Kokoomuksen uusi tavoiteohjelma on poikkeuksellinen dokumentti. Vuosikymmeniä suomalainen oikeisto on myynyt leikkauksia hyvinvointivaltion pelastamisena. Nyt se argumentti on poissa. Tilalla on jotain suoraviivaisempaa: järjestelmän rakenteiden muuttaminen niin, että ne palvelevat eri ihmisiä kuin ennen.
Universalismin idea on yksinkertainen. Palvelut ja etuudet toimivat silloin kun ne kuuluvat kaikille samasta luukusta samoilla ehdoilla. Kokoomuksen ohjelma purkaa tätä periaatetta johdonmukaisesti. Etuuksille tulisi perhekohtainen katto. Sosiaaliturva sidottaisiin vastikkeisiin. Korkeakoulumaksut tulisivat niille joilla on jo tutkinto. Vanhempainpäiväraha nousisi, mutta ansiosidonnainen rakenne tarkoittaa, että korotus on suurituloiselle moninkertainen verrattuna pienituloiseen. Kukin näistä valinnoista piirtää saman rajan: järjestelmä muuttuu helpommaksi navigoida siellä missä resursseja on jo valmiiksi.
Omistamisesta saatavan tulon verottomaksi tekeminen täydentää kuvaa. Ohjelmassa puhutaan tulorajasta, eli verottomuus koskisi ensin vain pienimpiä pääomatuloja. Mutta tuloraja on poliittinen ankkuri, ei lopullinen tila. Kun rakenne on olemassa, rajaa voidaan seuraavina vuosina hilata ylöspäin ilman että periaatteellinen kysymys nostetaan enää pöydälle. Suomessa ansio- ja pääomatulojen eriytetty verotus otettiin käyttöön 1993 väliaikaisena ratkaisuna. Se on yhä voimassa, ja pääomaveroaste on laskenut siitä lähtien lähes katkeamatta. Lahja- ja perintöveron poistaminen on suoraviivaisempi liike: vero yksinkertaisesti lakkaa olemasta, ja sen palauttaminen vaatii tulevalta hallitukselta poliittisen taistelun jota harvoin käydään.
Kuntauudistus seuraa samaa logiikkaa. Ydinkunta ja lähikunta kuulostavat hallintoteknisiltä käsitteiltä, mutta historia kertoo mitä ne käytännössä tarkoittavat. Paras-hanke, 2000-luvun kuntaliitokset, sote-rakenneuudistus: lupaus on aina ollut tehokkuus ja paremmat palvelut, tulos on lähes poikkeuksetta ollut se, että pienten kuntien asukkaiden palvelut ovat heikentyneet ja päätöksenteko on siirtynyt kauemmaksi.
Kokoomuksen ohjelma ei ole hyvinvointivaltion uudistaminen. Se on sen asteittainen korvaaminen järjestelmällä, jossa pärjääminen riippuu yhä enemmän siitä, mistä lähtöpisteestä liikkeelle lähdetään.
Jää kysymys siitä, miten tämä kokonaisuus saa 20 prosentin kannatuksen. Ohjelma hyödyttää selkeästi tunnistettavaa vähemmistöä: omistajia, suurituloisia, isoja kaupunkeja. Suurin osa suomalaisista on tilanteessa jossa etuuksien katto, sosiaaliturvan vastikkeellistaminen, kuntarakenteen muutos ja pääomatulojen verovapautus eivät paranna heidän asemaansa. Osalla ne heikentävät sitä suoraan. Vastaus on todennäköisesti se, että politiikka myydään identiteetillä ja tulevaisuuden lupauksella: sinäkin voisit olla se joka hyötyy, jos vain yrität tarpeeksi. Se on vanha lupaus, ja se toimii edelleen.
… tykkäsi tästä!
”Vuosikymmeniä suomalainen oikeisto on myynyt leikkauksia hyvinvointivaltion pelastamisena. Nyt se argumentti on poissa. Tilalla on jotain suoraviivaisempaa: järjestelmän rakenteiden muuttaminen niin, että ne palvelevat eri ihmisiä kuin ennen.”