Yhdysvaltain autoritäärisen presidentin Donald Trumpin hyökkäys Venezuelaan alkoi lauantain vastaisena yönä 3.1. Jo syyskuusta lähtien hän oli pommittanut laittomasti ja perusteettomasti hengiltä yli sata ihmistä. Nyt tapahtuneen avoimen imperialistisen intervention, kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan toisen artiklan rikkomuksen, lähin vertailukohta löytyy Panamaan 20.12.1989 George H. W. Bushin aloitteesta tehdystä niin sanotusta “oikeutetusta operaatiosta” (Operation Just Cause), jolla pohjoinen imperiumi poisti vallasta kuutisen vuotta hallinneen CIA:n yhteyshenkilön ja sotilasjohtaja Manuel Noriega Morenon, joka sai alun perin 40 vuoden tuomion 1992 syytettynä huumekaupasta, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja rahanpesusta. Myöhemmin tuomio väheni 30 vuoteen ja vuonna 2017 kuollut Noriega lähti myöhemmin 2010 suorittamaan tuomiotaan Ranskaan. Joulukuussa 2011 hän saapui Panamaan. Tammikuun viimeisenä päivänä 1990 päättynyt hyökkäyssota vaati ainakin 500 uhria, noin 300 sotilasta ja 200 siviiliä, mutta omaisten yhdistys puhuu jopa 4 000 kuolleesta. Noriega hylkäsi toukokuun 1989 vaalien tulokset, joissa voittajaksi valikoitui oikeistolainen Guillermo Endara Galimany yli 71 prosentin ääniosuudella. Endara vannoi virkavalansa Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa heti hyökkäyksen alettua 20.12.1989.
Nyt varsin kevein perustein vangittu Venezuelan laillinen presidentti Nicolás Maduro Moros on 1962 syntynyt poliitikko, joka sai potkut lukiosta jo 15-vuotiaana opiskelijoiden mielenilmauksen järjestämisestä. Baseballin pelaajana ja rockmuusikkonakin kunnostautunut Maduro alkoi ajaa työkseen bussia. Jo 12-vuotiaana Maduro kuului Ruptura-nimiseen vasemmistojärjestöön. Sittemmin hän kuului Sosialistiliigaan (Liga Socialista). Vuonna 1983 hän toimi presidenttiehdokas José Rangel Valen turvamiehenä. Vuosien 1986 ja 1987 välillä hän opiskeli vasemmistolaista politiikkaa Kuuban Havannassa. Caracasin bussinkuljettajan työssään Maduro osallistui kahden ammattiyhdistyksen perustamiseen ja alkoi tehdä uraa ay-liikkeen edustajana. Hugo Chávez Fríasin vallankumoukselliseen kansanliikkeeseen ja myöhemmin hänet valtaan vieneeseen ja 1997 perustettuun MVR-liikkeseen (Movimiento V República) Maduro alkoi osallistua jo vuoden 1992 ensimmäisen epäonnistuneen vallankaappausyrityksen aikoihin. Vuoden 1992 toiseen vallankumoukselliseen yritykseen jo henkilökohtaisesti osallistunut Maduro liikutti joukkojaan metron tunneleiden halki. Sitä tietä hän itse pääsi pakoon operaation kaaduttua omaan mahdottomuuteensa. Kun Maduro alkoi tehdä töitä Chavezin vankilasta vapauttamiseksi sai hän koodinimen “vihreä (Verde). Tutustuipa hän tuolloin myös Chávezin asianajaja Cilia Floresiin, josta tuli myöhemmin muun muassa Venezuelan parlamentin puheenjohtaja 2006–2011 sekä myös hänen toinen vaimonsa.
Chavezin johtaman koalition vaalivoiton ja uuden poliittisen aikakauden alkamisen jälkeen Maduro toimi perustuslain säätäjäelimen jäsenenä. Sen jälkeen heinäkuussa 2000 hänet valittiin kansanedustajaksi. Uudelleenvalinnan jälkeen Maduro toimi eduskunnan johtotehtävissä noin 20 kuukauden ajan, kunnes hän aloitti bolivaarisen hallinnon ulkoministerinä elokuussa 2006. Ulkoministerinä hän edisti muun muassa alueellista integraatiota, rikkoi diplomaattisuhteet Israeliin vuosien 2008–2009 Gazan sodan vuoksi ja tuki avoimesti Palestiinan vapautumista. Maduro tunnettiin nopeasti tuloksia saavuttavana neuvottelutaitoisena poliitikkona. Chávezin syövän edetessä Maduro ottaa harteilleen maan johtamisen jo joulukuussa 2012. Vallankumousjohtajan kuoleman jälkeen maaliskuussa 2013 tulee Madurosta varapresidenttinä Venezuelan väliaikainen valtiojohtaja. Chávezin viimeisen tahdon mukaan kansa voisi luottaa Maduroon, jos hänelle sattuisi jotain. 14.4.2013 järjestetyissä poikkeusvaaleissa Maduro keräsi lähes 7,6 miljoonaa ääntä ja opposition ehdokas Henrique Capriles Radonski vajaat 7,4 miljoonaa. Heti vuoden 2014 alussa alkaneet protestit, joissa kuoli noin 40 henkeä ja loukkaantui noin 500, johtivat myös ainakin 1 854 pidätykseen. Maduro pystyi antamaan konfliktille rauhanomaisen ratkaisun eikä maa vajonnut sisällissotaan kuten oppositio toivoi. Maduro on niin ikään selvinnyt useista murhayrityksistä, kuten vuoden elokuun 2018 drooniräjähdyksestä, joka aiheutti seitsemän loukkaantumista.
Venezuelan taivaan yllä on leijunut synkkiä pilviä aina vuoden 1998 vasemmistolaisesta vaalivoitosta ja bolivariaanisen vallankumouksen alkamisesta lähtien. Medioiden pommitus ja harhaanjohtavat tai yksipuoliset uutiset ovat olleet arkipäivää. Chávez teki jo aiemmin kansallisesta öljystä yhteistä omaisuutta ja puolitti köyhyyden. Silti hänkään ei päässyt eroon maan liiallisesta öljyriippuvaisuudesta tai yksipuolisesta talousrakenteesta. Hyperinflaatio on sekin ollut omiaan tuhoamaan maan taloutta. Oppositio on kunnostautunut niin sanotun poltetun maan tekniikan harjoittajana. Vaikka se voitti vuoden 2015 vaalit on se ajanut aktiivisesti Yhdysvaltojen sekaantumista maan sisäisiin asioihin. Tai sitten se on boikotoinut vaaleja jo etukäteen. Erinäisten arvioiden mukaan Venezuelan yhteiskuntaan ja hallintoon kohdistuu laskutavasta riippuen 500 tai jopa 1 000 sanktiota. Myös siirtolaisia on lähtenyt Venezuelasta muihin maihin noin kahdeksan miljoonaa vuoden 2013 jälkeen. Toisen aallon chavismin saavutukset ovat talousvaikeuksien syventymisen vuoksi jääneet vuosien 1999–2012 varjoon, vaikka esimerkiksi asuntopolitiikassa on edetty. Siinä missä Chávez rakensi noin miljoona uutta asunto vuoden 2012 loppuun mennessä, on Maduro rakennuttanut 3,4 miljoonaa asuntoa lisää. Myös useat raportit ruuan tai lääkkeiden loppumisesta ovat olleet luonteeltaan liioiteltuja tai valheellisia. Aiheesta Venezuela on kuitenkin vaikea kirjoittaa nykyisellään, koska taloudellinen ja mediat lävistänyt hybridisota on ollut eri muodoissa käynnissä aina vuodesta 1998 alkaen. Kyseessä on eräänlainen kognitiivinen miinakenttä, jossa todellisuuden ja väitetyn todellisuuden rajat ovat tarkoituksellisesti hämäriä tai häilyviä, syvästi politisoituneita ja ideologisia, lisäksi ne leijailevat ikään kuin irrallaan suhteessa historiaan, geopolitiikkaan ja merkitykselliseen taustatietoon. Silti koen nämä tapahtuvat Venezuelassa niin syvästi masentaviksi, huolestuttaviksi ja epäoikeudenmukaisiksi, että yritän kirjoittaa aiheesta vasemmistolaisen itsenäisen toimittajan ja meksikolaisen Morena-puolueen aluekoordinaattorin perspektiivistä käsin.
Jokaisen joka arvioi Venezuelan tilannetta on huomioitava nämä avainseikat: 1) Venezuelaa on arvioitava sen omin silmin, sen kansan historiallisen ja poliittisen kokemuksen kautta 2) kansainvälisen painostuksen keinovalikoimia ja eräänlaisia mielikuvitukseen vetovia narratiivejä on ymmärrettävä osana ideologista sotaa sosialismia vastaan, niiden yksipuolisuus on punnittava osana laajempaa vasemmistolaista maailmankuvaa 3) väitteet Maduron hallinnon teoista tai tekemättä jääneistä teoista tai vaalituloksista on käytävä läpi seikkaperäisen analyyttisesti ilman yksinkertaistavaa yksipuolisuutta 4) myös opposition usein varsin perverssejä ja maanpetturuuteen tai fasismiin suuntautuvia projekteja on arvioitava kriittisesti 5) Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön toimintaa Venezuelassa on tarkasteltava niin ikään intressit edellä: miksi Venezuelassa kaikki keinot ovat sallittuja, miksi Venezuela on kerta toisensa jälkeen pyritty demonisoimaan. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Itsekin pohdin, kipuilen ja ajaudun umpikujaan juuri tapaus Venezuelan kohdalla. Minulla ei ole kaikkia vastauksia eikä niitä Venezuelan ulkopuolella ole kovin monella, joten itselleni Venezuela on eräänlainen avoin mysteeri. Nyt alkanut interventio syventää entisestään rikkinäisen peilin harmaita sävyjä, joita en suostu näkemään mustavalkoisin silmälasein. Ei tule myöskään unohtaa, että maailman todennetuista öljyvaroista 18 prosenttia eli melkein viidennes sijaitsee vauraassa ja keinotekoisesti köyhdytetyssä Venezuelassa, jonka talous on viime vuosina näyttänyt merkkejä toipumisestaan. Lisäksi Venezuelalla on eniten kultavarantoa Latinaisessa Amerikassa ja se on jättiläinen myös muissa luonnonvaroissa. Venezuela omaa esimerkiksi noin 60 prosenttia koko Latinalaisen Amerikan kaasuvaroista. Niin ikään Venezuelalla on potentiaalia myös muiden mineraalien kuten bauksiitin, rautamalmin, nikkelin, tinan, volframin ja tantaalin suhteen.
Yksi presidentti vapaaksi, toinen vankilaan
Jo maaliskuun 2020 lopussa Yhdysvaltojen silloinen yleinen syyttäjä William Barr julkisti syytteet Maduroa vastaan vedoten ”huumeterrorismiin” (narcoterrorismo), rahanpesuun ja korruptioon. Maduron vangitsemisesta tarjottiin myös 15 miljoonan dollarin palkkiota, joka vielä myöhemmin kesällä 2025 paisui 50 miljoonaan dollariin. Samalla kun CIA soluttautui Venezuelaan syksyllä 2025, tapahtui myös jotakin muuta.
Joulukuun alussa Trump armahti järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja huumekaupasta, etenkin kokaiinin salakuljettamisesta, tuomitun Hondurasin entisen presidentin Juan Orlando Hernández Alvaradon, joka sai oikeudessa 45 vuoden tuomion. Hernández kuitenkin väitti joutuneensa Trumpin tavoin Joe Bidenin poliittisen vainon kohteeksi. Todellisuudessa Hernándezin pidätykseen johtanut tutkinta alkoi Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana. Jo lokakuussa Hernández kirjoitteli Trumpille mielistelevän kirjeen, jossa hän tunnustautuu republikaanipresidentin ihailijaksi ja luo yhtymäkohtia miesten välille. Kun Trumpilta on kysytty asiasta, hän on nähnyt Hernándezia kohdellun kaltoin Bidenin taholta, kuten häntä itseäänkin, vaikka ”hän oli maansa johtaja”. Trump myös perusteli vapautuspäätöstään ”Hondurasin kansan tahdolla”, vaikka kyseessä on imperiumin päämiehen oma tapa käyttää oikeuslaitosta, geopolitiikkaa ja muuta retoriikkaa omien poliittisten päämääriensä ajamiseksi. Virginian osavaltion senaattori Mark Warner, kuten useat muutkin, on tuonut viime päivinä esiin huutavan ristiriidan:
– Ei voida uskottavasti väittää, että huumekauppasyytteet oikeuttaisivat maahantunkeutumisen yhdessä tapauksessa, kun taas toisessa myönnettäisiin armahdus.
Kyseessä on erityisen vakava rikos, sillä huumekauppaa johdettiin valtion ylimmästä johdosta käsin. Kummallinen huumepolitiikkaa asettaa outoon valoon iskut Karibian meren mahdollisia pieniä tekijöitä tai suoranaisesti viattomia ihmisiä vastaan. Ristiriita Maduron laittoman kidnappauksen tapaukseen on varsin selvä. Hernández vangittiin vuonna 2022 ja 2024 langetetussa tuomiossa hänen katsotaan todistetusti syyllistyneen ainakin 400 tonniin yltävien kokaiinimäärien salakuljetukseen. Eräs oikeudenkäynnin todistaja kertoi Hondurasia vuodesta 2014 lähtien hallinneen Hernándezin olleen julkisesti Yhdysvaltain liittolainen, mutta kehuskelleen yksityisesti vievänsä huumeita Yhdysvaltaan ”gringojen nenän eteen”. Samainen entinen kirjanpitäjä näki salkuissa saapuvat rahakuljetukset. Myös presidentin veli Tony Hernández, entinen kansanedustaja, istuu elinkautista vankilatuomiota Yhdysvalloissa nimenomaan huumekaupasta. Toisen todistajan Alexander Ardónin mukaan juuri Tony-veli hoiti vaalikampanjoiden rahoitusta huumerahalla. Hondurasin hallitus suojeli johtajansa pyynnöstä salakuljetustoimia sekä rakensi erityistä infrastruktuuria rahdin helpottamiseksi.
Myös presidenttinä toimineen huumeparonin armahduksen ajankohta oli sekin outo, koska sillä pyrittiin sekaantumaan Hondurasin joulukuisiin presidentinvaaleihin. Suurin osa huumekuolemista Yhdysvalloissa johtuu fentanyylin väärinkäytöksistä, minkä valmistaminen vaatii hienostuneita laboratorioita. Joihinkin selitys Hondurasista tai Venezuelasta ”Yhdysvaltojen kansan myrkyttäjänä” voi mennä täydestä, mutta sekä Hondurasissa että Venezuelassa huumekauppa pyörii pitkälti kokaiinin ympärillä, mikä ei aiheuta suurta määrä pohjoisen suurvallan huumekuolemista. Voidaankin sanoa, että syytökset huumekaupasta tai demokratian halventamisesta ovat Maduron tapauksessa tuulesta temmattuja tai ainakin toissijaisia, koska niillä pyritään oikeuttamaan vallanvaihto, jotta Yhdysvaltojen yritykset saisivat Venezuelasta taas pääomiensa temmellyskentän.
Operation Absolute Resolve
Tammikuun kolmannen päivän aamuyöllä noin kello kaksi Venezuelan aikaa alkanut isku oli osaltaan jatkoa aiemmille Karibian meren pommituksille ja satama-alueen tuhotöille. Lauantaiaamuna kuultiin joukko räjähdyksiä, kun noin 150 Yhdysvaltojen hävittäjää pommitti infrastruktuuria pohjoisessa Venezuelassa tukeakseen pääkaupunki Caracasin sieppausoperaatiota nimeltään ”ehdoton päättäväisyys”. Jo elokuussa 2025 Yhdysvallat aloitti sotilaallisen vahvistumisen Etelä-Karibialla lähettämällä alueelle laivojaan ja henkilöstöään. Myös keskustiedustelupalvelu (CIA) lähetti Venezuelaan ryhmän, joka alkoi seurata Maduron liikkeitä soluttautumalla hänen lähipiiriinsä. Operaatiota edeltävinä viikkoina Yhdysvallat ja Venezuelan saarinaapuri Trinidad ja Tobago allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan Yhdysvaltain armeijalla on pääsy sen lentokentille. Kaiken kaikkiaan operaatiota suunniteltiin useamman kuukauden ajan. Tiettävästi joulukuun loppupuolella Maduro hylkäsi Yhdysvaltojen tarjouksen lähteä maanpakoon Turkkiin.
Käsky iskusta annettiin noin 15 minuuttia ennen Venezuelan keskiyötä. Kongressille ei haluttu ilmoittaa iskuista siihen liittyvän oletetun tietovuotoriskin vuoksi. Ainakin seitsemän eri räjähdystä kuultiin ja nähtiin Caracasin sisä- ja ulkopuolella: Higuerote, Baruta, La Guaira, Meseta de Mamo, Charallave, Carmen de Uria ja El Hatillo. Iskuja kohdistui muun muassa Francisco de Mirandan (La Carlota) ja Tiunan sotilastukikohtiin sekä Higueroten lentokenttään. 160. erikoisoperaatioiden ilmailurykmentin helikopterit kuljettivat Delta-joukkojen (Delta Forces) sotilaita Caracasiin hävittäjien ja pommikoneiden tarjoaman ilmasuojan avulla. Yksi helikopteri vaurioitui Venezuelan puolustustoimien seurauksena, mutta pystyi jatkamaan matkaansa. Liittovaltion keskusrikospoliisin (FBI) henkilöstöä, mukaan lukien panttivankien pelastusryhmä, seurasi armeijaa osallistuakseen Maduron pidätystehtäviin, jotka tapahtuivat Tiunan linnoituksen (Fuerte Tiuna) sisäpuolella. Kyseessä on Venezuelan suurin sotilastukikohta, joka sijaitsee Caracasin eteläpuolella. Se on rakennettu vuorenrinteelle, linnoitettu ja käsittää sisäisen tieverkoston.
Iskut kestivät laskutavasta riippuen joko puolisen tuntia tai kaikkiaan noin 140 minuuttia. Savua nähtiin nousevan yhdestä Caracasin tukikohdan lentokonesuojasta. Iskut tapahtuivat pimeyden turvin sekä operaation ajoituksen että Yhdysvaltain armeijan Caracasissa aiheuttamien osittaisten sähkökatkosten vuoksi. La Guairan sataman iskuissa tuhoutui ja vaurioitui useita kontteja. Satelliittikuvissa näkyy ainakin viisi tuhoutunutta varastoa, palaneita ajoneuvoja ja räjähtänyt turva-asema. Higueroten lentokentällä tuhoutui lentokone, mahdollisesti Beechcraft Baron, ja Buk-M2E-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Maduro julisti kansallisen hätätilan heti räjähdysten alkamisen jälkeen. Myös YK:n turvallisuusneuvosto kutsuttiin koolle. Armeija aloitti välittömästi puolustautumisen vieraan vallan terrorismi-iskua vastaan.
Maduron vangitseminen kesti vain joitakin minuutteja. Hän oli sulkeutumassa teräsoven taakse bunkkeriinsa todella lyhyellä varoitusajalla, kun imperiumin rikolliset kynnet tarrautuivat häneen. Kello 5:21 Venezuelan aikaa raukkamaisen iskun arkkitehti Trump julkaisi kuvan sosiaalisessa mediassa. Siinä Maduro nähdään USS Iwo Jiman kyydissä: hänen silmänsä ovat sidottuina, hänellä on päässään melua vaimentavat kuulokkeet, kelluntaliivi ja harmaa Niken verkkaripuku. Käsissään hän piteli muovista vesipulloa.
Hieman ennen kello 18.00 Venezuelan aikaa Maduroa ja Floresia kuljettanut lentokone laskeutui Stewartin kansalliskaartin tukikohtaan New Yorkissa. Hänet nähtiin kävelevän ulos koneesta liittovaltion agenttien ympäröimänä ennen kuin hän meni sisään. Maduro oli nähtävästi hyvällä tuulella tehden voitonmerkin. Sitten hänet lennätettiin helikopterilla Westsiden helikopterikentälle Manhattanille, New York Cityyn. Hyvin varusteltu saattue vei hänet paikalliseen huumevalvontaviraston (DEA) kenttätoimistoon. Siellä Maduro toivotti läsnäolijoille hyvää iltaa ja uutta vuotta. Sieltä hänet vietiin lopulta metropolialueen pidätyskeskukseen (Metropolitan Detention Center). Syytelauselmiin kirjailtiin seuraavanlaisia enemmän tai vähemmän keksittyjä syytelauselmia: huumeterrorismin salaliitto, kokaiinin maahantuonnin salaliitto, konekiväärien ja tuholaitteiden hallussapito sekä salaliitto. Syytteet nostettiin New Yorkin eteläisessä piirikunnassa (Southern District), jossa tapauksen käsittely alkoi alustavien kuulemisten osalta maanantaina 5.1. Vaimoa Cilia Floresia pyritään taas syyttämään lahjuksien vastaanottamisesta oletetun huumekaupan helpottamiseksi sekä Venezuelan viranomaisten harhauttamisesta.
Venezuelan puolustusministeriön tietojen mukaan Yhdysvaltain taisteluhelikopterit ampuivat raketteja ja ohjuksia kaupunkialueilla. Yleinen syyttäjä Tarek William Saab raportoi, että ”viattomia uhreja on haavoittunut kuolettavasti ja muita on tapettu tässä rikollisessa terrori-iskussa”. Catia La Marissa iskut osuivat kolmikerroksiseen siviilien asuntokohteeseen, surmaten yhden ihmisen, haavoittaen toista vakavasti ja tuhoten rakennuksen ulkoseinän. New York Times -lehti raportoi 3. tammikuuta, että nimettömänä pysyttelevä venezuelalaisviranomainen sanoi ainakin 40 ihmisen, mukaan lukien siviilejä ja sotilashenkilöstöä, kuolleen iskussa. Times raportoi 4. tammikuuta, että ”vanhemman venezuelalaisen virkamiehen mukaan” 80 siviiliä ja turvallisuusjoukkojen jäsentä olisi kuollut. Varsinaisia virallisia lukuja ole vielä kuitenkaan julkistettu. Kuuban hallitus raportoi, että Venezuelassa kuoli 32 kuubalaista, jotka kaikki olivat asevoimien ja tiedustelupalvelujen jäseniä, Maduron lähimmän renkaan luottohenkilöitä, jotka uhrasivat henkensä yhteisen Amerikan isänmaan puolustustehtävissä. Kuolleet kuubalaiset olivat Venezuelassa Maduron hallituksen pyynnöstä ja he kuuluivat saarivaltion vallankumouksellisiin asevoimiin (Fuerzas Armadas Revolucionarias) ja sisäministeriöön.
Bolivaarinen hallinto jatkaa työtään
Useissa eri ministeritehtävissä kuten ulkoministerinä toiminut Delcy Rodríguez Gómez on noussut varapresidenttinä Venezuelan valtion johtoon korkeimman oikeuden päätöksellä. Hän on todennut Maduron olevan maansa “ainut presidentti” sekä vaatinut hänen ja hänen vaimonsa välitöntä vapauttamista. Puolustusneuvoston (Consejo de Defensa) edessä puhunut Rodríguez piti tapahtumia “barbaarisina” ja “röyhkeinä YK:n peruskirjan loukkauksina” sekä totesi luonnonvarojen kuuluvan ainoastaan kansakunnalle itselleen.
– Kehotamme Venezuelan kansaa pysymään rauhallisena, jotta tämä poliisin, armeijan ja kansan fuusio voi yhdessä, täydellisessä kansallisessa yhtenäisyydessä, muodostaa yhden kokonaisuuden ja voimme selvitä hienosti tästä tilanteesta puolustaaksemme itsemääräämisoikeuttamme ja kansallista itsenäisyyttämme.
Kuuden kuukauden pesti presidentin kanslian ministerinä 2006 oli Rodríguezin ensimmäinen vastuutehtävä. Pienen tauon jälkeen elokuussa 2013 hänestä tuli tiedonvälityksestä vastannut ministeri. Tehtävät ulkoministeriössä alkoivat joulukuun 2014 lopussa ja jatkuivat aina kesäkuuhun 2017 asti. Sitten Rodríguez toimi perustuslain uudistamiseen tähdänneen kansalliskokouksen (Asamblea Nacional Constituyente de Venezuela) puheenjohtajana reilut 10 kuukautta. Sen jälkeen asianajajan koulutuksen omaava Rodríguez toimi kauppa- ja talousministerinä lähes neljä vuotta. Elokuun lopussa 2024 Rodríguez nimitettiin hiilivedyistä vastaavaksi ministeriksi. Varapresidenttinä hän on toiminut jo kesäkuusta 2018 lähtien.
Omassa lauantain tiedotustilaisuudessaan Trump luonnehti hyökkäystä ja Yhdysvaltojen asevoimien suorituskykyä monin yliampuvin sanoin. Hän ei tehnyt selväksi, jatkuvatko hyökkäykset, mutta sanoi hallituksensa ottavan mukamas Venezuelan ohjakset itselleen, kunnes vallanvaihto on toteutettu. Yhdysvaltojen omille öljy-yhtiöille hän on halukas antamaan vapaat kädet Karibialla, vaikka käytännössä fossiilisen teollisuuden pääomittaminen ja uudelleen rakentaminen veisi vuosia. Yllättäen hän ei antanut tukeaan yhdellekään Venezuelan opposition johtohahmoista, mikä osaltaan vahvistaa kuvaa siitä, että oletetun “demokraattisen” vallanvaihdon sijaan jenkkilän valtionpäämiestä kiinnostaa enemmän talousta ja hyökkäyssodan vaikutus oman imagon kiillottamisessa.
Rodríguezin hallinto on valmis rakentavaan ja kunnioittavaan vuoropuheluun sotilaallisesta hyökkäyksestä huolimatta, mutta ei tule alistumaan Yhdysvaltojen tahtoon saatikka antautumaan sen painostuksen edessä:
– Olen samaa mieltä presidentti Nicolás Maduron kanssa, joka vain kaksi päivää sitten vahvisti julkisesti televisiohaastattelussa tämän hallituksen halukkuuden ylläpitää vuoropuhelua rakentavan ohjelman käsittelemiseksi.
– Olemme avoimia suhteille kansainvälisen oikeuden ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lakien sallimissa puitteissa. Tämä on ainoa kehys, jonka hyväksymme mille tahansa suhteelle jouduttuamme rakasta kansakuntaamme vastaan kohdistetun sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.
– Olimme jo varoittaneet, että hyökkäys oli käynnissä väärien verukkeiden ja väärien tekosyiden varassa, ja että naamiot olivat pudonneet ja tällä oli vain yksi tavoite: hallinnon vaihto Venezuelassa. Ja että tämä hallinnon vaihto mahdollistaisi myös energiavarojemme, mineraalivarojemme ja luonnonvarojemme kaappaamisen. Tässä piileekin todellinen tavoite. Maailman ja kansainvälisen yhteisön on tiedettävä se.
– Jos on yksi asia, josta Venezuelan kansa on varma, se on se, ettemme enää koskaan tule olemaan orjia, emmekä enää koskaan minkään imperiumin siirtomaa, olipa se sitten mikä tahansa.
Muita voimahahmoja Venezuelassa kokeneen ja luotettavan Rodríguezin ohella ovat yhtä lailla kovissa liemissä keitetyt puolustusministeri Vladimir Padrino López ja sisäministeri Diosdado Cabello Rondón. Kolmikko pystyy johtamaan Karibian maata myös ilman Maduroa. Padrino on kertonut armeijan olevan täydessä puolustusvalmiudessa maan eri kolkissa, jossa sen joukot on pantu kaduille. Vuoden 2002 Cháveziin kohdistuneen vallankaappauksenkin torjumisessa kunnostautunut ja vuodesta 2014 puolustusministerinä toiminut Padrino pitää aggressiota maan historian pahimpana, mutta toteaa: “Meitä vastaan on hyökätty, mutta meitä ei tulla alistamaan”. Cabello puolestaan on luonnehtinut hyökkäystä “kansaa vastaan” kohdistuneeksi “rikolliseksi terrori-iskuksi”. Jo Chávezin johtaman helmikuun 1992 vallankaappauksen yhteydessä vankilaan 22 kuukaudeksi joutunut Cabello on kovan linjan chavistinen poliitikko, joka toimi hetken myös Venezuelan presidenttinä huhtikuun 2002 vallankaappauksen aikoihin, jolloin Chávez pyrittiin syöksemään vallasta väkivalloin. Cabello vetosi luottamukseen:
– Luottakaa johtajiin, luottakaa korkean poliittisen ja sotilaallisen esikunnan johtoon tässä tilanteessa, jota käymme läpi.
– Pysykää rauhallisina, älköön kukaan vaipuko epätoivoon. Älköön kukaan helpottako hyökkäävän vihollisen asioita. Olemme tienneet, miten selvitä kaikista näistä olosuhteista, ja niiden yli, meidän kaikkien yläpuolella, tässä on olemassa järjestäytynyt kansa.
Maanantaisessa ministerineuvoston kokouksessaan Rodríguez totesi:
– Kansamme ja alueemme ansaitsevat rauhaa ja vuoropuhelua, eivät sotaa. Tämä on aina ollut presidentti Nicolás Maduron kanta, ja se on kaikkien venezuelalaisten kanta juuri nyt. Uskon tähän Venezuelaan, jolle olen omistanut elämäni. Unelmani on, että Venezuelasta tulisi suurvalta, jossa kaikki hyvät venezuelalaiset voivat löytää toisensa.
Reaktioita kaukaa ja läheltä
– Meksikon hallitus tuomitsee ja torjuu jyrkästi Yhdysvaltojen asevoimien yksipuolisesti Venezuelan bolivariaanisen tasavallan alueella sijaitsevia kohteita vastaan äskettäin tekemät sotilaalliset toimet, jotka ovat selkeästi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) peruskirjan toisen artiklan vastaisia.
– Ulkopoliittisten periaatteidensa ja rauhansitoumuksensa pohjalta Meksiko kehottaa kiireellisesti kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta sekä YK:n peruskirjan periaatteita ja tavoitteita ja lopettamaan kaikki hyökkäystoimet Venezuelan hallitusta sekä kansaa vastaan.
– Latinalainen Amerikka ja Karibia ovat rauhan aluetta, joka on rakennettu keskinäisen kunnioituksen, riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen sekä voimankäytön ja sillä uhkailun kieltämisen pohjalle. Siksi kaikki sotilaalliset toimet vaarantavat vakavasti alueellisen vakauden.
– Meksiko korostaa painokkaasti, että vuoropuhelu ja neuvottelut ovat ainoat lailliset ja tehokkaat keinot ratkaista olemassa olevat erimielisyydet, ja vahvistaa siksi olevansa halukas tukemaan kaikkia pyrkimyksiä helpottaa vuoropuhelua, toimia välittäjänä tai tarjota tukea, jotka edistävät alueellisen rauhan säilyttämistä ja yhteenottojen estämistä.
– Se kehottaa myös Yhdistyneitä Kansakuntia toimimaan välittömästi jännitteiden lieventämiseksi, vuoropuhelun helpottamiseksi ja sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka mahdollistavat rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
Meksikoa presidenttinä vuosina 2018–2024 johtanut presidentti Andrés Manuel López Obrador viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään, vaikka hän julkaisi vastikään 632-sivuiden kirjansa Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurillisesta perinnöstä ja uusikin kirja on jo tekeillä:
– Olen eläkkeellä politiikasta, mutta libertaarit vakaumukseni estävät minua pysymästä hiljaa Venezuelan kansan itsemääräämisoikeutta vastaan kohdistuvan ylimielisen hyökkäyksen ja heidän presidenttinsä sieppauksen edessä. Eivät Bolívar eikä Lincoln hyväksyisi Yhdysvaltojen hallituksen toimivan globaalina tyranniana.
– Presidentti Trump: älä anna periksi omahyväisyydelle äläkä kuuntele sireenien laulua. Käske haukkojen painua helvettiin; sinulla on kyky toimia käytännöllisen harkinnan mukaan. Äläkä unohda, että tämän päivän ohikiitävä voitto voi olla huomisen murskaava tappio. Politiikassa ei ole kyse pakottamisesta.
– Muista, että “toisten oikeuksien kunnioittaminen tarkoittaa rauhaa”, kuten Benito Juárez opetti meille 1800-luvulla. Olen ylpeästi meksikolainen, mutta myös latinalaisamerikkalainen. Tuen ehdoitta presidenttiäni Claudia Sheinbaumia.
“Tällä kertaa en lähetä teille halausta”, päättää López Obrador itsevaltiaan elein käyttäytyvän naapurivaltion presidentin löylytyksen.
Kiinan ulkoministeriö toteaa puolestaan “vastustavansa tiukasti tällaista Yhdysvaltojen hegemonista käyttäytymistä, joka rikkoo vakavasti kansainvälistä oikeutta, loukkaa Venezuelan suvereniteettia ja uhkaa rauhaa sekä turvallisuutta Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla”.
Kolumbian presidentti Gustavo Petro Urrego totesi hallituksensa aloittaneen sarjan toimenpiteitä siviiliväestön sekä yhteisen rajan turvaamiseksi. Lisäksi hän ilmaisi huolensa:
– Kolumbian tasavallan hallitus on syvästi huolissaan raporteista räjähdyksistä ja epätavallisesta ilmatoiminnasta, joita on kirjattu viime tunteina Venezuelan bolivariaanisessa tasavallassa, sekä niistä johtuvasta jännitteiden kärjistymisestä alueella.
– Maamme omaksuu kannan, joka keskittyy alueellisen rauhan säilyttämiseen, ja vaatii kiireellisesti tilanteen lieventämistä kehottaen kaikkia osapuolia pidättäytymään toimista, jotka syventäisivät vastakkainasettelua, ja asettamaan etusijalle vuoropuhelun sekä diplomaattiset kanavat.
Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez pyysi kansainvälistä yhteisöä reagoimaan nopeasti rikollista hyökkäystä vastaan.
– Meidän rauhanvyöhykettämme vastaan hyökätään raa’asti. Valtioterrorismi on kohdistunut Venezuelan urheaa kansaa ja meidän Amerikkaamme vastaan. Kotimaa tai kuolema. Me tulemme voittamaan!
Kuuban hallitus vaatii Maduron ja tämän vaikon välitöntä vapauttamista sekä tarjoaa tarkan kuvan Monroen oppia noudattaneesta hyökkäyksestä:
– Tämä on räikeä imperialistinen ja fasistinen hyökkäys, jonka tavoitteena on ylivalta ja Yhdysvaltojen hegemonisten tavoitteiden elvyttäminen meidän Amerikkamme suhteen. Tämä pyrkimys perustuu Monroe-oppiin, se pyrkii Venezuelan ja alueen luonnonvarojen rajattomaan kontrolliin ja hallintaan. Se pyrkii myös pelottelemaan ja alistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen hallituksia.
– Kansainvälinen yhteisö ei voi sallia tällaisen luonteen ja vakavuuden omaavan hyökkäyksen YK:n jäsenvaltiota vastaan jäävän rankaisematta, eikä se voi sallia itsenäisen maan laillisen ja istuvan presidentin sieppaamista sotilasoperaatiossa ilman minkäänlaisia seurauksia. Venezuela on rauhanomainen maa, joka ei ole hyökännyt Yhdysvaltoihin tai mihinkään muuhun kansakuntaan.
– Tuon sisarkansakunnan ja sen kansan puolesta olemme valmiita uhraamaan, kuten tekisimme Kuuban puolesta, jopa oman veremme.
– Vallankumoushallitus kehottaa kaikkia hallituksia, parlamentteja, yhteiskunnallisia liikkeitä ja maailman kansoja tuomitsemaan Yhdysvaltojen sotilaallisen hyökkäyksen Venezuelaa vastaan ja vastustamaan tätä valtioterrorismin tekoa, joka uhkaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta sekä pyrkii pakottamaan uuden Yhdysvaltojen imperialistisen herruuden opin maailman ylle, erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueella.
– Kaikkien alueen kansojen on oltava valppaina, sillä tämä uhka leijuu heidän kaikkien yllä. Kuubassa päättäväisyytemme taistella on lujaa ja horjumatonta.
Koko Kuuban hallituksen ryhdikkään kannanoton voi lukea täältä.
Argentiinan äärioikeistolainen pääpiru Javier Milei juhlia tapahtumia “vapauden edistymisenä” ja huusi tuttuun tyyliinsä “eläköön vapaus hitto soikoon”. Chilen piakkoin väistyvä presidentti Gabriel Boric Font luonnehti Venezuelan tapahtumia valitettaviksi:
– Venezuelan kriisi on ratkaistava vuoropuhelun ja moninapaisen tuen kautta, ei väkivallalla tai ulkomaisella sekaantumisella.
– Chile vahvistaa sitoutumisensa kansainvälisen oikeuden perusperiaatteisiin, kuten voimankäytön kieltoon, puuttumattomuuteen, kansainvälisten kiistojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja valtioiden alueelliseen koskemattomuuteen.
Latinalaisen Amerikan maille Venezuelan olisi eittämättä syytä olla hätähuuto kohti aggressiivisempaa tai virtaviivaisempaa yhtenäistä ulkopolitiikkaa. Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva varoitteli Venezuelan olevan vaarallinen ennakkotapaus muillekin maille.
– Venezuelan alueella tehdyt pommitukset ja presidentin vangitseminen ylittävät hyväksymättömyyden rajan. Nämä teot ovat vakava loukkaus Venezuelan itsemääräämisoikeutta vastaan ja jälleen yksi äärimmäisen vaarallinen ennakkotapaus koko kansainväliselle yhteisölle.
– Toisiin maihin hyökkääminen, joka ilmiselvästi rikkoo kansainvälistä oikeutta, on ensimmäinen askel kohti väkivallan, kaaoksen ja epävakauden maailmaa. Yhdysvaltojen toiminta palauttaa mieleen pahimmat hetket, mitä tulee puuttumisesta Latinalaisen Amerikan ja Karibian politiikkaan sekä uhkaa alueen säilymistä rauhan alueena.
Euroopan suunnasta lähinnä vain Espanjan pääministeri Pedro Sánchez Pérez-Castejónin ulostulossa on ollut jonkinlaista johdonmukaisuutta. Kirjoittamassaan PSOE-puolueen jäsenille suunnatussa uuden vuoden kirjeessään Sánchez toteaa:
– Viimeaikaiset kansainvälisen oikeuden rikkomukset Venezuelassa ovat tekoja, jotka tuomitsemme yksiselitteisesti, sillä ne sekä Ukrainan ja Palestiinan kansan kärsimykset muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeää on, että Espanjassa on hallitus, joka puolustaa aina ja kaikkialla kansainvälistä oikeutta ja konfliktien rauhanomaista ratkaisua.
– Jo jonkin aikaa maailma, ja erityisesti länsi, näyttää olevan päättänyt palauttaa meidät siihen kauheaan menneisyyteen, josta meillä kesti lähes vuosisata nousta ylös. He näyttävät haluavan vakuuttaa meille, että rauhan ja edistyksen aika on ohi ja että nyt on aika äärioikeistolaisen internationaalin sanelemalle taantumiselle perinteisen oikeiston myötävaikutuksella.
– Espanjassa jotkut edistykselliset tahot ovat omaksuneet tämän narratiivin ja antautuneet nostalgialle ja tappiolle. He sanovat, että ajat ovat muuttuneet. Että parlamentaarinen aritmetiikka on liian monimutkaista. Että vasemmistolla on oikeus hallita vain absoluuttisella enemmistöllä. Kiteytetysti sanottuna, meidän siis pitäisi heittää pyyhe kehään. Olen kuunnellut heidän perustelujaan. Olen tutkinut niitä. Ja kunnioitan niitä, vaikka en jaa niitä.
Senaattori Bernie Sanders on moittinut Trumpia kongressin valtuuksien ja perustuslain ohittamisesta sekä pyytänyt tätä keskittymään oman köyhtyvän maansa arkisiin ongelmiin. Hänen mukaansa Trumpilla ei ole valtuuksia viedä maataan sotaan tai johtaa Venezuelaa:
– Trumpin hyökkäys Venezuelaa vastaan tekee Yhdysvalloista ja maailmasta vähemmän turvallisen. Tämä törkeä kansainvälisen lain rikkomus näyttää vihreää valoa mille tahansa kansakunnalle maapallolla, joka saattaisi haluta hyökätä toiseen maahan joko takavarikoidakseen niiden resurssit tai vaihtaakseen niiden hallitusta. Tätä hirvittävää voimankäytön logiikkaa Putin käytti oikeuttaakseen raa’an hyökkäyksensä Ukrainaan.
– Trump ja hänen hallintonsa ovat usein sanoneet haluavansa elvyttää Monroe-opin ja väittää, että Yhdysvalloilla on oikeus hallita tämän pallonpuoliskon asioita. He ovat puhuneet avoimesti Venezuelan öljyvarojen, maailman suurimpien, hallinnasta. Tämä on julmaa imperialismia. Se tuo mieleen Yhdysvaltojen Latinalaisen Amerikan interventioiden synkimmät luvut, jotka ovat jättäneet hirvittävän perinnön. Demokraattisen maailman tulee ja onkin tultava tuomitsemaan teot.
New Yorkin pormestarina vasta aloittanut Zohran Mamdani on niin ikään tuominnut raukkamaiset teot ja kertonut saaneensa tiedonannon Maduron saapumisesta New Yorkiin.
– Yksipuolinen hyökkäys itsenäistä valtiota vastaan on sotatoimi ja liittovaltion sekä kansainvälisen lain rikkomus.
– Tämä räikeä pyrkimys hallinnon vaihtamiseen ei vaikuta vain ulkomailla oleviin, vaan se vaikuttaa suoraan newyorkilaisiin, mukaan lukien kymmeniin tuhansiin venezuelalaisiin, jotka kutsuvat tätä kaupunkia kodikseen. Keskityn heidän ja jokaisen newyorkilaisen turvallisuuteen, ja hallintoni seuraa edelleen tilannetta sekä antaa asiaankuuluvia ohjeita.
Venezuelan vakavat tapahtumat alleviivaavat Euroopan maailmanpoliittisen roolin tekopyhyyttä. Se pyrkii retoriikassaan vahvistamaan sellaisia moraalisia arvoja, joiden toteutumisen edistämiseen siltä ei löydy käytännön työvälineitä. Siksi se toimii Yhdysvaltojen ulkopolitiikan pimeänä varjona. EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas sanoi keskustelleensa Yhdysvaltojen ulkoministerin Marco Rubion kanssa ja pyysi kuulijoiltaan “varovaisuutta” vallitsevan tilanteen suhteen. Hän totesi EU:n jo aiemmin puolustaneen Venezuelan “rauhanomaista siirtymää”. EU ei ole myöskään tunnustanut Venezuelan hallinnon legitiimiyttä. Rivien välistä on luettavissa, että EU tukee puolivaloin laitonta vallankaappausta, vaikka Kallas sanoo itsestään selvän asian eli tekojen rikkovan kansainvälisiä lakeja ja YK:n peruskirjaa, joita “olisi kunnioitettava kaikissa olosuhteissa”. Hänen mukaansa EU seuraa tilannetta tarkkaavaisesti.
Ranskassa vasemmistorintamalle kuuluneen pääministeriyden vastoin maansa parlamentaarisia tapoja ja demokratiaa vastaan torjunut aurinkokuningas ja Euroopan oma Trump eli Emmanuel Macron on älähtänyt:
– Venezuelan kansa on nyt vapaa Nicolás Maduron diktatuurista ja voi vain juhlia.
– Valtaa haalimalla ja perusvapauksien polkemisella Nicolás Maduro on loukannut vakavasti oman kansansa arvokkuutta.
– Nyt alkavan siirtymän on oltava rauhanomainen, demokraattinen ja Venezuelan kansan tahtoa kunnioittava. Toivomme, että vuonna 2024 valittu presidentti Edmundo González Urrutia pystyy varmistamaan tämän siirtymän mahdollisimman pian.
– Käyn parhaillaan keskusteluja alueen kumppaniemme kanssa.
– Ranska on täysin mobilisoitunut ja valppaana, erityisesti taatakseen kansalaistensa turvallisuuden näinä epävarmoina aikoina.
Macronin versioon tapahtumista voi uskoa ken tahtoo. Itse koen meksikolaisena ylimielisen lausunnon syvästi loukkaavana. Jean-Luc Mélenchon, jolta Macron vei pääministeriyden on johtanut mielenilmausta vallankaappausta vastaan Pariisissa ja kommentoitunut presidentin linjaa viestintäpalvelu X:ssä:
– Yhdysvalloissa lehdistö on avoimemmin Venezuelan aggressiota vastaan kuin Euroopassa, jossa ollaan täysin vasalleja. Mutta Ranskassa on myös syntymässä tietty puolueiden välinen yksimielisyys Macronin ehdotonta ja vastuutonta alistumista vastaan.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen oli pitkälti samoilla linjoilla toivoen “rauhanomaista ja demokraattista siirtymää”. Sotatoimillako edistetään rauhaa? Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa sanoi tuntevansa “suurta huolta” Venezuelan tilanteesta, mutta Kallasin tavoin häntä kiinnosti enemmän “eurooppalaisten kansalaisten turvallisuus”. Eurooppa taitaa sekin retoriikastaan huolimatta olla kiinnostunut lähinnä oman etupiirinsä tapahtumista.
Olennaista on huomata, että Trumpin aloittama hyökkäyssota saattaa merkitä päätepistettä koko toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeiselle kansainväliselle järjestelmälle, koska jos yksi suurvalta saattaa milloin tahansa ja miten tahansa puuttua omiensa etujensa nimissä toisen itsenäisen maan sisäpolitiikkaan. Jos tämä sallitaan Etelä-Amerikassa, miksi sitä ei sallittaisi Afrikassa, Aasiassa tai Euroopassa?
Myönteistä tähänastisissa tapahtumissa on se, että bolivariaaninen kansanrintama hallitsee yhä Venezuelaa. Myös maan laillinen presidentti on yhä elossa. Toisaalta Yhdysvalloilla ei ole suoranaisesti joukkoja Venezuelan maaperällä ja varsinaisten sotatoimien aloittaminen vaatisi kongressin auktorisoinnin. Vastustus Yhdysvaltojen omien rajojen sisäpuolella on myös kasvamassa. Nähtäväksi jää, millaisia rajoituksia kongressin ylä- ja alahuone pyrkivät tai pystyvät viemään läpi. Kuten poikkeuksellinen ja epätoivoinen aggressio osoittaa, Yhdysvaltojen asema maailmassa on heikentynyt. Se ei enää kykene hallitsemaan pelkällä uhkailulla. Sen hegemoninen asema on taantunut eikä se saa enää vastakaikua muualta kuin osasta Eurooppaa. Siksi se takertuu entistä väkivaltaisemmin alueellisen johtajuuden mandaattiin, joka on myös heikentynyt Latinaisessa Amerikassa koko 2000-luvun ajan. Toisin sanoen Trumpin uho on kuolevan asemahdin rimpuilua moninaisessa maailmassa, jossa Yhdysvaltojen suhteellinen painoarvo laskee joka vuosi.
Toisin kuin Trump on vihjaillut, Venezuelan hallitus ei tule alistumaan pohjoisen imperiumin tahtoon. Toistaiseksi hyökkäyssota Venezuelassa näyttäisi jääneen tauolle, vaikka uhkailu ja painostus jatkuu. Laitonta kidnappausta vastaan on protestoitu eri puolilla maailmaa kuten Kuubassa, Meksikossa, Ranskassa ja Espanjassa sekä Yhdysvalloissa. Kuvia mielenilmauksista voi katsoa muun muassa täältä. Lisää mielenilmauksia nähtiin läpi viikonlopun ja alkuviikon. Kuitenkin osa protestiaallosta on vasta alkamaisillaan alkushokin hälventymisen jälkeen.
Avoin interventio, laiton terrori-isku ja laillisen presidentin kidnappaus demokraattisessa ja rauhanomaisessa maassa, joka ei muodosta uhkaa kenellekään, on hyökkäys kaikkia maailman kansoja vastaan. Se on paluuta kolonialistiseen maailmankuvaan, valtiojohtoiseen piratismiin. Se on Hitlerin fasistinen fantasia ja YK-pohjaisen pelikirjan loppu. Tämän jälkeen hyökkäykset kaikkialla maailmassa ovat mahdollisia. Esimerkiksi Grönlanti voidaan julistaa samoin perustein osaksi Yhdysvaltojen omaa etupiiriä, joka ulottuu pohjoisnavalta Patagoniaan. Puheet demokratiavajeesta Venezuelassa voidaan unohtaa, koska kuten Trump on todennut valtaa ei olla luovuttamassa oppositiolle. Sumuverho on hälvennyt ja avoimen häikäilemätön operaatio on tullut osaksi kansainvälistä pelikirjaa. Edes luonnonvaroihin kohdistuvia intressejä ei enää salata väitetyn vapauden kaapuun. Tässä maailmanajassa asioista ei sovita, ne otetaan väkivalloin olipa sitten kyseessä kansanmurha Palestiinan tyyliin tai terroristi-isku a la Trump. Trump on varoitellut, että seuraavaksi voitaisiin käydä muun muassa Kuuban, Kolumbian ja Meksikon kimppuun. Ulkopolitiikka on Yhdysvalloille vain sen oman sisäpolitiikan jatke. Trumpin varomaton toiminta tuonee mukanaan monenlaisia pitkän aikavälin seurauksia etenkin Latinalaiselle Amerikalle.
Lähteet: Canal Catorce, BBC News Mundo, El País, The New York Times, TeleSUR, India Today, Los Angeles Times, Chatham House, etc.
