Marraskuussa tulee kuluneeksi jo kolme vuotta siitä, kun Orpon hallitus päätti sulkea käytännössä kaikki itärajan rajanylityspaikat. Äskettäin hallitus ilmoitti, että se haluaa jatkaa myös turvapaikan hakemista itärajalla rajoittavaa käännytyslakia ainakin vuoden 2028 loppuun saakka. Muistettakoon tässä kohtaa, että käännytyslaki on lähtökohtaisesti paitsi kansainvälisten oikeusnormien, myös Suomen perustuslain vastainen manööveri. Molempien toimenpiteiden oli alun perin määrä olla väliaikaisia, mutta hallituksen tahtotila näyttää olevan tehdä itärajan laittomasta sulusta pysyvä tilanne. Itärajalle ollaan kovaa vauhtia pystyttämässä uutta rautaesirippua, ja tietenkin ilman minkäänlaista avointa kansalaiskeskustelua.
Hallitus ei tälläkään kertaa esitä mitään julkisia perusteluita käännytyslain jatkamiselle. Hallituksen esityksessä viitataan epämääräisesti rajavartiolaitoksen arvioihin, joita ei laisinkaan avata lukijalle. Ainoat konkreettiset luvut esityksessä koskevat Venäjällä asuvien ulkomaalaisten kokonaismäärää, aivan kuin sillä olisi jotain tekemistä ”välineellistetyn maahantulon” kanssa. Näiden tietojen pohjalta on täysin mahdotonta arvioida esityksen taustalla olevan uhka-arvion realistisuutta, mikä lienee tarkoituskin.
Turvapaikanhakijat eivät tietenkään itsessään ole edes suurina joukkoina liikkuessaan objektiivisesti katsoen mikään turvallisuusuhka, vaikka rasistit muuta valehtelisivatkin. Heidän läsnäolonsa rajan läheisyydessä antaa Venäjälle kuitenkin verukkeen keskittää joukkoja rajalle ja samalla painostaa Suomea sotilaallisesti ilman, että sen tarvitsee kohdistaa toimiaan avoimesti Suomen valtiota vastaan. Tarkoituksena on horjuttaa suomalaista yhteiskuntaa lietsomalla epämääräistä uhan tuntua, jossa yhdistyvät rasistiset ennakkoluulot ja pelko sotilaallisesta hyökkäyksestä. Juuri tässä on hybridivaikuttamisen ydin: siinä käytetään hyväksi yhteiskunnan sisäisiä kipukohtia ja syvälle juurtuneita pelkoja sitä itseään vastaan. Ja mikäs on käytettäessä, kun Suomen valtion ylin johtokin osallistuu pohjattomassa typeryydessään iloisesti kauhukuvien maalailuun.
Hyvä uutinen on se, että tämän kaltainen hybridivaikuttaminen on naurettavan helppoa tehdä tyhjäksi: tarvitsee vain ottaa kaikki turvapaikanhakijat kansainvälisen oikeuden ja Suomen perustuslain vaatimalla tavalla vastaan ja siirtää heidän kontrolloidusti Suomen puolelle pois rajan läheisyydestä. Tällöin vieraan vallan kavalalta juonelta katoaa koko pohja ja jäljelle jää vain naapurin perusteeton sotilaallinen läsnäolo Suomen rajalla, jonka torjumiseen Suomella on kaikki välineet olemassa (tai näin meille ainakin vakuutellaan). Käännytyslailla Suomi päinvastoin kuitenkin ojentaa aseen suoraan Veli Venäläisen käteen ja kääntää sen piipun itseään kohti. Epäilemättä joillekin suomalaisille poliittisille toimijoille tämä tilanne sopii enemmän kuin hyvin.
Suomi voisi niin halutessaan toimia sillanpääasemana ja turvasatamana venäläisille aseistakieltäytyjille ja oppositiotoimijoille. Suomen ei tarvitsisi edes asettua virallisesti tukemaan oppositiota. Riittäisi, että oppositiolle annettaisiin hiljainen hyväksyntä toimia Suomesta käsin Putinin junttaa vastaan, ja Venäjän vastalauseet voitaisiin kuitata vetoamalla liberaalin demokratian perusperiaatteisiin, kuten mielipiteenvapauteen. Tällaisesta menestyksellisestä myyräntyöstä meillä on kansakuntana olemassa kokemusta.
Itärajan täyssululla Suomi tulee kuitenkin käytännössä osallistuneeksi opposition tukahduttamiseen Venäjällä, mikä ainoastaan heikentää turvallisuustilannetta pitkällä tähtäimellä. Ylivoimaisesti paras turvallisuustae, jonka Suomi voisi ikinä saada, olisi vapaa ja demokraattinen Venäjä, mutta tämän tavoitteen saavuttamiseksi Suomi ei tee tällä hetkellä yhtään mitään. Ilmeisesti järkevämpää on upottaa miljardikaupalla veronmaksajien rahoja asevarusteluun ja siinä sivussa aktiivisesti kasvattaa ydinsodan riskiä. Samalla Suomi tulee osoittaneeksi, että kaikki sen hurskastelevat puheet demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä ovat pelkkää sanahelinää.
Katkaisemalla Suomessa asuvilta venäläisiltä yhteydet heidän rajan taakse jääneisiin sukulaisiinsa ja tuttaviinsa, sekä rajoittamalla muutenkin venäläistaustaisten ihmisten perusoikeuksia esimerkiksi kiinteistömarkkinoilla, ajaa Suomi koko väestöryhmää yhteiskuntamme marginaaliin. Näin toimimalla Suomi pahimmassa tapauksessa tekee näistäkin ihmisistä potentiaalisen aseen itseään vastaan, eikä siihen silloin tarvita edes Putinin trolliarmeijan propagandaa.
Venäjän hybridivaikuttamisen kannalta on yhdentekevää, kulkeeko Suomen rajan yli henkilöliikennettä vai ei. Halutessaan venäläiset löytävät kyllä valtapoliittisille pyrkimyksilleen aktiivisia tukijoita vaikka ihan Suomessa jo valmiiksi olevien kantasuomalaisten keskuudesta. Muistettakoon myös, että itärajan sulku koskee vain ihmisiä. Tavara- ja rahaliikennehän itärajan yli ei ole missään vaiheessa hetkeksikään katkennut. Vielä viime vuonna Suomeen tuotiin tavaraa Venäjältä lähes miljardin euron arvosta. Merkittävä osa noista rahoista lienee päätynyt suoraan lihottamaan Putinin sotakassaa. Tämä ei näytä olevan kenellekään Suomessa mikään ongelma.
Rajan pitäminen suljettuna näivettää koko Itä-Suomea. Kyse ei ole pelkästään itäturismin tyrehtymisestä, vaan myös siitä, että jatkuvan kriisitunnelman ylläpitäminen tekee alueesta ymmärrettävästi vähemmän houkuttelevan potentiaalisille asukkaille ja investoijille. Väestöennusteidenkin mukaan juuri Itä-Suomen kunnat uhkaavat tyhjentyä asukkaista hälyttävällä tahdilla tulevina vuosikymmeninä. Itärajan avaaminen olisikin paras tukipaketti, jonka Itä-Suomi voisi saada, eikä se edes maksaisi valtiolle juuri mitään.
Hallitus uskottelee, että itärajan sulun ja käännytyslain taustalla on pelkästään pyyteettömiä turvallisuuspoliittisia motiiveja. Kuitenkin etenkin perussuomalaisille vapaan liikkuvuuden ja ihmisoikeuksien vastustaminen ovat itse tarkoitus, eikä sillä ole mitään tekemistä kenenkään turvallisuuden kanssa. Venäjän toimet itärajalla ovatkin antaneet perussuomalaisille kätevän tekosyyn ajaa läpi ihmisvihamielistä agendaansa muun puoluekentän tuella.
Itärajan sulussa ja käännytyslaissa ei ole enää pitkään aikaan ollut kyse ensisijaisesti turvallisuuspolitiikasta. Niistä on tullut sisäpoliittisia lyömäaseita, joilla pyritään pitämään vapaata yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia puolustavat poliittiset toimijat sivuraiteilla. Samalla avointa kansalaiskeskustelua aiheen tiimoilta pyritään tukahduttamaan leimaamalla kaikki kriittiset puheenvuorot putinismiksi. Näin tullaan nakertaneeksi sisältä päin juuri sitä demokraattista yhteiskuntaa, jota näillä toimenpiteillä muka ollaan turvaamassa.
Varsinkin näinä nurkkakuntaisuuden nousun aikoina tarvitsevat vapaa yhteiskunta ja ihmisten vapaa liikkuvuus kipeästi puolestapuhujia Suomen politiikassa. Se on paitsi hyvää ihmisoikeuspolitiikkaa ja hyvää talouspolitiikkaa, myös hyvää turvallisuuspolitiikkaa. Vasemmiston tuleekin asettaa käännytyslain poistaminen ja itärajan hallittu avaaminen henkilöliikenteelle kynnyskysymyksiksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.
(Kuva: Per Harald Olsen/NTNU)
… julkaisi tämän uudelleen!
Rajan sulkeminen, käännytyslaki ja massiivinen raja-aita ovat kohtuuttomia ja ylimitoitettuja hankkeita oletettuun hybridivaikuttamisongelmaan, joka ei ole niin vaarallista ja laajaa kuin oletetaan. Käännytyslaki ja rajasulku vaikeuttavat suomalaisten yhteydenpitoa venäläisiin tuttaviinsa ja sukulaisiinsa ja venäläisten kontakteja sukulaisiinsa Venäjälle. Venäläisiin sotilaskarkureihin ja poliittista turvapaikkaa hakeviin suhtaudutaan perusoletuksilla heidän olevan vakoilijoita, vaikka olisivatkin rehellisiä poliittisia pakolaisia tai Ukrainan sodasta livohkaan lähteneitä.
Raja-aita, jonka rakentaminen ja huolto tulee kalliiksi, myös vaikeuttaa eläinten luonnollisia ja perinnäisiä kulkureittejä Venäjän ja Suomen välillä. Tosin eräs venäläinen karhu on kuulemma kaivautunut aidan ali ärsyyntyneenä typerästä aidasta: se kun estää vapaata liikkumista…
Mr. Stubb, purkakaa tuo muuri!