Helsingin Sanomat pyysi pressaehdokkailta näkemyksiä Suomesta suomalaisen kirjallisuuden kautta. Nämä kirjoittivat suht laajoja esseitä, jotka lehti julkaisi marras-tammikuussa. Ohessa Öisinajatteljan blogimietteitä vastauksista.
Aakkosjärjestyksessä vastatessa ensimmäisenä oli vuorossa Mika Aaltola, ja tutkijan aiheena Juhani Ahon JUHA (1911). Valintaa Aaltola perustelee hieman oudosti jo otsikolla “Venäjän rajan takana vaanivat vaarat ja viettelykset” ja laajentaa siitä ikiaikaiseen suhteeseemme itänaapurista. Kuten arvata saattaa, ehdokkaan mielestä uhka on aina tullut ja tulee yhä idästä. Aaltola tulkitsee Juhan kolmiodraaman todella kummallisesti ja selkeän ryssävihaisesti ja neuvoo olemaan luottamatta rajantakaisiin houkutuksiin.
Li Andersson valinta on selkeän vasemmistolainen ja feministinen, Märta Tikkasen VUOSISADAN RAKKAUSTARINA (1978). Andersson painottaa sitä kuinka jokainen sukupolvi joutuu Suomessa yhä käymään tasa-arvotaistelunsa. Tyyli on hiottua ja vasurien ehdokas on selvästi kirjallisuusihminen ja myös suomalaisen kaunokirjallisuuden tuntija.
Kristillisten Sari Essayah osottautuu suomalaisen runouden ystäväksi ja valitsee yllättäen aiheekseen Uuno Kailaan SUOMALAINEN RUKOUS -runon (1931), josta tuli sittemmin suosittu virsi ja talvisodan aikainen hätähuuto. Essayah korostaa uskonnollista mieltä ja lähimmäisenrakkautta, lukeneen ihmisen tavoin, mutta sortuu silti hienovaraiseen viholliskuvamaalailuun.
Toiselle kierrokselle mahdollisesti ja todennäköisesti yltävä Pekka Haavisto pelaa varman päälle kehuessaan Mika Waltarin SINUHE EGYPTILÄISEN (1945) maasta taivaaseen. Waltarin humanismi oli vahvaa ja suosittua sodanjälkeisessä Euroopassa ja romaani sai valtavan maailmanmaineen. Haavisto on selvästi Waltarinsa lukenut – ja moneen kertaan, niin yhteiskunnallinen ja perusteellinen teksti on. Voi todeta, että Li Anderssonin ohella Haavisto on kirjallisuusihmisenä iloinen yllätys.
Harry Harkimon suosikki, Väinö Linnan TUNTEMATON SOTILAS (1954) on omalla tavallaan persoonallisin valinta, koska ehdokas kertoo hyvin omakohtaisen tarinan kirjan elokuvaversiosta. Harkimon isä kun sattui olemaan Edvin Laineen elokuvan pääkuvaaja ja leikkaaja. Harkimo on muuten yllättävän hyvä kirjoittaja.
Varman päälle pelaa myös Olli Rehn, joka esittelee näkemyksensä aika lailla maalaisliittolaisesti “torppari”-Suomesta. Väinö Linnan TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA –trilogia (1959-62) on tarkkaan luettu, mutta kirjoitustyyli haiskahtaa ylitulkitsevan kepulaiselta. Otsikkokin puhuu puolestaan: “Pohjantähden Jussi Koskela oli oman aikansa startup-yrittäjä “(?)
Alexander Stubb jahtaa presidentinpaikkaa ja toista kierrosta Sofi Oksasen PUHDISTUKSELLA (2008), joka oli aikansa menestystarina ja toi stalinismin, Viron kohtalon ja kyyditykset laajempaankin tietoisuuteen. Kehuin Oksasen läpimurron tuoreeltaan “Idäntutkimus”-lehdessä: se on edelleen kirjailijan parasta tekstiä, hieno elokuvanakin. Stubb höystää tarinaa “naamioiden putoamisella” ja kylvää tähän aikaan sopivaa ikuista viholliskuvaa siinä missä Mika Aaltolakin!
Jutta Urpilainen sai ehdokkaista paalupaikan tammikuun puolivälissä. “Pahan edessä ei saa taipua” julistaa MEP-Urpilainen kehuessaan Tove Janssonin MUUMI-kirjoja. Otsikko tosin ontuu pahasti: “Tuhotulvien aikoina tarvitaan muumien toivofiktiota”. Kun olen lasteni kanssa miltei kaikki Muumi-sarjan piirretyt katsonut, niissä on todella rakastettavan inhimilliset hahmot pääosissa. Ensimmäinen lukemani kirjakin sattui olemaan “Muumipeikko ja pyrstötähti”…
PS. 1) Jostakin syystä ehdokas Jussi Halla-aho ei osunut silmään HS-juttuja selatessa. Mahtoiko mies kirjoittaa esseensä tai hehkuttaa kotimaista huumoria ja turhapuroja kuten jossakin pressatentissä taisi tehdä?
PS. 2) Yhteenvetona sanottakoon seuraavaa: varsinaisia suuria yllätyksiä ei lukulistalta löytynyt, ellei lasketa siksi Mika Aaltolan Juha- tulkintaa tai Sari Essayhin runovalintaa. Eniten Öisinajattelijaa koskettivat ilman muuta Li Anderssonin kiihkoton feminismi ja tasa-arvovaateet sekä Pekka Haaviston yleisinhimilliset ja rauhaa rakentavat Sinuhe-mietteet!
Öisinajattelija
Puuttuva palanen löytyy Elämäni Biisi nyyhkyohjelmasta, jonka pääasiallinen anti on ollut vaihtelevasti onnistuneiden cover-biisien (tai piisien=piece=kappale, kiitos valistuksesta Suikki Jääskälle joskus sata vuotta sitten järjestetyltä äänityskurssilta Seinäjoella) esittäminen, Diandran ääni herkullisella olemuksella, juontajan ajoittain hauskan piikikkäät heitot ja arvuuttelijoiden yritykset saada yleisölle tippa linssiin toinen toistaan patettisimmilla kerrtomuksilla.
Mutta Halla-aho olikin aivan toista maata. Hän pyöritteli Jarkko Martikaisen piisin kirjallisen sanoman potenssiin kaksi, josta Erkkikään ei lopulta voinut ottaa selvää.
Koska piisin lopullinen sanoma ei ollut selvä myöskään Jussille, hän kertoi perehtyvänsä kappaleeseen vieläkin syvemmin.
Koska tiedämme, että Jarkko Martikainen, joka on älykkyytensä ja lukeneisuutensa lisäksi miellyttävä ihminen, ainakin sen perusteella, mitä radio-ohjelmien kautta on tullut ilmi, mikä ei tarkoita, ettei hän voisi olla myös mulkku, mutta pitäydytään intiutiotasolla ensimmäiusessä olettamassa, vaikkakin voidaan hyvällä syyllä olettaa hänen matkivan ilmaisussaan Jethro Tullin Ian Andersonia, häviten tälle kuitenkin selvällä piste-erolla.
Halla-aho valitsi presidenttipyrkyryytensä kirjalliseksi pätemisosioksi Hesarin sijasta Ylen, koska se on verovaroilla tuettu ja näinollen kansan oma media, vaikkakin sotapropagandassaan Sanomatalon kruununjalokiven ilmetty sisar.
Muiden mukana olleiden ehdokkainen kirjallinen anti ei ollut hääppöinen, joten hän laski Martikaisella ratsastamisen iskostuneen kansan tajuntaan riittävällä voimakkuudella todistuksena hänenkin kirjallisesta lahjakkuudestaan ja harrastuneisuudestaan.
Äkkipikaa muistelen, mikä oli muiden anti.
Aaltola. Kun on seipään niellyt, ei voi auttaa.
Rehn. Juankoski, joo. Savvooha myö ajellaa, nupit kaakkoon Leskistä.
Haavisto. Hallelujah. Ei lisättävää.
Stubb. Korot kattoon. Korot on laskusuunnassa, mutta Stubbin osakket ei.
En voi ajatella Martikaisen puolesta, mutta uskon hänen olevan helpottunut, ettei hänellä ratsastaminen riittänyt Halla-ahon pääsemiseksi toiselle kierrokselle.