(Informational guide for aspiring couples)
March 1st 2017.
O happy day!
Today is an exceptional day. Freedom has pulled out one more tremendous victory. The forces of love and kindness have overcome.
Congratulations my LGBT friends! You have won the right to marry. You now have the equal legal right to enter into the honored institution of marriage – a pillar of patriarchy! It is great news for you and an enormous advancement of your civil liberty in terms of the system as it is today. I wish you good luck with it! I hope you have better luck with it than most of us have had.
Time to celebrate in deed (?)
So let’s take a moment to feel that shaky vibe in our lower back: If all went as scheduled, 32 new non-conventional couples took their vows today in Finland. (not including civil partnerships that will be converted to marriages as soon as the bureaucracy is served)
But maybe it is also a good moment to put things to perspective. Now that 64 individuals are finally happily having their wedding night tonight.
When we talk about “equality” in general, there is nothing much to celebrate, either globally or locally. That what is being done to our sisters and our rainbow siblings around the world today we cannot even imagine seeing happening to us. But carefully! It happens so fast! I’ve seen it once in Yugoslavia. We cannot imagine either that police officer would laugh at the question of a beaten woman “why isn’t he removed from home but I have to be in a safe house?” Yet I’ve seen it.
Institutionalizing victims and, in most cases, not institutionalizing perpetrators, not even for a single day. Rape is something that one has 98% chance to get away with.… Decriminalizing domestic violence, criminalizing abortion: all these are unimaginable? Start imagining. Rape camps are not fiction.
Let’s hope and pray! (because decision-makers do not care)
Another really big day is approaching. On March 10th we will celebrate three years since the Committee on the Elimination of Discrimination against Women (the CEDAW Committee) issued its “Concluding observations on the seventh periodic report of Finland” (pdf).
Among all other things mentioned the Committee has recognized some deficiencies in our family law and issued following recommendations:
39. In line with article 16 of the Convention and its general recommendation No. 29 on the economic consequences of marriage, family relations and their dissolution, the Committee recommends that the State party:
(a) Undertake research on the economic consequences of divorce on both spouses, giving specific attention to the gender disparity regarding future earning capacity, pension rights and work-related benefits, and re-examine the matrimonial system that encourages separation of property;
(b) Consider revising the definition of matrimonial property so that a marital right would include pension rights and other work-related benefits, in addition to future earnings;
(c) Adopt measures to ensure that domestic violence is a factor to be systematically considered in child custody decisions.
Equal entrance fee, but on exit you get shit
Because being married is a right over which we fought forces of darkness and mindlessness and won, perhaps now is also a good occasion to consider marriage as such, with the awareness of the role marriage as an institution plays in the cycle of oppression and subjugation of women to this day.
Marriage is still, around the globe, an instrument of female oppression. We here in Finland wish to believe that for us that isn’t so, however our formally gender-neutral family law isn’t, as we see, neutral in outcomes at all. It is true that it doesn’t discriminate against a woman per se, but it discriminates against the female role and the types of labor women do and end up doing as a result of their gender. In Human Rights law it is called indirect discrimination, that is when apparently neutral measure has disproportionate effect to different individuals and groups.
“It’s because we here are so equal…”
Three years after the CEDAW Committee’s report, there is still silence.
We have SO MANY WOMEN in all spheres of government, women who even declare themselves feminists, and nobody is acting upon these recommendations or the obligations assumed by ratifying CEDAW convention.
So let me just mention this, for the occasion, by the way: Violence against women in Finland is destroying lives. It is ruining women’s social prospects for ever. It is the biggest human right problem in Finland and it is getting worse; it is the major cause of social devaluation and exclusion of women and the main obstacle to equality.
Violence is an instrument of oppression and as such goes down the hierarchy. Conversely the presence of violence indicates presence of hierarchy. Our family law in its current form protects the privilege of a man and provides a framework for the hierarchy to play out in a marriage, directly adding to the level of oppression of women and to the likelihood of being exposed to violence.
It is hard, lawmakers, I know
While recognizing the enormous value of the achieved equality to marry:
How do we, at the very end, regulate all that diversity of relationships with one normative? And now it is becoming even more complicated. Can we even imagine umbrella as big as to cover all the cases and provide for equitable justice? I don’t think so.
What needs to be done, and we will eventually get there no matter how fiercely we as a society wish to oppose it, is to deinstitutionalize marriage, replace family law with… guiding principles and a procedure of counseling for personal contracts.
How do we do that? Well, ask me – I’ll tell you ?
Olga Zamurović
Writer is a candidate in Helsinki municipality elections and the member the Council of Vasemmistonaiset. She has a Master degree from Belgrade University of Dramatic Arts and also pursues continuous independent studies in a wide field of humanities, including International Human Rights Law. In her artistic work two main objectives are to democratize access to art and culture as tools of expression and to promote conscious evolution in ways we relate to each other.
https://www.facebook.com/ozamurovic/
http://kuntavaaliehdokas.fi/olgazamurovic/
[…] Welcome under the wing of patriarchy! […]
Olga, the fundamental opressor is this stockmarket kapitalism, whitch rules world economy. and againts whitch we should struggle unitedly!
Thank you Veikko for the comment. I agree with you 100%. We must together fight against world oppressors. But I am not sure how is it a comment on my article?
Are you are suggesting the that we leave the problem of female oppression for later? Because, you see, without removing oppression from women we cannot have a just society neither we can generate enough power to win.
And are you suggesting that those women whose lives are DE-FACTO ruined by discriminative rules should also join the fight against the large common oppressor?
Women have been tricked many times in history to pull out revolutions and then again sent home to be oppressed.
The whole debate and conflict between Dr. Ambedkar and Gandhi was about addressing social problems at the same time with political. Gandhi’s faction won, and we still have cast system and legal subjugation of women to this day in India…
Olga, oppression and social injustice cause suffering, and women and children are first in line….
That one is also true, so where are you heading?
Onko englanninkieli jo yksi Suomen virallisista kielistä ? Keille tämä kirjoitus on osoitettu ? Helsinkiläisille äänestäjillekö ? Eikö Helsinki olekaan enää enimmäkseen suomenkielinen ? Olga , kiitän vastauksestasi , whala!
Eikö Helsingin kaupunginvaltuustoon valittavilta vaaditakaan joko suomen-tai ruotsinkielen tai saamenkielen osaamista ? Palkkaako Helsingin kaupunki tulkkeja valtuuston jäsenien puheiden kääntämiseksi muilta kieliltä suomeksi ? Nimittäin asioiden hyvän ymmärtämisen ja selittämisen kannalta katsoen Suomen pääkaupungin kaupunginvaltuutetun suomenkielen erittäin hyvä osaaminen on eduksi niin hänelle itselleen kuin muillekin valtuutetuille. Ehkä Olga puhuukin hyvin suomea, koska on ehdokkaaksi ryhtynyt ? Mutta miksi siis julkistaa kirjoitus englanninkielisenä ? Tällöin vain tätä kieltä osaavat voivat ymmärtää sen sisällön. Uskon, että suurin osa Helsingin äänioikeutetuista puhuu ja ymmärtää hyvin suomea.
Kaukaa katsottuna , ja erittäin voimakkaasti omaa kieltään puolustavassa maassa asuvana, minua hirvittää tuo suomalaisen yhteiskunnan nopea muuttuminen englantia puhuvaksi tai kummallista fingelskaa sopeltavaksi. Eikö Suomessa uskota maan omilla kielillä pärjättävän kansainvälistyneessä maailmassa ? Miksi hävittää tahallisesti unholaan niin harvinainen ja erikoinen kieli kuin suomenkieli ? Mielestäni ensimmäinen kulttuuriteko olisi suomenkielen puolustaminen ja sen asettaminen omaan arvokkaaseen asemaansa ! Tämä on arvokysymys, feministeillekin.
Dear Eeva, thank you for your comment and valuable opinion. I am doing my best to improve my use of Finnish. Meanwhile my comrades from Left Alliance make their best to include me and help me understand and be understood.
I very well understand your concern about the language, but that is a whole another debate and it would demand from me exhaustive writing to tackle all factors that affect and come to play.(Maybe I will on some other day, now when you have risen it to an issue)
As for your question who am I representing as a candidate for the city office:,
Eeva, you just dismissed at hand my whole line of reasoning concerning position and suffering of women in Finnish society, skipped over it, and moved the debate to protection of Finnish language. (who is not a person and feels no suffering)
Does it mean that you wouldn’t have had any comment or even thought about my text at all should it have been written in Finnish?
Or you are suggesting that, in Finland, one must only write about discrimination in Finnish? And, if I can’t, I should keep my mouth shut? Maybe I am used to see discrimination on every tree, but that is how your comment sounded to me.
The structural discrimination I am pointing to in the article would be a problem for women even if there weren’t any foreigners at all in Finland or anywhere nearby Finland.
I presented in my article one segment of that structure that is marriage as regulated by family law, because it plays a serious role in women’s “bad lottery” around here; not as recognized by me, but as recognized by CEDAW Committee, which is a body where best lawyers and most valued human right experts from around the world are sitting. I will be writing and talking about it more in the future because there are many interesting details that add colours to the picture 🙂
And all insights and comments are welcome also in Finnish, Russian, Chinese…
That said, what you asked me in your comment was really: “Never mind the topic, who are you to publish in this country and who are you to represent anyone in this country?”
Well, (and I am sorry, there is no less direct way to put it) I am representing at least those whose topic you are willing to set aside in the name of protecting the language.
Solidarity sister!
Olga hyvä,
Hwala vastauksestasi, kiitos! Syrjinnästä voidaan tietysti kirjoittaa millä kielellä hyvänsä minkä alkuperän omaava ihminen tahansa. Tarkoitus ei ole sulkea kenenkään suuta. Olisin voinut laittaa kommentin vaikka ranskankielisenä, mutta eipä monikaan olisi ymmärtänyt sen sisältöä.
Kysymys on tekstin sisällöstä ja sen perillemenemisestä. Kauan ulkomailla asuneena näen suomenkielen arvokkaan aseman kielten joukossa ehkä selvemmin kuin Suomessa jatkuvasti asuvat. Suomenkielen katoaminen kielten kartalta olisi harmittavaa. Englanninkielen yhä lisäätyvä käyttö kaventaa muiden kielien osuutta, ja näin eri kulttuurien esilletuloa ja ilmenemistä. Mielestäni ei ole mitenkään arvokkaampaa tai ”hienoa” kirjoittaa englanninlkielellä ( joka alkuaan perustuu paljolti ranskankieleen) nimenomaan Suomessa. En ole varsinaisesti kansallismielinen, mutta kielen suhteen melko vaativa. ( puhun ja käytän itse useita kieliä, mutta kutakin paikallisen tilanteen mukaan ) .
Kuitenkin suomenkielistä KU:ta lukevat ihmiset ovat enimmäkseen suomenkielisiä, joten suomenkielinen sanoma menee parhaiten perille tätä kautta. Ehkä tämän englanninkielisen sanoman viesti menee parhaiten perille jossain muussa mediassa tai toisenlaisella monikielisellä alustalla? Tai joku voisi kääntää sen suomenkielelle tässä julkaistavaksi.
Olga,
Sinunkin tapauksessa suomenkieli ja sen osaaminen liittyy olennaisesti naisen aseman ja oikeuksien parantamiseen. Avio-tai avoliitostakin suomalaisten on varmaan helpompi puhua suomeksi.
En tiedä taustaasi, mutta oletan sinun muuttaneen asumaan Suomeen jostain muualta. Ei tässä mitään vikaa, eikä siinäkään, että haluat tuoda mielipiteesi esille ja vaikuttaa, vaikka et vielä osaakaan tarpeeksi hyvin suomenkieltä. Naisen ei tulekaan ”pitää suunsa kiinni” , vaan ilmaista itseään kaikin mahdollisin tavoin.
Kokemuksesta tiedän, että maahanmuuttajalle, ja varsinkin useimmiten diskriminaation kohteeksi joutuvalle naiselle, on ensiarvoisen tärkeää opetella maan kieli mahdollisimman nopeasti. Kuten tiedät itsekin, niin kielen opetteleminen on tärkeää, jotta pääsisi oikein hyvin mukaan yhteiskunnalliseen/ sosiaaliseen elämään. Ja mukaanpääseminen onkin parhaita sopeutumistapoja. Tässä mielessä pyrkimisesi mukaan poliittiseen toimintaan on myönteinen asenne. Se onnistuu parhaiten, kun osaat hyvin suomenkielen. Sen avulla voit päästä kiinni syvemmälle suomalaisia naisia nykyään koskeviin kysymyksiin ja oppia ymmärtämään heidän aivoituksiaan ja pyrkimyksiään.
Alkuaanhan avioliitto on palvellut juuri patriarkaalista omistusta ja omaisuuden periyttämistä ja kasvattamista uskonnollisella kirkon siunauksella. Solmittiin ns.”hyötyavioliittoja” , jotka olivat pelkkiä kirkon välityksellä tehtyjä sopimuksia maallisen omaisuuden säilyttämisestä, rikastuttamisesta ja siirtämisestä heimossa, suvussa tai klaanissa eteenpäin. Naiselta ei juurikaan kyselty haluaako hän solmia juuri sellaisen ”patriarkaalisen ” avioliiton. Valitettavasti tämä menettely on vieläkin voimassa monissa maissa, joissa ja uskonnolla ja siihen liittyvällä uskonnolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Ja ihan lähellämmekin EU:n alueellakin, jossa solmitaan rikkaiden välisiä hyötyavioliittoja uskonnosta riippumatta.
En ole koskaan ollut avioliiton kannattaja, koska olen halunnut olla vapaa päättämään omasta elämästäni, tuokootpa se tullessaan mitä tahansa. En ole halunnut olla riippuvainen. Kuitenkin olen tavallaan olosuhteiden pakosta joutunut solmimaan avioliiton oikeuksien ja vapauksien saavuttamiseksi vieraassa maassa. Yksin eläen nainen ei saa EU-maissakaan monestikaan samoja oikeuksia kuin avioliitossa elävät naiset tai yksin elävät miehet. Nyt elän yksin leskeksi jäätyäni, mutta minun olisi ollut paljon vaikeampi jäädä uuteen kotimaahani , jollen olisi elänyt avioliitossa maan kansalaisen kanssa. Näin,, vaikka olen ihan hyvin sopeutunut uusiin oloihin ja vaikka puhun hyvin maan kieltä.
Avioliitossa elävä nainen on usein myöskin taloudellisesti riippuvainen, jollei hän käy ansiotyössä ja voi käyttää itsensä hyödyksi ansaitsemiaan varoja.
Suomessa naisen asema on sentään huomattavasti parempi kuin monessa muussa maassa, vaikka tasa-arvosta vain puhutaankin monessa asiassa. Varmaan aiot ottaa muiden kysymysten ohella helsinkiläisen/ suomalaisen naisen aseman puheenaiheeksi Helsingin kaupunginvaltuustosssa, jos sinut sinne valitaan ? Don’t give up!
Tuo ajatuksesi ”avioliiton purkamisesta ” instituutiona ja sen korvaamisesta jonkinlaisella uudentyyppisellä perhelailla on mielestäni oivallinen idea. Mutta mitenkä arvelet voitavan muuttaaa pinttyneitä käsityksiä ,ja miten uskot tällaisen radikaalin muutoksen tapahtuvan tämän päivän Suomessa, jossa naisvastaisuus leviää muodin mukaisesti kuin kulovalkea, ja jossa uskonnolla/ kirkolla on vielä vaikutusvaltainen rooli tässäkin asiassa ? Onko sinulla omia kokemuksia demokraattisista maista uudenlaisesta naisen oikeuksia edistävästä systeemistä ?
Syytät minua solidaaarisuuden puutteesta siksi, että en hyväksyisi kirjoitustasi englanninkielisenä….Erehdyt, sillä puolestani, olen aina ollut solidaarinen toisia ihmisiä kohtaan sukupuolesta välittämättä, ja monesti silloinkin,kun muut eivät ole olleet solidaarisia minua kohtaan! Miehetkin voivat osoittaa naisille solidaarisuutta, ja naiset miehille. Meidän naisten ei tulisi sentään yrittää asettua miesten yläpuolelle , sillä meidän kaikkien tulisi periaatteessa olla tasa-arvoisia.
Muuten, Gandhi ei ollut mikään ”naisasiamies”. Hänen tiedetään kohdelleen naisia melko ala-arvoisesti.
PS.
Suomessa on nykyään monenmoista ”personal trainers” eli henkilökohtaista opastajaa ja elämäntaidon opettajaa, joiden toiminta on kyseenalaista nimenomaan ammattitaidon osalta. Tämä villitys tulee suoraan Yhdysvalloista. Suomalaisten ei ole tarpeellista ottaa omakseen kaikkea muualla muodissa olevaa ! Sen leviäminen on osoituksena suomalaisten kasvavasta ”uusavuttomuudesta” ja stressiä aiheuttavasta valtavasta pätemisen ja tehokkuuden vaatimuksesta ja hirveästä kiireestä . Enää ei osata tai jakseta hoitaa edes tavanomaisia perhe-ja kotiasioita ilman jonkun ulkopuolisen neuvoja ja apua. Ollaan tietyllä tavalla avuttomia huolehtimaan omista asioista huolimatta korkeasta koulutus-ja sivistystasosta. Ei kyetä ajattelemaan itsenäisesti .Ja tähän rakoon onkin sitten soluttautunut jos minkälaista ”henkilökohtaista ohjaajaa”, joiden ”uusavuttomiin” kohdistuva vaikutusvalta on suuri. Tällöin ohjausta tarvitsevat alistuvat useimmiten ohjaajan käsitysten noudattamiseen. Tällainen epämääräinen muka ” normeja purkava ” toiminta tulisi ehdottomasti saada yhteiskunnalliseen hallintaan ja sitä pitäisi säännöstellä, Helsingissäkin.
Tällaisen kaikenlaisen yksityisen ,oma-aloitteisen ja usein vastuuttoman toisiin ihmisiin kohdistuvan toiminnan tulisi olla tiukan julkisen valvonnan alaisena.
Tällä yksityisellä toiminnalla ei voida hoitaa kaikkia kansalaisia koskevia yhteiskunnallisia asioita niinkuin pitäisi. Eikä varsinkaan kiertämällä yleisen edun mukaisia yhteiskunnallis-poliittisia päätöksiä. Tällaista yksityishenkilöiden tekemää maksullista tai maksutonta ”henkilökohtaista ohjausta” ei voida siis asettaa esimerkiksi edustuksellisen demokratian tuottaman lainsäädännön ja poliittisen toiminnan sijalle. Nykyaikaisessa oikeusvaltiossa väestön yhteiselämän mahdollistavan lainsäädännön tulisi asettua tapojen ja uskomusten yläpuolelle. Näin avioliittoa koskevan lainsäädännönkin.
Sitävastoin mielestäni avioliitto instituutiona voitaisiin purkaa, ja laittaa sen tilalle paremmin naisten oikeudet toteuttava järjestelmä. En ole miettinyt millainen sen tulisi olla, mutta joka tapauksessa aion kyetä ajattelemaan asiaa itsenäisesti ilman kenenkään ”personal trainersien ” apua!
As a foreigner in this country, if you open your mouth to talk about the issue, someone will find it appropriate to teach you a lesson while completely bypassing the issue in question.