Takinkääntö on perinteinen suomalainen kestävyyslaji, joka vaatii taitoa. Se kannattaa tehdä sopivissa olosuhteissa. Sellaiset olosuhteet meillä onkin nyt Suomessa. Uskonnollinen, ideologinen… tai vaikkapa pasifistinen vakaumus on sinänsä vakavasti otettava elämänasenne. Joskus pasifismi pitää perustella, esimerkiksi (ainakin ennen) kun kieltäytyy aseista. Takinkääntö suhteessa vakaumukseen kertoo useimmiten myös henkilön elämänasenteen perusteellisesta muuttumisesta tai muusta käännekohdasta henkilöhistoriassa.
Siviilipalvelumiehet militaristeina
Monet suomalaiset valtamedian lemmikit, jotka ovat olleet paljon kuvassa ja äänessä Ukrainan sodan ja Venäjä-asenteensa suhteen, osin asemansa ja ammattinsa vuoksi, tottakai, ovat entisen vakaumuksensa muuttaneita mielipidevaikuttajia.
SIVIILIPALVELUMIEHET Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho ja Jari Tervo ovat samalla suomalaisen takinkäännön malliesimerkkejä ja mestareita. Terveydellisistä syistä ARMEIJASTA VAPAUTETTU Mika Aaltola on hieman toista maata: hän ei saarnaa Ukrainan sodasta ihan TV-tuttujen upseerien tapaan, mutta harmittelee silti että intti, johon sukukin velvoitti, jäi käymättä.
Pekka, Jussi, Jari ja Mika katuvat nyt hukattua armeija-aikaa, kaipaavat (menetettyjä) kohtaamisia inttikavereiden kanssa, yhteisöllisyyden tunnetta ja johtamistaidon oppitunteja (ainakin kolme viimeksi mainittua, jos media-tietoihin on uskomista) ja kannattavat innolla armeijan määrärahojen eli sotilasbudjetin reipasta kasvattamista ja Nato-johtoista militarismia muutenkin. Erityisesti Jussi Halla-aho ja Jari Tervo ovat härskillä verenmakuisella kielenkäytöllään nostattaneet “ryssävihan” uusiin ulottuvuuksiin.
Öisinajattelijan takinkääntö
Voin vakuuttaa, että takinkääntö puhdistaa joskus mieltä. Voi aloittaa uuden elämän, puhdistaa kuonat aivopoimuista, vaihtaa vaikutuspiiriä, ystäviäkin. Sanon tämän henkilökohtaisen kokemuksen perusteella.
Miksikö? Siksi että Öisinajattelija kävi armeijan reilut 40 vuotta sitten (Inttipaikkoina olivat Santahaminan Sahara – Upinniemen suojelukoulu – Uudenkaupungi asevarikko – Nastolan väijy). Kun olin armeijaan mennessäni hyväkuntoinen nuorimies (cooper-testissä reilut 3000 m) lihoin ja opin lusmuilemaan, tottelemaan typeriä komentoja ja levyttämään eli laiskottelemaan mennen tullen – odotellessa uusia käskyjä ylhäältä. Varusmiestoimikunta, jossa yritin olla mukana, oli naurettava kumileimasin ja edusti tyypillistä näennäisdemokratiaa. Eihän intissä voi olla mitään aitoa demokratiaa, muuta kuin AUTORITAARISTA käskyvaltaa, ylhäältä alas, sillä sota on sotaa ja upseerijohtaminen käskyttämistä…
Tulin lopulta järkiini kun intti oli ohi ja alkoi tulla kutsuja kertausharjoituksiin. Mielipiteisiini ja orastavaan pasifistiseen vakaumukseeni vaikutti sekin, että satuin olemaan vähän aikaa töissä Rauhanliiton ja Sadankomitean toimistossa, suuresti arvostamani ikiliikkuja-aktivisti Ilkka Taipaleen hommissa. Hän taisi laatia vakaumuksestani todistuksenkin.
Kieltäydyin kohteliaasti aseista, siis kertaamasta suojelukoulun sotilasoppeja, ensin perhesyistä – kunnes palautin viheraktivisti Ville Komsin innoittamana sotilaspassini kokonaan, jo ennen 1980-luvun puoliväliä. Sen jälkeen tuli kutsu viikon mittaiseen siviili-maanpuolustukseen, muistaakseni väestönsuojelutehtäviin Seinäjoelle (?). Lopulta takinkääntöni onnistui, sotilaspassini mitätöitiin. Suosittelen!
Siviilipalvelumiehet pähkinänkuoressa
Kerrataanpa vähän alussa mainittujen mielipidevaikuttajien elämänhistoriaa ja siviilipalvelusta silloin kun ainakin Pekan, Jussin ja Jarin vakaumus oli vahvasti pasifistinen (ao. tiedot ovat mediajutuista ja osin wikipediasta):
Pekka Haavisto suoritti siviilipalveluksensa 1980-luvun alussa Tampereen keskussairaalan lastenpsykiatrian osastolla. Kelpo pesti, ja taatusti hyödyllisempää sote-palvelusta kuin ryömiminen Santahaminan Saharassa. Pekka on nykyisessä ministeripostissa näkyvästi mukana niin Suomen Nato-hankkeessa kuin edistämässä asevientiä. Aikamoinen takinkäännös on Koijärven ajoista tapahtunut, samanlainen kuin niin monella eduskunnassa istuvalla puoluetoverilla.
Jussi Halla-ahon siviilipalvelu kului myös aidosti työn merkeissä. Hän oli Hyvinkäällä Hakalan nuorisotalolla ohjaajana. Jussi oli siellä lukeva ja keskusteleva nuorisotyöntekijä ja olemukseltaan, erityisesti nuorempana rokkari ja myös hippi, joka sittemmin slavistina viihtyi arkistoissakin ennen kuin heittäytyi puoluepolitiikkaan. Hän katui myöhemmin sivari-aikaansa ja käänsi jyrkästi takkia viimeistään Ukrainan sodan alettua.
Jari Tervo suoritti siviilipalveluksensa Vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hänestä tuli sitten vähän kaikelle vakavalle naureskeleva valtakunnan humoristi ja kaikentietävä kolumnisti. Jari puki sotilasmanttelin (kuvaannollisesti) harteilleen vuonna 2022, erityisesti Suomen Pravdan sivuilla ja lähihistoriaa ironisoivissa televisiosarjoissa yms. Orastavan vasemmistolaisuutensa hän oli jättänyt jo taakseen parikymmentä vuotta sitten, kun halusi erottautua muusta, itseään lahjakkaammasta kirjailijajoukosta. Takinkäännös sekin – mutta kannattava!
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola yllätti loppuvuodesta 2022 yleisönsä kertomalla mediassa, että ei ole käynyt Suomen armeijaa. Opiskellessaan ulkomailla Mika haki ja sai, kuten monet muutkin, armeijasta lykkäystä, ja sai lopulta vapautuksen terveyssyistä. Syynä olivat nenä- ja otsaonteloiden kasvaimen aiheuttamat vakavat terveysongelmat. Aaltolan mukaan armeijan jääminen väliin terveyshuolien takia oli hänelle aikanaan kova pettymys. Nyt hän sanoo olevansa jotakuinkin täysin terve, kiitos hyvän hoitotyön.
Sotilaskoulutusta vakaumuksellisille takinkääntäjille
Kun Öisinajattelija aikoinaan kieltäytyi reservin kertausharjoituksista, aseista kokonaan, hän joutui siviilipalveluun siirtyessään, todistamaan vakaumuksensa ja käymään viikon kurssin väestönsuojelutehtävissä. Siksipä olettaisin, että entiset siviilipalvelusmiehet ja muutenkin tervehtyneet & armeijasta vapautetut, vakaumuksensa muuttaneet joutuisivat …tai haluaisivat muutenkin todistaa uuden militaristisen ja/tai armeijamyönteisen, kenties isänmaalliseksikin muuttuneen maailmankatsomuksensa.
Sopivaa uusisänmaallista kertausta Pekka, Jussi, Jari ja Mika voisivat hankkia käymällä erilaisia vakaumusta vahvistavia armeijamaisia osaamiskursseja, verestämällä seuraavia isänmaallisen suomalaisen perustaitoja:
-maanpuolustuskurssit (jos ne on jo kertaalleen käyty, sitten päivitetty modernin sodankäynnin osaamiskurssi aiheesta “Miten suojaudun kellarissa kotiryssältä ydinsodan sattuessa”; huom! omat eväät varmuusvarastosta, tarkista juomat! )
-ikämiesten ampuma-ase- & kalustoharjoitukset ( rynkky-& sinko-käsittely; kevyen matkan ohjukset lisukkeineen sekä Leopard-panssarin koeajo maastossa; huom! juoma- ja ruokatarjoilu)
-viikon mittainen ideologinen pro patria-luentokokonaisuus, äkseerauksen ABC ja historian tietoisku ( joka sisältää suomalaisen militarismin lyhyen kurssin, Mannerheimin henkilöhistorian tai “Lapuan liikkeen sankarillinen taistelu kommunismia vastaan”-tietoiskun; huom 1) juoma- ja ruokatarjoilu, huom 2) myös alkoholiton vaihtoehto)
-kenttä- ja maastoharjoitus ( “Sotasankarin veteraaniyö”-telttailu helmikuussa Lapin käsivarressa / vaihtoehtoisesti jatkoyö halukkaille korsussa itärajalla; huom!omat eväät ja juomat & makuupussi mukaan)
-vapaaehtoinen “Perivihollinen ei nuku” -aamutoimi- ja voimisteluharjoitus, kolminkertainen kumartelu ja jalkakyykky (klo 05.00 alkaen, pehmeällä kotisohvalla lauantaisin; huom! huolehdi nestetasapainosta)
Sotilaallisin vakaumusterveisin: Öisinajattelija
Jussi Halla-aho, Pekka Haavisto ja Jari Tervo menivät sivariin aikoinaan ikään kuin imagosyistä, koska se oli olevinaan silloin muotia tiedostaville älyköille…
Mika Aaltola taas on vastine jatkosodan aikaiselle venäläiselle propagandaradion kuuluttajalle Moskovan Tiltulle, ”amerikan ääni” Suomen mediassa, joita on muutamia muitakin. ”Nato-erikoistoimittaja” Mika Hentunen taas kertoo Natosta sen minkä Nato haluaa kerrottavan suomalaisille.
Suomalainen media kertoo Natosta vain myönteisessä hengessä, Natoon liittymisen haittapuolista ja vaaroista ei kerrota. Saako sellaista nimittää propagandaksi, vai olisiko se objektiivista tiedonvälitystä? Pelkoa ja sotahysteriaa lietsotaan, vaikka Suomi ei ole hyökkäysuhan alla Venäjän taholta, ei ole ollut 70 vuoteen sodan jälkeen, kiitos hyvin hoidetusta ulkopolitiikasta takavuosien presidenttien ansiosta, joilla oli laaja historian ja Venäjän tuntemus, erityisesti presidentti Koivistolla joka hallitsi myös kielen, toisin kuin näillä nykyisillä serenomiamestari-presidenteillä.
Suomessa on ollut militarismin kulta-aikoina 30-luvulla ja sodan aikana ainakin yksi mies joka ei kääntänyt takkiaan, vaikka siihen aikaan moni lipesi pasifistien ruodusta ja moni entinen rauhanmies alkoi kiihkoilemaan aseista ja hyökkäämisestä vihollismaahan, nimittäin rohkea ja periaatteellinen pasifisti Arnd Pekurinen.
Hän ei suostunut ottamaan asetta, vaikka ampumisella uhattiin ja peloteltiin muutenkin, ja vietiin linnasta linnaan, ikään kuin hän olisi ollut rikollinen.
Niinpä valtio ei voinut muuta kuin murhata hänet. Teloituskäsky tuli kuulemma ylimmältä taholta.
Kovin sekalainen armeijaakäymätön porukka, jolle ainoa yhteinen nimittäjä on hinku päästä Washingtonin mädän hallinnon sotilaalliseen ja taloudelliseen ohjaukseen ihan noin niinkuin virallisestikin.
Uskottavaa armeija-ainesta on ainoastaan Jussissa ja Mikassa, tosin hekin toisistaan täysin poikkeavia potentiaaliltaan.
Jussia pukisi nahkainen natsimantteli numeroa liian isolla koppalakilla kuorrutettuna, kun taas Mikalle tyköistuva jenkkikersantin kostyymi suikkalakkeineen.
Tervo hieman pyylevänä henkilönä rilleineen sopisi ehkä ns. kumipatteriin, ts. b-osastoon, jonka ei tarvitsisi pahemmin ryynäillä tai metsämarsseilla. Kenties kirjurina olisi omimmillaan. Voisi patterin tyhmältä sotilasmestarilta kalastella kuntsareita typerillä vitseillään, kun poliisitelineiltä ei oikein pohja-aikoja heruisi.
Pekka taas voisi kokea olonsa kiusalliseksi joutuessaan viettämään aikaa suuressa miesjoukossa vuorokauden ympäri. Huonolla onnella suihku-/saunareissulla voisi samaan aikaan olla joku pisamanaamainen, ja hieman feminiininen sopivanpyöreä julli, joka saattaisi herättää halun lähitaisteluun, mutta jota ajatusta pitäisi tarmokkaasti yrittää vastustaa, jotta ei tulisi paljastaneeksi mielihalujaan. Varmuuden vuoksi Pekan tulisi pitäytyä siviilipalveluksessa, jossa ei tarvitse riisua siviilivatteitaan.
Poliitikkona sen sijaan hän voi todistaa miehisyyttään Nato-asiamiehenä. No, taisipa alittaa riman, mutta antaa olla.
Armeijan hyviin puoliin kuuluu, että saa siedätyshoitoa isommassa porukassa, vaikkei muuten sellaisessa viihtyisikään. Oppii petaamaan sänkynsä, jos aikaisemmin ei ole tullut harjoiteltua, viimeistään, kun tupatarkastuksessa vänrikki Maijala tapittaa vastapäätä, ja kysyy onnettomalta uhrilta, joka ei ole aivan jokaista ryppyä päiväpeitteestä saanut siloiteltua: ”ALOKAS, ONKO NORSU KÄYNYT TEIDÄN PUNKASSANNE NUSSIMASSA?”
Tai kun kersantti Ilvonen neliskanttisine päineen huutaa jenkkitukan alta: JAOOOSS! TAAKSE PSTU!… JAOOOSS! RIVIIN JRSTY!
Ja oppii myöskin napittamaan takin ylös asti, ettei alikersantinplanttu pääse rivin edessä viisastelemaan imettämisestä. Tupakavereiden ja muiden varusvesseleiden mahdolliset peitellymmät ja vähemmän peitellyt vittuilut on sitten oma lukunsa, mikä lienee kuitenkin aika pientä verrattuna esim. Venäjän armeijassa harjoitettuun nokkimiseen, jos mediasta saatuihin tietoihin on uskominen.
Ei armeija-ajasta mitään isompia traumoja jäänyt, pääasiassa ihan ”raikasta” meininkiä. Mesta oli ohjuspatteri, 7 kk Hyrylä, 4 kk Santis.
Kuten joskus aikaisemmin taisin kirjoittaa, niin ekoista kertseistä jäin veke, eikä tullut mitään kyselyjä perään. Toisella kerralla polliisi kaarsi pihaan ja ojensi kutsuntalapun henk.koht. Eipä tarvinnut mennä vieläkään, kun perusteli sotilaspiiriin, että pitäis firman asioita hoidella.
Kolmatta kutsua ei enää tullut.
Sotilaspassin palauttamisesta luin, ettei sillä ole merkitystä palveluun kutsumisen kannalta, joten jos näyttäisi siltä, että Suomi ajautuisi sotilaalliseen selkkaukseen jenkkijohtoisen sotilasliittoutumisen vuoksi, niin silloin olisi parempi vaan riittävän ajoissa nostaa kytkintä, ja karistaa Suomen loskat jaloistaan, ja jättää taistelutoimet Jari-Jussi-Mika-Pekan ja muiden maanpuolustusintoilijoiden huoleksi.
Toisaalta Suomen poliittinen ilmapiiri ja maailman tilanne on muuttunut jo niin vinksahtaneeksi, että voisi olla muutoinkin viisasta ottaa Suomeen etäisyyttä, kun siihen kerran olisi mahdollisuus.
Espanja, Portugali, Thaimaa,…Kerro kerro kuvastin, ken on maista kaunehin?
Sodan aikana Halla-ahosta tehdään raketinheitinmies, hän voi käyttää luovuuttaan kirjoittelemalla vihollisen niskaan ammuttaviin raketteihin terveisiään.
Jari Tervo ryhtyy tk-mieheksi eli kirjoittelemaan lehtiin romanttisia sankarikertomuksia urheista suomalaisista sotilaista, tällaiset tk-miesten sepustuksethan ärsyttivät rintamamiehiä jatkosodan aikaan, koska mosurin todellisuus oli toisenlainen… Mutta Tervohan on fiktion kirjoittaja, joten hänelle sopii hyvin kirjoittaa sodasta kuvitelmaa.
Pekka Haavistosta voisi tulla hyvä sodanaikainen propagandaministeri,koska hän on niin ansiokkaasti toiminut USA:n ja Naton myyntimiehenä suomalaisille. Setä Samuli varjelee ja pelastaa meidät.