Kansallisvaltioiden paluu (?)
Kansallisvaltioiden paluuta esimerkiksi repeilevän EU-Eurostoliiton tilalle on veikkailtu aina silloin tällöin. Niin nytkin. EU on osoittanut aikamoista kyvyttömyyttä uuden pandemian oloissa, varsinkin kansalaisistaan huolehtivana vapauden ja tasa-arvon liittona.
EU:n huoli on ollut yhtenäinen pelkästään markkinamiesten johtamien ylikansallisten yhtiöiden ja pankkipiirien sekä kaikenkarvaisten pössikeinottelijoiden kanssa. Solidaarisuudesta köyhän tai irtisanotun työttömän kansanosan suuntaan ei ole tietoakaan, vaikka toisenlaista infoa suureleisesti jaetaan. Oikeasti työtön saa pelkkiä murusia. Eikä hartiapankilla toimivaa pienyrittäjääkään juuri armahdeta.
Tilanne on karmean katastrofaalinen juuri nyt keväällä 2020, mutta EU:n päähuoli on siinä, että kehitys kehittyy, kulutus kasvaa, rikkaat rikastuvat, pankit ja suurfirmat toimivat – ja pyörät pyörivät yhä vinhempaan tahtiin…
Aikamoista piittaamattomuutta monissa EU-maissa on esimerkiksi se, että näissäkin koronan poikkeusoloissa suuryhtiöt jakavat edelleen omistajilleen huippuosinkoja, kultaisia kädenpuristuksia ja muita etuja. Näin tehdään – ja samalla valitetaan kurssien laskua, kannattamattomuutta sekä irtisanotaan yt-neuvottelujen jälkeen tuhansittain työntekijöitä. Suomessakin, vaikka mm. presidentti on huolensa asiasta ilmaissut!? Paha esimerkki on Öisinajattelijan lähietäisyydellä, nimittäin Joensuulainen kirjapaino & media-alan yhtiö PunaMusta: lomauttaa työntekijöitä jakaen samalla miljoonaosingot.
Uusi tilanne
Kansallisvaltiokysymys on noussut uudelle tasolle esimerkiksi Englannin brexitin, Unkarin nationalistis-diktatuurisen hallinnon, Puolan itsekkääntuhlailevan “maatalousnationalismin” – kreikkalaisten, espanjalaisten ja italialaisten EU-säännöistä, päätöksistä ja “kurista piittaamattoman” talouspolitiikan seurauksena. Vielä suht yhtenäisenä esiintyvä EU-valtakaksikko, EU:n ydin Saksa ja Ranskakin ovat ajautuneet pikku hiljaa keskenään johtamiskriisiin Englannin poistutuessa liitosta ja lähentyessä USA:ta. Suomella tuossa EU-ytimessä ei ole minkään valtakunnan sijaa tai valtaa, vaikka muuan kaasukonsultiksi sittemmin siirtynyt Paavo sinne ytimeen hallituksineen aikoinaan niin kovasti pyrki! Olemme näköjään ikuisia nettomaksajia eivätkä sitä nationalismia kosivat kansallisvaltiomieliset siedä meillä eivätkä muualla.
EU on kurittanut ja kuristanut mm. Kreikkaa ja Espanjaa menneinä vuosina. Missä lie solidaarisuus nyt kun koronavirus leviää esimerkiksi Espanjassa hurjaa vauhtia (1.4.2020). Aikoinaan EU lainoitti Espanjaa sillä ehdolla, että se supistaa julkisia menojaan. No, niin tehtiin mm. terveydenhoidon osalta. Yksityistäminen on ollut monessa muussakin EU-maassa päivän sana – kun nyt epidemian/pandemian aikana juuri julkinen terveydenhoito on selkeästi osoittautunut tehokkaammaksi, tasapuolisemmaksi. Suomi olkoon hyvä esimerkki – ja meillä äärirajoilla ja vaarallisessa työssä toimiva hoitohenkilökunta ansaitsee täydet kiitokset. Koska tiedämme, että vain “kissa kiitoksella” elää, myös palkkoja on ehdottomasti nostettava.
EU:ssa “markkinavoimien” johtama tuhlaileva hallinto ja korruptiopaljastukset aiheuttavat yhä enemmän tyytymättömyyttä. Jo pelkästään “lentokonekokoukset” vuorotellen Brysselissä ja Strasbourgissa ovat kammottavaa ja täysin turhaa liikkumista, rahan- ja työajantuhlausta kuten kymmeniin tuhansiin ihmisiin nouseva byrokratiakoneisto. Kaikkine elitistisine etuineen se syö uskottavuutta hirveällä vauhdilla. Moista päällekkäistä hallinnon ja työnteon imitointia ei ole nähty sitten Brezhnevin Neuvostoliiton, tuskin sielläkään. Mitä hirveämmäksi byrokratia on kasvanut, sen vaikeampaa on sen muuttaminen…
(HUOM! : EU-parlamentin viralliseksi kotipaikaksi tuli 1990-luvun alussa Strasbourg, jossa pidetään myös useimmat täysistunnot. Parlamentin valiokuntien piti järjestää kokouksensa Brysselissä ja parlamentin pääsihteeristö (henkilöstö) tuli virallisesti sijaitsemaan Luxemburgissa. Vuonna 1997 nämä järjestelyt sisällytettiin EU:n perussopimukseen. Nykyisten järjestelyjen muuttaminen edellyttäisi perussopimuksen muuttamista, joka vaatii kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten yksimielisen hyväksynnän ja kansallisten parlamenttien ratifioinnin)
Suurvallat ja vallan kolmijako
EU:n elitistisen kehityksen (=”supervaltio” valtioiden yläpuolella) ohella suurvallat USA, Kiina ja Venäjä tai vaikka Brasilia ovat siirtymässä kovaa vauhtia yhä autoritaarisempaan hallintoon, “itseohjautuvaan” pienen eliitin tai peräti vain presidentin yksinvaltaan. Vaikka suurvallat eivät ole eivätkä voi olla mitään varsinaisia ”kansallisvaltioita” (vrt Euroopan kinastelevat ”pikkutasavallat”, ”näennäiskuningaskunnat”)) väestökoostumukseltaan, ajattelutapa ja toiminta on muuttunut näinä maailmanlopun tunnelma-aikoina: Kotimaa ensin, ”America Great Again!”
Koronavirus voi olla tähänkin pullisteluun ja vallan keskittämiseen mukavan pätevä tekosyy (?).Sen osoittaa esimerkiksi perinteisen vallan kolmijaon mureneminen supervalloissa.
Vallanjako-oppihan on (luotettavien lähteiden valossa) se valtioteoria, joka on yhdistänyt länsimaisia demokratioita ja jonka mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttuva eri elimille. Se on vaikuttanut nykyaikaiseen politiikkaan pitkään – ja on kotoisin Ranskasta.
(HUOM! Vallanjako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet Niccolò Machiavelli, John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä. Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa)
Kysynkin, voidaanko USA:n tai Venäjän tai Unkarin nykykehityksen valossa, presidenttien Trump & Putin & pääministeri Orban toiminnassa ja hallinnossa enää oikeasti puhua vallanjaosta? Tai vaikkapa poliittisen ja taloudellisen vallan eri sektoreista? Politiikka ja talous nivoutuvat ja keskittyvät autoritaarisessa johtamisessa yksiin ja samoihin käsiin.
Ovatko tuomioistuimet / tuomiovalta näissä maissa tai vaikka Brasiliassa, Venezuelassa, Filippiineillä, Valko-Venäjällä – puhumattakaan valtiokapitalistisesta Kiinasta – riippumatonta vallankäyttöä? Monet maat, autoritaariset ja jo puolidiktatuurit näyttävät tulevan perässä. Oma ns. kansallinen etu, nationalismin kasvua heijastavat päätökset ja vallanjaon mureneminen lisäävät kansallisvaltioiden suosiota monissa piireissä – esimerkiksi konfliktien, terrorismin ja paikallissotien tai vaarallisesti yli rajojen leviävän kulkutaudin varjossa.
Poikkeusoloissa nopea ja tehokas päätöksenteko, valtiojohtajuuden, jopa vahvan yksinvaltaisuuden osoittaminen usein lisää johtavan poliittisen eliitin suosiota. Pahoin pelkään, että koronapandemian torjunnassa ja sen jälkeen on entistä helpompaa säätää yksinvaltaisia poikkeuslakeja, rajoittaa kansalaisvapauksia, ulkomaalaisten ja pakolaisten liikkumista. Tämä voidaan tehdä kansallisvaltion etujen turvaamiseksi, palaamalla uudella tavalla rakennettuun totalitaristiseen hallintoon ja nationalistiseen valtioon. Siinä valtiossa tuomioistuimet ovat pelkkiä johtajan kumileimasimia, koska tästä on tullut kansakunnan oikeamielinen kaikkitietävä suojelija ja “isä”. Enkä viittaa nyt vain Pohjois-Koreaan!
Sellaista kehitystä en todella toivo enkä usko ihan helpolla mahdolliseksi esimerkiksi Suomessa, mutta silti: “Pelko jäytää sielua” – lainatakseni R W Fassbiderin mainion rasismia käsittelevän elokuvan nimeä, joka on myös Filmihullu-lehden päätoimittajan Lauri Timosen Fassbinder-uutuuskirjan nimi. On parempi ennakoida kuin tulla yllätetyksi housut kintuissa…
Kansalaisten manipulointi
Erityisoloissa ja pelon vallitessa kansalainen saadaan helposti uskomaan vahvoja johtajiaan, pelkäämään poikkeavuuksia, muukalaisia. Elämään kuin viimeistä päivää!
Myös länsimainen yhteiskunta ja sen markkinatalouden vääristymät, poliittinen johtotyyli ( =”muuten markkinat reagoivat”, ”on vain yksi ratkaisumalli” ) ovat jo saaneet suuren osan ihmiskuntaa pelkäämään, vaikenemaan ja alistumaan pelkiksi kuluttajaroboteiksi! Tekemään yhtä sun toista kohtuutonta, niin teollisen kulutustuotannon, tuhlailun, turismin ja vapaa-ajanvieton kuin mainonnan ja viihteen seksin ja päihteiden käytön alueilla. Manipuloinnilla ja mainonnalla sekä ideologisella ohjailulla – tai jopa painostamalla, pakottamalla ja vaatimalla meihin vaikutetaan koko ajan. Elämme työssä ja vapaa-aikana kaikenkarvaisen median, tietokoneiden, netin, television, älypuhelinten, some-sumuttamisen, valeuutisten, naamakirjojen, bloggaamisen ja vloggaamisen maailmassa. Voi kysyä: milloin me oikeastaan ajattelemme itse, kyseenalaistamme? – teemme itsenäisiä ja muista, mainonnasta tms riippumattomia päätöksiä, joilla hyvinvointimme, terveytemme tai ihmissuhteemme oikeasti paranevat?
Muutama huomio. Minusta KOHTUUS KAIKESSA -vähimmäisvaatimus on entistä ajankohtaisempi!
Miksikö? Siksi, että kulutamme ja huvitamme itsemme hengiltä. Iso osa länsimaiden väestöä, suuri osa suomalaisiakin: onhan meillä ns. hyvinvointivaltio takanamme, tukenamme! Me ikiliikumme koko ajan, himoharrastamme ja matkustelemme itsemme hengiltä. Me juomme itsemme hengiltä. Työssä ja vapaa-aikanakin monet meistä stressaavat itsensä hengiltä. Suomessa. Eivät vai urheilijat, vaan tavalliset kansalaiset ja liikunnan harrastajatkin. Meidän on napattava tuon tuostakin erilaisia pillereitä, mielialalääkkeitä, lisäravinteita – oltava kunnossa, työkykyisiä, valmiina jatkuvaan muutokseen. Nöyrinä me katsomme ylös menestyjiin, tietokoneen ruutuun ja ympärillemme. Ja oletamme, että meidän on tehtävä sitä mitä naapurikin tekee: pakko ostaa itselle ja lapsillemme härveleitä ja turhakkeita, joita häikäilemättä sunnitellaan ja mainostetaan pelkän voiton toivossa, päämme menoksi, yhä kutistuvan ajattelumme yhdenmukaistamiseksi, lue: sekoittamiseksi. Elämme illuusiossa, kuvitelmissa, että olemme vapaita ja itsenäisiä kuluttaessamme, hankkiessamme uusia menopelejä, kausivaatteita, äly(ttömiä) laitteita.
Tosiasiassa suuri osa meistä on marionetteja, joita markkinatalous ja sen siunaava yhteiskunta heiluttelee ja liikuttelee tiukasti piuhoissa sinne tänne yhä kiivaampaan tahtiin. Meiltä vaaditaan moniosaamista ja kiireen sietämistä, jatkuvaa kulutusta, koulutusta ja kuntoa…kunnes tulee pandemia tai muu kriisi, joka pysäyttää. Jos pysäyttää?
Öisinajattelija
Pentti, inhorealistinen, mutta täysin totuudenmukainen kuva nykyhetkestä ! Kiitos !!
Koronamyrskyn (vesilasissa?) keskellä vähäsen osinkkoista.
Pentti kirjoittaa;
”Aikamoista piittaamattomuutta monissa EU-maissa on esimerkiksi se, että näissäkin poikkeusoloissa suuryhtiöt jakavat edelleen omistajilleen huippuosinkoja, kultaisia kädenpuristuksia ja muita etuja. Näin Suomessakin, vaikka mm. presidentti on huolensa asiasta ilmaissut!?”
Jaahas, mitäköhän kokoomustaustainen kamreeripressakin on osingoista lohkaissut? Olen ollut uutispaastossa jo jonkin aikaa, joten on mennyt ohi.
Mikä ihme osingoissa on ongelma? Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa ja jakaa siitä osa yhtiön osakkeenomistajille, jotka ovat omia rahojaan yhtiöön sijoittaneet, eli ovat laittaneet rahan töihin.
Sillä hetkellä, kun yhtiö lakkaa maksamasta osinkoa, loppuu ikäänkuin palkan maksu.
Kurssit ovat rytisseet alas lähes 50 % ja vielä pitäisi osingot jättää maksamatta?
Kuka on ollut vaatimassa työntekijöiden palkkojen jäädyttämistä tai lykkäämistä?
Nokia ei joudu painimaan osinkodilemman kanssa, sehän jätti puolet edellisen tilikauden osingoista maksamatta eikä osinkohanaa olla ihan heti avaamassakaan. Ehkä tahti muuttuu, kun Fortumin Lundmark astuu puikkoihin.
Euroopan keskuspankissa voidaan näemmä myös tehdä päätöksiä suomalaisten yritysten osigonmaksusta. EKP:n ”suositus” pankeille lykätä osinkopäätöksiä seuraavaan syksyyn on ainakin Nordeassa otettu koppina vastaan.
Nordea, jonka tase kestäisi kevyesti maksaa tuo uuden osinkopolitiikan kevennetty osinko omistajilleen, panttaa sen ainakin syksyyn. Sanamuodotkin ovat vaihtuneet epämääräisiksi, varmuutta ei ole siitä, tekeekö Nordea nokiat.
Onneksi meillä on esim. Fortumin ja YIT:n kaltaisia suoraselkäisiä yrityksiä, jotka pitävät sanansa, eivätkä lähde tähän ketkuiluun mukaan. Sijoittajan luottamus on helppo menettää.
Päätöstä Outokummun rääppeistä odotellessa.
Pentti;
”Suomi olkoon hyvä esimerkki – ja meillä äärirajoilla ja vaarallisessa työssä toimiva hoitohenkilökunta ansaitsee täydet kiitokset. Koska tiedämme, että vain “kissa kiitoksella” elää, myös palkkoja on ehdottomasti nostettava.”
Joo, eihän sijoittajakaan pelkillä kauniilla puheilla ja kiitoksilla elele.
Mutta päivä lähtee mainiosti käyntiin Leonkin suosimalla kypsentämättömällä hiutalepuurolla, johon on kuutioitu omena, appelsiini ja nakattu kourallinen paahdettuja maapähkinöitä.
Noh,
on se osinkojen jako vähän ongelmallista, kun samaan syssyyn irtisanotaan tuhansia puurtajia ja yt-neuvotteluja nousee kuin sieniä sateella.
Esim. pohjoiskarjalaine PunaMusta ilmoitti parin miljoonan (muistaakseni?) osinkojen jaosta ja heti perään lomauttamisista…
Öisinajattelija,
jonka päivä lähtee joka aaamu käyntiin kaurapuurolla! ja mustikkakiisselillä…koska vuoden 2019 marjasato onjo syöty….
Joo, onhan se vähän niin, että kummalta puolen tiskiä niitä osinkoja tarkastelee.
Yt-neuvotteluja on käyty maailman sivu, oli kriisejä tai ei.
Jos yrityksellä ei ole antaa tietylle määrälle porukkaa töitä, niin pitäisikö heidän oleskelunsa työpaikalla rahoittaa sijoittajien kukkarosta? Eikös sitä varten ole ammattiliitot ja työttömyys-/sosiaaliturva?
Ei yritysten tehtävä ole hoitaa sosiaalitoimen virkaa. Saati rahoittaa koronakriisin hoitoa.
Täytyy myös erottaa toisistaan pitkäjänteinen sijoittaminen ja osakekursseilla veivaaminen.
Sijoittajan, jonka elämäntehtävä ei ole istua sormi osto-/myyntinapilla kursseja vahdaten, tulonlähde muodostuu yrityksen voitoista jaettavasta osingosta.
Nollan saa pankkitileiltä pyytämättäkin. Tosin tilillä makuuttamiseen ei sisälly mitään kurssiriskiäkään. Turvallisella tilillä euro on euro huomennakin, eikä 50 senttiä.
Yrityksessä euro on töissä, pankkitilillä makaa laiskana odottamassa seuraavaa tarjousmaksalaatikkoa.
Vasemmistopoliitikkojen ja joidenkin toimittajien taloustietämys tuntuu olevan hieman hakusessa, mitä joitain höpinöitä on tullut lueskeltua.
Mutta niinhän se taitaa olla, että jos itsellä ei ole osakeomistuksia, ja oletettavasti suurimmalla osalla potentiaalisesta äänestäjäkunnastakaan, niin asiallisen tiedon sijaan ratsastetaan populismilla.
THÄNKS SELVENNYKSISTÄ, MOTTOHED!
Kysyn kuiteskin vielä, onko tuo sijoittaminen mielestäsi kovastikin tuottavaa työtä. Entäs valuuttakeinottelu ja voittojen vieminen veroparatiiseihin?
Entäs asuntosijoittaminen, kerrostalojen ostaminen – sitten vuokraaminen esim opiskelijoille – sitten kerääminen asumistuen muodossa veronmaksajien rahat?
Onhan se pirun kovaa työtä, pitää olla paksunahkaisen säälimätön joka näihin riistohommiin lähtee!
Öisinajattelija
Kiitos s-posti-ilmoituksesta.
Koetan jotain vastata kommenttiisi.
Ensin pitää kysyä, mitä ylipäänsä on tuottava työ?
Onko esiintyvän taiteilijan työ tuottavaa? Entä mikä tuotantoarvo on risteilijä-aluksen tai lentomatkailun henkilökunnalla?
Ne tuottavat nautintoarvoa elämyshakuisen ihmisen tarpeisiin ja tätä kautta tuottavat rahavirtaa näiden ihmisten työnantajien kassoihin, joista heille maksetaan palkkaa.
Samalla saastutetaan ilmaa, maita ja meriä, jotka tuottavat kaikenlaiselle eliöstölle ongelmia, ihmiset mukaanlukien.
Ravintoloitsija tuottaa erilaisia sapuskoja ja juominkeja ihmisten nautiskella kodin ulkopuolella, jotka tulisivat huomattavasti halvemmaksi kietaista huiviin kotosalla.
Ruoansulatuksen tehtyä tehtävänsä, pönttöön kurkistaessa tuskin huomaa eroa gourmeen laadussa.
Nämäkin vedet päättyvät vedenpuhdistamoihin, mikä tuottaa ylimääräistä työtä, jotta vedet voidaan vapauttaa vesistöön.
Koronaviruksen yksi opetus on, että ensin loppuu sirkus.
Ihmiset ehkä oppivat kuuntelemaan enemmän sisintään, ja ymmärtämään, että täkein liike tapahtuu pään sisällä, muuta liikkumista yhtään väheksymättä.
Fortum tuottaa mm. sähköä, YIT infraa ja rakennuksia, Nokia tietoliikenneverkkoja, Outokumpu terästä ja Nordea… niin, mitä se oikeasti tuottaa? Rahasta lisää rahaa.
Yritykset tarvitsevat rahoittajia. Nordea siis voi tuottaa rahoituspalveluja erilaisiin tarpeisiin, vaikkapa ensinmainituille konkreettisia asioita tuottaville yrityksille.
Sijoittajat ovat yksi osa tätä rahoituspalettia.
Tästä voi yrittää tehdä johtopäätöksiä erilaisista tuottavuuksista.
Keinottelusta olen samaa mieltä.
On ihmisiä, joille kohtuuttomuuskaan ei ole tarpeeksi.
Loppujen lopuksi meidän ongelmat täällä pohjolan perukoilla ovat ainakin toistaiseksi melko pieniä koko maapallon väestöä ajatellen, joten olkaamme tyytyväisiä, yskikäämme hihaan ja hiljentykäämme kuuntelemaan hallituksen ja presidentin ohjeistuksia.
Kaikki sijoittajat ketkä tunnen ovat kyllä pelkkiä seikkailijoita eivät ne työtä tee. Mutta tässä haluaisin kansan mielipidettä mitä terveys saa maksaa ja mistä turhasta vois luopua.
Eri asia ovat säästävät jotka ovat pakotettu sijoittamaan koska puuttuu yhteiskunnan perusturva
Kiitos Gunnar, itse olen aina ajatellut, että sijoittaminen on työnteon imitointia tai laiskansitkeän porhon pseudotyötä (paremman puutteessa, siis kun rahaa tai kapitaalia on kertynyt liikaa) – toisaalta sijoittaminen on toimintana monelle vikkelänhikistä puuhaa siinä mielessä, että pitää seurata tiiviisti vinkkejä, olla hoksaavannopsakka ja katsella kursseja silmä kovana. TUntea pörssit, valuuttakurssit, laskut ja nousut. Kyll siinä keinotellessa hiki tulee, mutta ei se kenellekään mitään aineellista tuota, rikastuttaa yleensä jo ennestään rikkaita. Useinhan SUURsijoittaja varsinkin on kitsas ja/tai ahne äkkirikastumista kaipaava ja /tai rahan poikimaan paneva/toivova ahmatti, joka etsiskelee kiivaasti myös ns. veroparatiiseja,
Mitä sijoittaminen muuten oikeasti on? Entä mitä sitten on ns. humaani, luomu tai yleishyödyllinen, voittoa tuottamaton sijoittaminen. Onko sellaista? Kertokaapa, talousviisaat!
Öisinajattelija
Kerran sijoittajapelimies halus yrittää
tehdä tutkimustyötä ja ruveta oppilaakseni,
vaimokin oli innossaan että tullee hänest mies,
ei vain kestänyt kauan, totesi ettei tä ole
valkoisen miehen työ, liian kova, ja jatkoi pelaamista.
Onhan niitä Robin Hood sijoittajia jotka jakaavat köyhemimille,
kuten esim länsförsäkringar, mutta parempi jos ois suunnitelmatalous, ja ihmisillä perusturva, asunto, ruoka, yms, ei tarvi säästää edes rahaa, vois pistää energiaa järkevään ja miellyttävään elämään
Otsikkoon viitaten; on aika palata rikospaikalle ja pohtia, palaako valhe tulessa.
Olen jo pitemmän aikaa huomannut, että eräskin toimittaja Hirvasnoro kitisee kuin ruostunut sarana, ja on verkkolehden jutuissaan ajamassa yritysten osinkoverotuksen kiristystä kuin käärmettä pyssyyn. Kirjoituksia en ole viitsinyt enää lukea, otsikoilta ei ole voinut välttyä.
Nyt samaan virsikuoroon on liittynyt toimittaja Krohn tuoreimmassa valituksessaan verotuksen ”epäoikeudenmukaisuudesta”.
Ote Krohnin tekstistä:
”Osinkoverohuojennuksia perustellaan monesti sillä, että yhtiö on maksanut jo voitostaan yhtiöveron. Yhtiövero huomioidenkin huojennettujen osinkojen kokonaisveroaste on kuitenkin vain 26–26,8 prosenttia. Se on pienempi kuin pääomatulovero, joka on tulojen suuruudesta riippuen 30 tai 34 prosenttia, ja huomattavasti pienempi kuin hyvätuloisen palkansaajan veroaste.”
Sitten pieni nokare tosiasioita edelliseen huttuun.
Ote Veronmaksajien sivuilta:
”Tavallisen osakesäästäjän saama osinko on osittain verovapaata ja osittain verotettavaa pääomatuloa. Yksityishenkilön ja kuolinpesän saamasta osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.
Pääomatulona verotettavasta osingon osasta menee veroa 30 prosenttia. Siltä osin kuin osingon ja muiden verotettavien pääomatulojen yhteismäärä verovuonna on suurempi kuin 30 000 euroa, pääomatulon veroprosentti on 34.
Osingosta menevän veron määrä on siten joko 25,5 tai 28,9 prosenttia. Osingon maksava pörssiyhtiö pidättää ja tilittää verottajalle ennakonpidätyksenä 25,5 prosenttia maksetun osingon kokonaismäärästä.”
KU:n verovälttelyjorinoissa päästellään ilmoille puolitotuuksia, jotka minä tulkitsen valheiksi.
On ihmisiä, jotka eivät tyydy siihen, mitä heillä on: tärkeämpää olisi viedä muilta pois, mitä heillä itsellään ei ole.
Krohn on sentään sen verran edistynyt laskutoimituksissaan Hirvasnoroon verrattuna, että 7,5 %:n huojennettu osingon lisäksi on huomioitu kokonaisveroaste.
Vastapainoksi minä esitän, että tavan osakesäästäjän osingon kokonaisveroaste on vain 25,5 prosenttia 30 000 euroon saakka, joten tämä verohuojennus yrityksen 26:een prosenttiin verrattuna on perusteeton. Tämä epäkohta siellä punaisessa aitiossakin olisi syytä ottaa lähempään tarkasteluun.
Lisäksi esitän, että palkkaveron nollarajat poistettaisiin ja kaikki palkat ja pääomatulot verotettaisiin samalla kokonaisveroasteella. Kaikille jaettaisiin samalla lusikalla, niin ei tarvitsisi puna-aitiossakaan vaivata harmaita aivosolujaan liian monimutkaisilla laskutoimituksilla.
Palaute tuli tähän vanhaan blogiin, koska tämä näyttää olevan ainoa reitti, jollei halua alentua käyttämään amerikkalaista alustaa mielipiteidensä ilmaisuun tässä julkaisussa.