Kännykkäkielto jatkaa koulun vastuuttamista lasten kasvatuksesta.
Olen yrittänyt hahmottaa, mikä koulujen kännykkäkielloissa ärsyttää.
Helppo ärsyyntymisen kohde on julkinen keskustelu, joka on pyörinyt yksittäisten lasten ahdistuksen ympärillä. Se tuntuu uppoavan juuri niin otolliseen maaperään kuin odottaa saattaa, kun ihmisten pitäisi ymmärtää muiden tunteita ja elämäntilanteita ja keskustella niistä rakentavasti. Keskustelussa on mukana myös muut tympeät piirteet kuten omia välituntejaan muistelevat keski-ikäiset, ajan kultaamat valemuistot sekä ikiaikainen teiniviha.
Ärsyttävintä on kuitenkin se, että koulujen kännykkäkielto tuntuu sijaistekemiseltä, ongelmien lakaisemiselta maton alle. Jälleen vaaditaan koululta lasten kasvattamista, jota vanhemmat eivät osaa, viitsi tai halua itse tehdä. Kun koulupäivä on kännykätön, ei niin haittaa näyttää kotona esimerkkiä jatkuvasta passiivisesta puhelimella olosta.
Liikunta-alan työntekijänä kiinnostavaa on ollut erityisesti koululaisten liikkumiseen liittyvä argumentointi. Kännyköillä varmaan tehdään enemmän muuta kuin tanssivideoita, mutta silti tämäkin tuntuu sijaistekemiseltä. Kun syytetään liikkumattomuudesta ruutuja, ei tarvitse miettiä autoilun haitallista ja dominoivaa asemaa kulttuurissamme eikä vanhempien oman esimerkin merkitystä.
Tänään Hesarissa ilmestyi juttu, joka ei ärsyttänyt. Se olikin kirjoitettu lähempää koululaisten omaa näkökulmaa. Tilaajille rajatussa jutussa kasvatus- ja koulutuslautakunnan demarijäsen Aisha Mahmood sanoo muun muassa näin:
– Ylilääkärit ja ylipedagogit kauhistelevat, miten nuoret ovat vaan koko ajan kännykällä ja ruutuaikaa on niin paljon. Mutta hei: korona-aikana kaikki nuoret pakotettiin etäkouluun, eristykseen ja samalla tietokoneiden ja kännyköiden äärelle.
– Muistan todella hyvin ajan ennen koronaa. Emme me vain istuneet alakoulussa kännykällä. Kun luokassa alkoi olla tuhkainen tunnelma, menimme ulos pihalle lukemaan kirjaa.
– Koulun ei pidä olla mikään vankila. Välitunnit ovat lapsille hengähdystauko, omaa aikaa. Ja jos kännykät kielletään, niin kyllä ne samat sovellukset saa auki myös läppärillä.
Siirsin vanhan blogini tänne muiden mukana KU:n sivuilta ja vaihdoin samalla sen nimeä. Politiikan pikajuna viittasi menneeseen elämään, jossa kirjoittelin ajatuksiani matkalla kahden kotikaupungin välillä. Ylipitkä postaus on juuri näin pinnallista kommentointia tilanteissa, joissa Threads-julkaisun pituus tai luonne ei tunnu riittävän.