Uuden vammaispalvelulain tarkoituksena on tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää, itsemääräämisoikeuden toteutumista, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta sekä tarjota yksilöllisen tarpeen mukaisia palveluita diagnoosista riippumatta.
Uuden lain myötä vammaisia on vahvemmin ja ensisijaisesti tuettava tavanomaisten sosiaalipalvelujen avulla, sosiaalihuoltolain mukaisesesti, kuten kaikkia muitakin. Vammaispalvelulaissa vammaisen ihmisen määritelmä on, että ihmisellä on vamman tai sairauden vuoksi vaikeuksia suoriutua tavanomaisen elämän tominnoista.
Kaikkien sosiaalipalvelujen on tuettava myös vammaisia
Se tarkoittaa siis sitä, että palveluja järjestetään joka päiväisen elämän tueksi, kuten asumiseen, liikkumiseen, elämiseen, taloudelliseen selviytymiseen ja lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen tueksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nyt työntekijöiden eri sosiaalityön sektoreilla on paremmin ymmärrettävä vammaisten ihmisten tarpeita. Siis vaikkapa perhesosiaalityössä, aikuissosiaalityössä ja iäkkäiden palveluissa on vahvistettava vammaistyön osaamista laajemmin. Yhteistyö vammaispalvelujen kanssa tulee olla tarpeen mukaan tiivistä, sillä vammaiset ovat jatkossakin oikeutettuja tarpeiden mukaisiin erityisiin vammaispalveluihin.
Vammaispalvelulain uudistuksen toimeenpano on tehtävä kunnioittaen lain tarkoitusta
Vammaisjärjestöt pitävät vammaispalvelulain uudistusta lähtökohtaisesti hyvänä, mutta he painottavat sitä, että sen käytännön toimeenpano lopulta ratkaisee miten hyvä tilanteesta vammaisille henkilöille tulee. Toteutus on nyt hyvinvointialueiden käsissä.
On tärkeää, että yhteiskuntamme on mahdollisimman esteetön myös palvelujen osalta, jotta voimme tukea vammaisten ihmisten osallisuutta. Vammaisten palvelut eivät saa vaikeutua osaamisen puutteen johdosta tai liian kapean palveluvalikoiman vuoksi. Siksi on tärkeä kouluttaa ammattilaisia ja mahdollistaa joustava palveluvalikoima, mikä vastaa erilaisten asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin.
Erityisesti tästä näkökulmasta hallituksen aikomukset säästää sosiaalipalveluista 100 miljoonaa ja kaventaa palveluvalikoimaa hirvittävät. Kun sosiaalityössä tavoitteena on sujuvoittaa ihmisen arkea ja parantaa toimintakykyä, koostuu tuki aina hyvin erityyppisestä avusta asiakkaan elämäntilanteesta riippuen. Se poikkeaa näin terveydenhuollon toiminnasta merkittävästi, jossa tietty diagnoosi johtaa tiettyihin hoitovaihtoehtoihin. Tällaista automaatiota sosiaalityössä ei voi olla, vaan jatkossakin yksilöllinen tuki on turvattava ja siihen on entisestään panostettava.