Istuin neljännesvuosisata sitten Eurostatin ja OECD:n työryhmissä asiantuntijana. Kehitimme ja otimme käyttöön sitä terveydenhuollon kustannusten ja rahoituksen laskentamallia, jota nykyäänkin käytetään kansainvälisessä vertailussa. Tunnen sen matematiikan, jolla valtioiden terveysmenoja mitataan ja ennustetaan.
Juuri siksi minun on sanottava tämä ääneen: suomalaisessa poliittisessa keskustelussa hokema ”kestävyysvaje” on myytti.
Se ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen silmänkääntötemppu, joka perustuu massiivisiin laskuvirheisiin, tahalliseen sokeuteen ja naamioituun tulonsiirtoon. Kun valtiovarainministeriön virkamiehet ja oikeistopoliitikot puhuvat kestävyysvajeesta, he väittävät vakavalla naamalla, ettei meillä yksinkertaisesti ole enää varaa hoitaa ikääntyvää kansaamme. Lääkkeeksi tarjotaan vain juustohöylää, asiakasmaksujen korotuksia ja velkajarrua.
Todellisuudessa tämä matematiikalla naamioitu huolipuhe peittää alleen kaksi jättimäistä vuotoa yhteiskuntamme perusrakenteissa.
Ensimmäinen laskuvirhe: Soten kahdeksan miljardin hukkavirta
Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä vuotaa tällä hetkellä ainakin 8 miljardia euroa vuodessa. Tämä raha ei mene lääkäreiden, sairaanhoitajien tai sosiaalityöntekijöiden palkkoihin, eikä se varsinkaan mene ihmisten hoitamiseen.
Se katoaa sirkuskoneistoon. Se valuu monimutkaisiin tilaaja-tuottaja-himmelihin, Apotin kaltaisiin IT-mustiin aukkoihin ja alustatalouden terveysjättien veronmaksajilta kuorimaan ”digitaaliseen maankorkoon”. Tämä hukkavirta on raakaa matematiikkaa, joka näkyy kolmena inhimillisenä tragediana:
- Jonot ja hoitovelka: Kun ihminen ei saa sosiaalista tukea tai lääkäriä ajoissa, perusvaiva muuttuu kalliiksi erikoissairaanhoidon kriisiksi. Odotuttaminen on järjestelmän kallein ominaisuus.
- Ennenaikainen kuolleisuus: Vältettävissä olevat elinvuosien menetykset ovat mittaamaton inhimillinen tragedia, mutta myös valtava kansantaloudellinen isku.
- Lasten ja nuorten syrjäytyminen: Tämä on sirkuksen synkin lasku. Kun säästämme ennaltaehkäisystä yläjuoksulla, tuotamme syrjäytettyjen sukupolven, jonka elämänmittainen hintalappu on järisyttävä.
Tämä sama kermankuorinnan koneisto on tuhonnut myös lääkärin ammatillisen autonomian. Nykyjärjestelmässä kollegani on puristettu klassisesti Skyllan ja Kharybdiksen väliin. Voit joko ryhtyä alustatalouden ”WOLT-lääkäriksi”, joka nakuttaa digitaaliselta liukuhihnalta etäreseptejä – jolloin poliitikkojen juhlima ”omalääkäri” on potilaalle lopulta yhtä oma kuin satunnainen pizzakuski. Tai voit myydä itsesi monikansallisten sijoittajien ”torppariksi”, jolloin työsi ainoa todellinen ohjausarvo ei ole Hippokrateen vala, vaan omistajille puristettava osinkotuotto.
Toinen laskuvirhe: Kymmenen miljardin verokuoppa
Samaan aikaan kun sote-koneisto vuotaa, porvarihallitukset ovat tietoisesti päättäneet supistaa valtion verokertymää yli 10 miljardilla eurolla vuodessa. Tämä on tehty lukemattomilla verohelpotuksilla, listaamattomien yhtiöiden osinkoeduilla ja suurituloisimpien suosimisella.
Tämä on naamioitu tulonsiirto tavallisilta veronmaksajilta ja palveluiden käyttäjiltä sote-rälssin omistajille. Porvarihallitukset ovat tämän kymmenen miljardin kuopan kaivaneet, ja seuraavien vaalien jälkeen vastuullisten puolueiden on se korjattava. Tarvitsemme konkretiaa: porsaanreikien sulkemisen ja veropohjan tiivistämisen, jolla katetaan yhteiskunnan todelliset tarpeet.
Kun soten 8 miljardin hukkavirta ja valtion 10 miljardin verokuoppa lasketaan yhteen, kestävyysvaje paljastuu pelkäksi lyömäaseeksi. Vaihtoehtoja on, jos vain päätämme tukkia nämä vuodot ja palauttaa ammattilaisille rauhan tehdä työnsä. Siitä, miten SOTE 0.5 -sirkus puretaan yhdellä mekaanisella 100 euron osuuskuntaratkaisulla, kirjoitan seuraavassa tekstissäni.
Jargonauttien villi retki
Mutta miksi tätä yksinkertaista matematiikkaa on niin vaikea myöntää ääneen?
Koska silloin kun luvut eivät enää tue poliittista ideologiaa, järjestelmä ottaa käyttöön viimeisen ja tehokkaimman aseensa: zombikielen. Asialle lähetetään Jargonautit.
Jargonautit ovat byrokratian ja konsulttitalojen uljaita merenkävijöitä. He purjehtivat kestävyysvajeen loputtomalla valtamerellä, väistellen todellisuuden kareja hokemalla ”rakenteellisista uudistuksista”, ”resurssiviisaasta integraatiosta” ja ”velkajarrun välttämättömyydestä”. Heidän tehtävänsä on puhua niin paljon ja niin sekavasti, että tavallinen ihminen luovuttaa ja hyväksyy leikkaukset väistämättöminä luonnonilmiöinä.
On aika puhkaista tämä sumuverho ja laittaa Jargonauttien teemapäivälle sopiva taustamusiikki soimaan. Tämä on Päivä Jargonauttien Villin Retken.