Putinin ja Trumpin maailmanrauhaa horjuttavat toimet saavat pohtimaan, minkälainen päästölähde olisi hypoteettisen suursodan jälkeinen jälleenrakennusprojekti. Tämä elintärkeä kysymys sivuutetaan, kun muutos alle 25 vuotiaiden nuorten maanpuolustustahdossa nähdään ongelmana perinteisesti määritellyn turvallisuuden näkökulmasta.
Noora Kotilainen, Susanna Hast ja Iida-Maria Tammi taustoittavat tätä kysymystä kriittisen militarismitutkimuksen näkökulmasta Sodan pauloissa – militarismi suomalaisessa yhteiskunnassa -teoksen artikkelissaan. Aseellisen puolustuksen ympäristövaikutusten asettaminen arvostelun yläpuolelle on kestämätöntä tilanteessa, jossa olemme ekokriisin partaalla. Sotilaallisen toiminnan suorat sekä epäsuorat seuraukset kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä, ja vaarantavat siten valtiollista turvallisuutta aiheuttamalla ihmisryhmien pakkomuuttoa ja konflikteja.
”Naton oma tavoite puolustusmenojen korottamisesta 3,5 prosenttiin bkt:sta merkitsee maailman viidenneksi eniten saastuttavan valtion aiheuttamien päästöjen verran lisää kuormitusta ilmastolle”
The Conflict and Environment Observatoryn arvion mukaan maailman kaikkien asevoimien yhteenlasketut päästöt vastaavat määrältään koko EU:n alueella syntyviä kasvihuonepäästöjä. Puolustusmenojen kasvu maailmanlaajuisesti tulee pahentamaan tilannetta entisestään – jo yksinomaan Naton oma tavoite puolustusmenojen korottamisesta 3,5 prosenttiin bkt:sta merkitsee maailman viidenneksi eniten saastuttavan valtion aiheuttamien päästöjen verran lisää kuormitusta ilmastolle. Vaikka sodanajan päästöt olisivat tätä merkittävästi suuremmat, pahin olisi vasta edessä.
YK:n ympäristöohjelman mukaan kasvihuonepäästöistä suurin osa – yli kolmannes ovat rakennusalan synnyttämiä. Tämä laskelma perustuu päästöihin normaalioloissa, eikä ota huomioon tätä paljon mittavamman jälleenrakennuksen vaikutusta talouteen sekä kasvun aikaansaamaan ylikulutukseen laajemmin. Toisen maailmansodan seurauksena Eurooppa ja Japani olivat raunioina – siitä elpyminen toi mukanaan ennennäkemättömän laajaa vaurastumista, mutta kiihdytti myös kasvihuoneilmiötä. Elinympäristömme ei tulisi kestämään toista vastaavaa nousukautta.
Näkymätön uhka on vaikeampi havaita – siksi se on lopulta myös valtioiden välisiä konflikteja tuhoisampi. Ilmastonmuutos ja lajikato etenevät taustalla koko ajan – siksi ilmastotyö on muodostumassa modernin rauhanliikkeen strategisesti merkittäväksi osa-alueeksi, joka ylittää valtiolliset jakolinjat. Ellemme pian palaa aseistariisunnan tielle, ja opi elämään kansakuntina toisiamme tasa-arvoisesti kunnioittaen, niin luonto kyllä pitää huolen siitä, että vastuu seurauksista jakautuu tasapuolisesti.
Nuoret todennäköisesti tiedostavat muita paremmin olevansa paljon vartioina, kun turvallisuutta ryhdytään tarkastelemaan ihmiskeskeisestikin kapeakatseista nationalistista näkökulmaa laajemmin. Ehkä hieman yllättäen, myös 70-luvulla kylmän sodan varjostaessa maailmanpolitiikkaa enemmistö suomalaisista piti samassa kyselyssä aseetonta vastarintaa aseellista puolustusta parempana vaihtoehtona. Rauha on yhteinen voitto, joten ei viedä nuorilta sitä tulevaisuutta, minkä jätämme jälkeemme.