Ylen pääuutislähetys eilen 5.11. tiesi kertoa hurmoksesta New Yorkin demokraattisen puolueen vaalivalvojaisissa. Uutisen mukaan sen sai aikaan mies, Zohran Mamdani, joka on Ugandassa syntynyt muslimi ja sosialidemokraatti.
No, muslimi kyllä, mutta siitä sosialidemokraattisuudesta voi hyvin perustein olla toista mieltä. Sen osoittamiseksi päätin kirjoittaa tämän blogin, johon on koottu vertailukohtaa sekä rapakon takaa että omasta lähihistoriastamme.
Aloitetaan rapakon takaa.
Mamdani kuvailee itseään “demokraattiseksi sosialistiksi”. Hän on myös USA:n demokraattiset sosialistit -järjestön jäsenen ja saanut sen tuen. Oman puolueensa, siis demokraattisen puolueen, päälinjaan nähden erot poliittisissa painotuksissa ovat kuitenkin mittavat.
Kannattajien mukaan hänen kampanjansa oli vasemmistolainen ja opponenttien mielestä ultravasemmistolainen – Trumpin mielestä jopa ”kommunistinen” – eikä se sisällöltään vastannut perinteistä sosiaalidemokraattista, markkinaehtoisen hyvinvointivaltion linjaa.
Katsotaanpa vähän tarkemmin.
New Yorkissa Mamdani ajaa minimipalkan nostamista 30 dollariin tunnissa vuoteen 2030 mennessä, vuokrasääntelyä, vuokra-asuntojen rakentamista (“200 000 kohtuuhintaista asuntoa 10 vuoden aikana”) ja tiheämpää rakentamista joukkoliikenteen solmukohdissa.
Julkista sektoria rahoittaakseen hän kannattaa korkeampia veroja varakkaille ja yrityksille. Ruoan hinnan alentamiseksi hän myös esittää julkisen sektorin laajentamista esimerkiksi kaupunkien omistamien ruokakauppojen muodossa.
Myös markkinamekanismia haastetaan.
Sosiaalipolitiikassa hän kannattaa ilmaista lastenhoitoa, ilmaista tai hyvin edullista joukkoliikennettä, ilmaista tai likimain ilmaista terveydenhuoltoa ja ajaa laajempaa tasa-arvoa erityisesti sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, etnisen ja kansallisen alkuperän perusteella.
Maahanmuuttopolitiikassa Mamdani on ollut vahvasti maahanmuuttajien oikeuksien puolella ja vastustanut kovaa linjaa siirtolaisasioissa. Hän korostaa, että poliisin valtuuksien lisäämisestä ei välttämättä seuraa turvallisuutta, vaan entistä autoritäärisempää johtamista.
Siirryn nyt rapakon tälle puolelle ja Suomeen.
Tunnustan kyllä, että sosialidemokratia on hyvin tulkinnanvarainen ilmiö ja että USA:ssa sille voidaan antaa hyvin erilaisia merkityksiä kuin Euroopassa. Mutta kyllä sama pätee myös siihen, miten esimerkiksi suomalaiset demarit ovat asemoineet omaa puoluettaan suhteessa USA:n demokraattiseen puolueeseen.
Ihan kiinnostavan esimerkin tästä on antanut ex-europarlamentaarikko Lasse Lehtinen, joka noin 30 vuotta sitten esitti Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) nimen vaihtamista Suomen Demokraattiseksi Puolueeksi (SDP). Vain nimi vaihtuisi, lyhenne ei.
Kiinnostavaa tässä on esityksen poliittinen viite.
Se oli Yhdysvaltain demokraattinen puolue (engl. Democratic Party) eli demokraatit, josta SDP:n nimenmuutoksen myötä olisi tullut ainakin nimiliittolainen, ellei enemmänkin. Mutta ei missään nimessä vasemmistolainen, ei edes sosialidemokraattinen – siitä määreestähän piti nimenomaan päästä irti.
No, se esitys ei koskaan edennyt keskustelua pitemmälle, ei silloin, eikä myöhemmin. Mutta Mamdanin vaalivoitto asemoi tämänkin keskustelun aivan uudella tavalla, sillä myös monet demarit ovat iloinneet hänen vaalivoitostaan ja jopa ohjelmastaan, vaikka sitä populistisena pitävätkin.
Kuinka kauan tämä hypetys kestää, jää nähtäväksi.
Mutta pari asiaa on kuitenkin hyvä nähdä jo nyt: Mamdani ei ole sosialidemokraatti, eikä demokraattinen puolue ole yhtään sen vasemmistolaisempi kuin se oli ennen Mamdanin voittoa. Siksi jännite Mamdanin ja demokraattisen puolueen välillä varmasti jatkuu.
Vaalivalvojaisissa hän lähettikin demokraattien lyödylle ehdokkaalle terveisiä: ”Toivotan Andrew Cuomolle kaikkea hyvää yksityiselämässä. Mutta tänä iltana mainitsen hänen nimensä viimeisen kerran, kun käännämme sivua politiikassa, joka hylkää monet ja vastaa vain harvojen tarpeisiin.”
Erkki Laukkanen
Artikkelikuva: Bingjiefu He, Wikimedia Commons, CC-BY-SA-4.0
