaikille suomalaisille on paljon tarvetta jatkossakin – ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Suurta ymmärtämättömyyttä osoittaa se, joka uskoo, ettei Venäjällä olisi tulevaisuudessakin Suomelle ja suomalaisille erittäin suuri merkitys, ja etteivätkö rajapuomit jossain vaiheessa aukene ja aleta rakentaa uudelta pohjalta yhteistyötä uudelleen. (Jotta edellä olevaa lausetta ei ymmärretä eikä tarkoituksella käytetä väärin, totean varmuudeksi, että tuomitsen Putinin hallinnon Ukraina-operaation ja mielestäni on myös erittäin perusteltua, että rajapuomit on väliaikaisesti suljettu.)
Saattaa olla että blogin lakkauttaminen osoittautuu jälkikäteen Öisinajattelijalle onnenpotkuksi. Blogissa on vuosien mittaan lisääntynyt vanhojen aiheiden kierrättämisen tuoksu. Ja uuden ”alustan” löytäminen tai keskittyminen enemmän Venäjää käsittelevien kirjojen kirjoittamiseen (joista on jo loistavia esimekrkkejä) antaa tilaa Öisinajattelijalle muutenkin uudistua. Toivon että hän käyttää sen hyvin hyödykseen. Enkä tarkoita uudistumisella keskeisten arvojen hylkäämistä tai vaihtamista tuulen mukana, arvot horjuvat nykypäivän mutenkin liian helposti ja vikkelästi. Mutta kaikilla on omissa arvoisaan enemmän tai vähemmän viilaamisen varaa, niin Öisinajattelijalla kuin minullakin
Mielipideterveisin Timo
Paljon kiitoksia kiinnostavista kirjoituksista, joista jokaisen olen lukenut nauttien hengen lennosta ja syvällisestä kulttuurin ymmärryksestä ja tietomäärästä, jotka kertovat työtätekevien ja koko ihmislajin elämästä myötätuntoisesta näkökulmasta. Lehden parhaimpia anteja!
Mielenkiintoista että sinut canceloidaan samanaikaisesti kuin minut! Vanhat vassarit eivät enää kiinnosta uutta vasemmistoa .
Totta JP,
me vanhat jäärät olemme vasureille rasite kun puoluenuoriso ja nuornaisvasurit käy kohti uutta ”arvopohjaista realismia”, patsastelee panssarivaunuilla, röyhtäilee bryssel-pöydiss eurostoliiton eväitä, ja mielistelee natoa. Siinä meille tulevaisuuden vasemmisto – enkä tippaakaan kadu että lopetan muutenkin blogit nyky-ku-johtoisessa lehdessä, joka on yhtä kaukana sosialismista kuin …, noh, jätän sanomatta…
Öisinajattelija
Herra Öisinajattelija, minun mielestäni on paljon parempi toivottaa menestystä ja onnea näinä aikoina yliopistoissa (valtiotieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä nyt ainakin) opiskeleville nuornaisvasureille.
Kun vastavoimana näyttää olevan persujen ”poliittinen korkeakoulu”, missä on pelkästään tyhjää kaljaveikkoporukassa uhoamista ja suunsoittoa hämärässä kaljabaarissa keskikuran noustessa päähän. Ja noissa piireissä oikeimmassa on se joka möykkää kovimmalla äänellä! (”Mä – hik – oon niiku isäm maalinen – hik -, ja haluun pistää kommarit per-r-kele vittuun – hik – !)
Terveh ESA, kiiitos kommentista.
Pitää tarkentaa, että Öisinajattelija on aina ollut ilahtunut nuorten ja naisten mukaantulosta vasemmalle punavihreälle laidalla – se on selvä (lue vaikka edellinen blogini KULTTUURINAUTINTOJA MARGINAALISTA ja mietteeni HAVUMETSÄN LAPSISTA, huom!)
Kyse on vasurien poliittisesta johdosta, jossa ei tippaakaan arvosteta veteraaneja, joilla on perusteltuja ja toisinajatteleviakin mielipiteitä ja jotka puhuvat joskus SOSIALISMISTA JA PASIFISMISTA (hui kauhistus!).
Tarkoitan esim. sitä kohtelua mitä ovat saaneet VANHAT BLOGIKIRJOITTAJAT nyt TAI vaikkapa suuresti arvostamani prof-emeritus ja sosiologian kehittäjä JP ROOS!
ÖISINAJATTELIJA
Suomen pikkuporvalillisessa mediassa ja julkisessa sanassa on moraalisesti närkästyen tuomittu Venäjän opposition toisinajattelijoiden vainoaminen, mutta oman maan toisin eli heidän mielestään väärinajattelijoiden leimaamista, maalittamista ja mustamaalausta ei huomata tai sitä ei edes ole; hallinnon ja ”kansan” linja on muka yksimielinen ja siitä erimieliset ovat ”vihollisen” puolella ja yhteisen veneen keikuttajia.
Nyt radikaali toisinajattelu on erityisen tärkeää, kun eräät poliitikot ja media, iltapäivälehdet pahimpina, tekevät mielipidemuokkausta eli propagandatutkijoiden mukaan propagandaa, siistimpää tosin kuin vaikka Venäjän propaganda, pelottelevat säikkyä kansaa odotettavissa olevasta Venäjän hyökkäyksestä, edesvastuuttomimpana ”tiedustelutiedot” kuten mihin Suomen kaupunkeihin se iskisi ensimmäisenä ydinaseilla… Kansan pelottelulla oikeutetaan bruttokansantulon lisääntyvä käyttö aseisiin ja toisaalta leikkaaminen hyvinvointivaltion rakenteista kuten terveydenhoidosta ja koulutuksesta.
Ennen toista maailmansotaa pantiin surutta rahaa varustautumiseen, esimerkiksi 1938 Saksan sotilasmenot olivat 28% bkt:sta ja Neuvostoliiton 20%.
Muilla mailla kuten Britannialla 1938 maltilliset 13% ja Ranskalla 7%.
Mutta kyllä näilläkin rahoilla saatiin tarpeeksi ”puolustusvälineitä” kunnon kovapanosammuntoihin ja maailmanluokan tappajaisiin.
Aina kun historian aikana on himovarustauduttu, on saatu aikaiseksi maailmansota.
Toivoa sopii ettei tämä sääntö toteudu nyt.
Tämä aika tarvitsee kipeästi öin ja päivin vastahankaan ajattelua.
Natsi-Saksan ulkomaanvelka vaan kasvoi hirveästi:
”Valtion kokonaisvelan osuus (osavaltiot ja seurakunnat poislukien) oli vuonna 1932 ulkomaisina ja kotimaisina lyhytaikaisina luottoina 8,5 miljardia valtakunnanmarkkaa (15 %) Saksan rahoituksesta.
Vuonna 1939 se oli jo 47,3 miljardia (43,3 %) ja sodan lopussa kokonaista 387 miljardia (95 %).
Tästä velkaantumisesta ei ”suuri taiteilija ja GRÖFAZ” Aatu päänsärkyä ottanut.” [H. Valtonen: Messerschmitt Bf 109 ja Saksan sotatalous, Gummerus 1999]
(GRÖFAZ = Grösste Feldherr aller Zeiten, eli kaikkien aikojen paras sotaherra.)
Mikäli muistetaan historiaa, niin Aatulla EI OLLUT minkäänlaista sotasuunnitelmaa 1939, koko homma tuli hänelle itselleenkin yllätyksenä. Hän ei ymmärtänyt esim. englantilaisten vaatimusta reilusta pelistä sitten höykäsen pöykäystäkään.
Tuherteleva koulupudokas…
Nyt meillä on pääministerinä Nulju-Petteri, EK:n eestulematon sätkyukko. Jos sotakohkaamista harrastetaan hänen käskystään, niin yrittääkö Nulju-P. sillä peittää oman suosionsa romahtamisen?
Jos näin on, niin on vaan aika apaattista ja impotenttia puuhastelua.
Eikä Nulju olisi ensimmäinen Münchhausen maassamme, ihmisiä vetämässä huulesta raskaamman jälkeen.
Aatu ja Josef rikkoivat reilun pelin sääntöjä tekemällä diilin keskenään, joten britttiläiset ja muut Euroopan valtioiden gentlemannit tulivat yllätetyiksi moisen röyhkeyden edessä. Uskoivat näet ihmiseen…
Nämä diktaattorit aloittivat toisen maailmansodan, ja meidän johtajamme liittyivät sotaan hyökkäämällä yhdessä saksalaisten kanssa Venäjälle. Sitä ennen venäläiset tosin kävivät omasta mielestään ”rajakahakan” suomalaisten bandiittien kanssa.
Yhdessä mahtavan Saksan armeijan ja sen nerokkaan johtajan Adolf Hitlerin kanssa mahdollisuutemme voittoon ovat paremmat kuin koskaan, sanoi silloinen presidentimme. Väärin veikattu silloinkin.
Messerschmittista puheenollen, tietääkö herra Rintamäki, mitä venäläisten lentokonetta rintamamiehet kutsuivat ”hermoporaksi”?
Tervehdys täältä natolandian raukoilta rajoilta.
Ei tässä sen kummempia asioita, mutta kun tuolla yhdellä palstalla siskosi otti hampaisiin Ku:n päätoimittajan purukaluston puristuksiin ottaman Putinin, ja kun viestini siellä tulkittiin ns. spämmiksi, mikä ei tunnu kovin ystävälliselta, niin kokeilen livauttaa vastineeni tähän blogiin, todentaakseni sen, mikä taho on epäystävällisen toimen takana.
—————
VIRKKUSEN RYSSÄVIHAN LIETSONTA UHKAA HYVÄÄ JOURNALISMIA
Venäjän erityisen sotilasoperaation juurisyyt löytyvät USA:n ilmoituksesta 2008 ottaa Ukraina ja Georgia Naton jäseniksi, USA:n tukema vallankaappaus Ukrainan lailliselta hallinnolta 2014, muodostetun Ukrainan nukkehallinnon aloittama venäjänkielisen väestönosan sortaminen, mikä johti itäisen Ukrainan vastustamaan uutta kaappaushallintoa.
Muodostunut separitistialue joutui puolustautumaan asein Kiovan pyrkimyksiä vastaan, ja ennen 2022 kulminaatiopistettä yli 14 000 itä-Ukrainalaista oli menettänyt sisällissodassa henkensä, joista muutama tuhat siviilejä.
Venäjän rajoitettu sotilasoperaatio alkoi viikko sen jälkeen, kun Kiova oli keskittänyt massiiviset Naton aseistamat ja kouluttamat joukot suurhyökkäykseen itärintamalle, jonka tarkoituksena oli lyödä naula arkkuun separatistien pyristelylle.
Tätä ennen Venäjä oli pyrkinyt vuoropuheluun turvallisuushuolistaan koskien mm. Naton jatkuvaa itälaajenemista, johon ns. länsi ei korvaansa lotkauttanut.
Rajoitettu erityisoperaatio oli vähällä onnistua ja päättyä muutaman viikon aseidenkalistelujen jälkeen Turkissa kirjailtuun rauhansopimukseen, jonka paikalle lennätetty brittiläinen Boris-peikko kävi torpedoimassa amerikkalaisen ikämiespresidentti Bidenin toimesta, joka tunnetaan myös lempinimellä genocide-Joe, joka oli hallintokaudellaan syytänyt Israelin kansanmurhahallinolle tarvittavat välineet tarpeellisten toimien suorittamiseksi Gazassa ja Länsirannalla, joissa luvut kasvoivat päivä päivältä suuremmiksi, kymmeniin tuhansiin, joista suurin osa naisia ja lapsia.
Virkkuselta olisikin aiheellista kysyä, olisiko Stalinkaan kyennyt vastaavaan.
Kysyä voi myös, eikö miljoona ukrainalaista ja satatuhatta venäläistä ruumista ole jo riittävästi, ellei peräti tarpeettoman paljon, jotta voisimme heränneiden rauhanneuvottelujen äärellä mielummin iloita, kuin mennä paniikkiin hätäkokouksia järjestäen.
Zelenskin ollessa vielä presidentti keväällä 2022, hänellä oli mahdollisuus valita rauha ja alueiden säilyminen Ukrainalla, mutta ilmeisesti hän näyttelijätaustaisena halusi vaihtaa draamaan, josta länsi tulisi maksamaan ruhtinaallista palkkaa. Hän selvästi teki väärän valinnan, eikä häntä selvänä sen jälkeen ole juuri nähtykään.
Virkkunen, ei mitään ”jos joutuu luopumaan”, vaan kun alueet, jotka jo Venäjän hallussa ovat kansanäänestyksien tuloksena, virallisesti vahvistetaan.
Olen Virkkusen kanssa jyrkästi eri mieltä, että Nato olisi riemuksa ja DCA juhlallinen.
Virkkusella menee vellit ja puurot sekaisin niputtaessaan kolmen suurvallan johtajat.
Eiköhän tämä juhlallinen ja riemukas Yhdysvallat ole se, joka näitä nappuloita on siirrellyt maailman sivu mielensä mukaan, vaihtaen hallintoja ja niiden päämiehiä murhaten.
”Minusta tuntuu, ettemme ole menossa tulevaisuutta kohti, vaan tulevaisuus lähestyy meitä takaapäin”
Afrikkalaisen näkemyksen mukaan me kaikki istumme junassa selkä menosuuntaan, ja näemme vain sen, minkä jätämme taaksemme.
Sama niputtaminen jatkuu ilmastokysymyksissä: kuka näistä kolmesta erosi Pariisin ilmastosopimuksesta? Ei se ollut Putin, eikä Xi, joista viimemainittu on erityisesti kunnostautunut tällä saralla.
Ei, Putin ei aloittanut ainoana sodanlietsojana. Itseasiassa hän ei lietsonut mitään missään vaiheessa, mutta kuten sanonta kuuluu: miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä.
On Euroopan ja Suomen oma häpeä, kun ovat lähteneet Yhdysvaltojen aseteollisuuskompleksin rahoittajiksi ja omien kansalaistensa ja yritystensä köyhdyttäjiksi ja kurjistajiksi.
Peili on siinä ihan lähellä.
Virkkunen: ”Kun aseita on paljon, kasvaa riski niiden käytöstä.”
Tottahan tuo on. Jos käy kaupassa kerran viikossa, ja ostaa kuusi suklaalevyä yhden sijasta, ja kuvittelee imeskelevänsä suklaat seuraavan kuuden viikon aikana, huomaa viikon jälkeen kuusi palloksi rutistettua foliokäärettä ja viikattua paperipäällistä, jotka on tarkoitus toimittaa kierrätyspisteeseen.
Jos haluaa välttää liiallista sokerihumalaa, kannattaa ostaa vain se yksi.
Nykyaikana sodanlietsojat eivät välttämättä pääse ”lihomaan turvallisesti kotona”.
Eurooppalaiset sodanlietsojat eivät näköjään ymmärrä, ettei ydinsateenvarjosta ole kenellekään hyötyä, jos typerä eskalointipyrkimys johtaa siihen, ettei kenelläkään enää ole kivaa.
Virkkusella on viimeisessä kappaleessa sentään asiaa, kun myöntää USA:n vasalleineen myös osallistuneen rikolliseen sotimiseen.
Koko lista olisi vaan liian pitkä lueteltavaksi.
Motto Hed, kiitos tästä tarkennuksesta! Ja hyvä, että se sentään jossakin meni läpi.En viitsinyt naputella näitä syitä ja seurauksia, koska kommentistani olisi tullut liian pitkä…ja samalla oli uhka sensuurin kohteeksi joutumisesta. Ja nämä tosiasiat löytyvät kyllä, kunhan viitsii etsiä niitä sieltä mistä ne löytää. Kiire ei ole tässäkään asiassa hyvä neuvonantaja, vaikka Suomen valtionjohto ja sitä tukevat ” kansainvälisen politiikan asiantuntijat ” ja media ovatkin nyt kovin äkkipikaisia tekemään ” tilanneanalyyseja ” puuttumatta koskaan tilanteen aiheuttajaan.
KU:n päätoimittajan russofobian lietsonta uhkaa tosiaankin hyvää journalismia. Pahinta tässä on se, että vasemmistolaiseksi itseään kutsuva Vasemmistoliiton äänenkannattaja KU vaipuu tälle samalle tasolle nk.valtamedian kanssa ottamatta asioista selvää. Se hutkii ennenkuin tutkii. Tosin tämä näkyy olevan Vasemmistoliitonkin näkemys sen liityttyä vastikään pääministeri Orpon ( kok ) Venäjä-vastaisesta ” kansallisesta yhteisymmärryksestä ” toitottavien kuoroon.
Medialle ei näytetä asetettavan Suomessa mitään rajoja varsinkaan Venäjää ja Yhdysvaltoja koskevan harhaanjohtavan informaation levittämisessä. Se on vissiin normi, ja sitä liberaalista demokratiaa ja presidentti Stubbin ( kok.) kuuluttamaa ” arvopohjaista realismia ” ? Suomessa journalismin taso on huomattavsti laskenut viime vuosien aikana muutenkin.
Venäjän ja Suomen keskinäisten hyvien naapurisuhteiden luomisessa voitaisiin soveltaa toista afrikkalaista sananlaskua : ” Kun kävellään yksin, niin mennään nopeasti, mutta kun kävellään kahdestaan, niin päästään pitemmälle ”.
Omena ei todellaakaan ole pudonnut kauas puusta, eli HS:n yhdestä edellisistä päätoimittajista, Janne Virkkusesta.
Virkkunen Jr:n reitti Canterburyn yliopistosta MTV3:n uutistoimitukseen, josta Yleisradioon, jonka jälkeen Kansan Uutisiin politiikkaa toimittamaan, ja viimein päätoimittajaksi sekä toimitusjohtajaksi.
Kuten tiedetään, toimittajalla on vastuu julkaistusta sisällöstä ja toimitusjohtajalla vastuu tuloksesta, ja jos kumpikaan ei ole hääppöinen, karsitaan enimmät rönsyt pääjohtajan määräyksellä sieltä, missä on kontrolloimatonta ja lehden linjan vastaista materiaalia.
Tuotannolliset ja taloudelliset syyt ovat olleet työmarkkinoillakin oiva argumentti irtisanoa ”hankalat” ihmiset.
………….
Sveitsiläinen Jacques Baud selittää tuoreessa podcastissa englanniksi, niin hyvin kuin ”ranskis” osaa, mikä oli se varsinainen syy ja sysäys Venäjän erikoisoperaatiolle, jolle hän selittää myöskin laillisen perusteen. Kunniansa saavat kuulla myös Eu-poliitikot, enkä voisi olla hänen kanssaan paljoakaan eri mieltä.
https://www.youtube.com/live/TkBbvl4CNwk?si=Sp2dW7t6X0HE2GzI
Palataanpa vielä kerran, kun maaliskuuta on jäljellä, ja blogi vielä avoinna.
Itselläni kuun viimeinen päivä ”maaginen” luku 62/62 vaihtuu lukuun 62/63. Vuodet vierivät.
Pentin jutut tällä alustalla lyövät kaikki muut laudalta ylivoimaisella monipuolisuudellaan. Niissä ei juurikaan ole ollut havaittavissa toisteisuutta tai kapea-alaisuutta, kuten tuppaa kuppikuntiin sitoutuneiden keskuudessa olemaan, ajettiinpa mitä asiaa hyvänsä.
Periaatteessa joku hyviä asioita valtavirtaa vastaan ajava seurakin voi lopulta olla vain sisäänpäin lämpiävien eläkeläisukkojen nuoleskelupiiri, joka valuttaa jäljellä olevaa sappeansa asiansa puolesta.
Itse en halua kuulua mihinkään jengiin, koska ne aina rajoittavat, enemmän tai vähemmän.
Toisaalta yhteistyö on voimaa, esimerkkinä vaikka punamullalla talkootyönä maalattu maalaistupa, mutta ajattelua liika sählinki ja touhuaminen haittaa.
Kuuntelin hiljan Hannu Mäkelän haastattelun, jossa hän sanoi, että proosa kirjoitetaan ja runo annetaan.
En ole kirjoittanut juuri kumpaakaan lajia, mutta jokunen päivä sitten minulle ”annettiin” runo, jonka naputtelin ylös.
Mielestäni se sopii hyvin päättämään kirjoitteluni tälle alustalle ja ehkä muuallekin.
– – – – –
Keskity olennaiseen.
Ei sinun tarvitse maailmaa selittää.
Ei se sinun selityksiäsi kaipaa.
Keskity olennaiseen.
Anna olla.
Tolvanoita riittää,
eivät ne kesken lopu.
Selittämällä vähene,
päällepuhumalla parane.
Nämä tolvanat, ei.
Ei sinun tarvitse äänestää,
valituiksi tulevat ilmankin.
Itse itsensä,toinen toisensa
korottavat, pyrkyrit,
järjen jälkeensä jättäneet.
Klovnisirkuksen tirehtöörit,
pommijonglöörit, ydinsateenvarjon alla,
rauhasta panikoivat.
Rauta kuumana alasimella,
setelipainojen rauhoittava laulu.
Ei sinun tarvitse murehtia,
maailman menoa,
hulludesta huolta kantaa.
Vähät välittää maailmakaan.
Keskity olennaiseen.
Kiitos tästä, mottohed!
…ja kaiken lisäksi tuo runosi alla on mitä ajankohtaisin!
ps. harkitsen tarkkaan äänestämistä lähiaikoina : sote-sotku-aluevaaleissa ei ole mitään syytä äänestää, pyrkyrit pysykööt lestissään!…mutta kuntavaalit ovat vähän eri asia…
Öisinajattelija