Kiusaaminen on arjen rikkaruoho, jonka poistaminen vaatii jatkuvaa kitkemistä. Kiusaaminen ei ole vain koulun ongelma, vaan koko yhteiskunnan. Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Mitä tapahtuu opettajienhuoneessa, tapahtuu koululuokassa. Mitä tapahtuu koululuokassa, tapahtuu yhteiskunnassa: kotona, harrastuksissa ja työpaikoilla.
Elämmekö kilpailuyhteiskunnassa, jossa on normaalia, että heikoin tai vahvin lenkki pudotetaan porukalla? Onko koulukiusaaminen lisääntynyt koronan jälkeen? Varmaa on ainakin, että opetusryhmien koot ovat monissa kouluissa suurentuneet ja lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt.
Kiusaamista on aina ollut. Toisten sivuuttamista ja yksin jättämistä tapahtuu jo hiekkalaatikolla. Yksin jääminen vastentahtoisesti nakertaa omanarvontuntoa ja altistaa kiusatuksi joutumiselle. Yksinäistä on helpompi kiusata, koska ympärillä ei ole ketään panemassa hanttiin.
Yksinäisen auttaminen kaveripiiriin mukaan on avainasemassa kiusaamisen ehkäisyssä. Koulu voi ehkäistä yksin jäämistä onnistuneilla ja vähintään jaksojen alussa tapahtuvilla ryhmäytyksillä ja opettamalla aktiivisesti empatiaa ja kaveritaitoja. Opettajien kiusaamisen ehkäisyn ja tunnetaitojen täydennyskoulutuksiin kannattaa resurssoida kaikilla koulutusasteilla. Ennaltaehkäisy kannattaa inhimillisesti ja taloudellisesti.
Kiusaamista ehkäistään ja siihen puututaan joka päivä kouluissa. Yhteistyö kotien ja oppilashuollon kanssa on tärkeää. Lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen tilaan koulussa ja kotona.
Omassa työssäni luokanopettajana reagoin päivittäin herkällä otteella toista vähätteleviin ja torjuviin ilmaisuihin luokassa tai välitunneilla. Kiusaamisen kohteeksi joutuva saattaa jopa nauraa itseensä kohdistuvalle pilkalle, jotta hän saisi olla mukana porukassa. Kiusaamista sivusta seuraavien on helpompi ajatella, että joku haluaa olla yksin omasta tahdostaan kuin että tämä jättäytyy sivuun siksi, jotta hän ei tulisi toistuvasti torjutuksi.
Kiusaajakin tarvitsee kuuntelijaa, mutta ei tekojensa hyväksyjää. Moni kiusaaja luulee saavansa suosiota kiusaamalla yksinjäänyttä. Harva uskaltaa sanoa mitään, jottei itse joudu kohteeksi. Haasteena on saada jokainen oppilas ja opettaja tuntemaan olevansa niin arvokas, että häntä ei saa kohdella huonosti. Kiusaaminen voi jättää elinikäisiä arpia, mutta samoin tiukassa paikassa puolustetuksi tulemisen muistaa jokainen. Turvallisen tilan eteen kannattaa tehdä töitä!
Tein graduni koulukiusaamisesta. Haastattelin pieniä oppilaita. Kiusaajiksi tunnistetut oppilaat eivät ajatelleet olevansa muiden mielestä kiusaajia ja monen kiusaajaksi tunnistetun mielestä heidän luokassaan ei esiintynyt kiusaamista.
Eräs oppilas sanoi, että luokassamme ei ole kiusaamista ja että kiusaaminen on sitä, että joku ampuu pyssyllä. Onneksi siis luokassa ei ollut tätä tapahtunut. Yksi kiusattu poika sanoi, että kiusatuksi tuleminen mustuttaa mielen ja on vaikeaa keskittyä muuhun koulussa. Ja että hän ei ole kertonut kotona kiusaamisesta kenellekään, jotta äiti ei huolestuisi asiasta.
Toivon, että lasten ei tarvitsisi suojella vanhempiaan, vaan kiusaamiskokemukset voitaisiin rohkeasti ottaa puheeksi. Monien vanhempien kanssa kiusaamisesta puhuessani onkin tullut esille, että myös heitä on kiusattu koulussa.
Tämä sukupolvien ketju kiusaamisessa voidaan pysäyttää. Siinä onnistuminen edellyttää tekoja meiltä kaikilta. ”Vaarallisinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien hiljaisuus.”
… julkaisi tämän uudelleen!