Viime viikolla sosiaalisen median täyttivät kirjoitukset, joissa luki #metoo. Kyseessä on näyttelijä Alyssa Milanon alulle panema hashtag, jonka myötä naiset kertovat kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Hashtagistä syntyi nopeasti maailmanlaajuinen liikehdintä. Taustalla on yhdysvaltalaisen elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin Hollywoodissa harjoittama seksuaalinen häirintä ja väkivalta, joka on jatkunut vuosikymmeniä.
Kun luin ensimmäiset somepostaukset aiheesta, niin en vakuuttunut. Ajattelin, että tämä on taas näitä somejuttuja, jotka ovat hetken pinnalla ja painuvat pian unholaan. Olin kuitenkin väärässä. Ruotsissa aiheesta noussut keskustelu on johtanut mm. Yleisradioyhtiön johtajan eroon. Ruotsissa järjestettiin myös ympäri maata mielenosoituksia seksuaalista häirintää vastaan ja mm. ministerit ovat kertoneet kokemuksistaan. Suomessa näyttelijä Heidi Lindén on julkistanut tietoja elokuva-alalla yleisestä seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta. Onneksi olin väärässä. Vaikuttaa siltä, että aihe on viimeinkin noussut keskusteluun riittävän vakavalla tasolla.
Olen myös hieman hämmentynyt siksi, että sisäistin vasta nyt kunnolla sen kuinka vahingollista häirinnästä ja väkivallasta vaikeneminen on. Häpeä on yleensä se syy minkä takia uhrit kokevat, ettei aiheesta kannata tai saa puhua. Häpeä saa meidät etsimään syytä itsestämme tai miettimään ihmisten reaktioita. Häpeä saa meidät selittämään itsellemme, ettei teko oikeastaan ollut niin paha. Häpeä saa meidät vaikenemaan, koska pelkäämme, etteivät muut tue meitä. Häpeä on tekojen tavoite. Kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa omista kokemuksistaan, mutta kollektiivisesti meillä on vastuu olla vaikenematta. Vaikeneminen ja tapahtuneen vähättely ovat se voima, joka ylläpitää raiskauskulttuuria. Jotta kenenkään ei tarvitse yksin taistella väkivaltaa vastaan, niin siksi tarvitsemme puhetta, jossa ne puhuvat, jotka haluavat. Mutta puhetta, sitä me tarvitsemme. Häirintää ja väkivaltaa ei saa enää ikinä vaieta kuoliaaksi.
Loppuun haluan esittää tavoitteen meille kaikille. Itselle kipeintä seksuaalista häirintää on ollut se jota koki lapsena samanikäisten poikien tekemänä. Kun sai 11-vuotiaana kuulla, että omaa liian pienet rinnat, niin kehonkuvan kehittyminen positiiviseksi vei vuosikymmeniä. Kun sanomaa pari vuotta myöhemmin tehostettiin kopeloinnilla, niin oppi, että naisen rooli on tulla ahdistelluksi. Lopetetaan kuittaamasta asia sanomalla ”pojat on poikia”. Tajutaan, että naisten seksuaalinen häirintä on kulttuurissamme niin syvälle, että jo lapset oppivat tekemään sitä. Kasvatetaan tulevasta sukupolvesta ensimmäinen sukupolvi, joka ymmärtää, että toisten vartaloiden epäasiallinen kommentointi on seksuaalista häirintää ja se on väärin. Sukupolvi, joka kunnioittaa omaa ja muiden fyysistä itsemääräämisoikeutta.
Milla Pyykkönen
Kirjoittaja on Naisasialiitto Unionin pääsihteeri sekä Vasemmistonaisten Valtikan ja Helsingin kaupungin tasa-arvotoimikunnan jäsen.
M;ikähän vaikutus kaiken maailman missikisoilla on ”naisvartalon kommemtointiin?? Mikä saa lukemattomat nuoret naiset hakeutumaan niihin ”näytille”..?
No sanopa sinä kun itselläsi näyttäisi aiheesta ajatuksia olevan.
Odotellaan nyt Teppo rauhassa, jospa joku tietäväinen kommentoisi ensin..:D
Tässä meni nyt jonkin aikaa…Vaikka en ole minäkään tietäväinen, mutta kehtaan sanoa silti jotakin tuosta missi-asiasta.
Älähän nyt Veikko ainakaan aliarvio missien kykyjä ” naisasianaisina” ! Mitä sanot tästä ?
Eilen illalla ” Miss France 2018 ” tv-sirkuksessa tarjolla olleet kaikki 30 missikandidaattia ilmoittivat yhdestä suusta ja ihan tosissaan olevansa feministejä !
Keveissä, rinnukset ja takapuolen laajasti paljaiksi jättävissä, ” uima-asuissa” näytillä ollessaan he tekivät useaan kertaan tv-ruudussa pyörineen juhlallisen vakuutuksen : ” Missit ovat kaikkea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ”.
Tätä sanomaa oli paikalla ollut Miss France 2016 kuulemma levittänyt jo etukäteen reissatessaan ympäri maailmaa voitettuaan ” Miss Universum 2016 ” tittelin….ja nähtyään kauneustitteliä vaikka olevien naisten vähemmän kauniin aseman eri puolilla planeettaamme.
Siis tästä opimme, jotta eipäs pilailla missien kustannuksella…he kun ovat , tai ainakin uskovat olevansa, edistämässä naisten aseman yleismaailmallista parantamista . Tiedä sitten ovatko missit ihan tosissaan naisten asialla, ja jos ovat, niin miten he onnistuvat tässä ylevässä tehtävässä ?
Enteeksi vain, jos loukkaan kanssasisarieni ja -veljieni herkkiä tunteita , mutta tuota televisioitua missikisashowta katsellessani tuli mieleeni maalaiskyläni perinteiset jokavuotiset nautamarkkinat ! Niillä valitaan näytille tuoduista naudoista silmänäkymällä parhaat yksilöt lähinnä lajiominaisuuksien, ulkoisen komeuden sekä tottelevaisuuden perusteella. Paitsi tietenkin sillä erolla, että tarjolla olevat naudat eivät retkuttele sääriään ja pullistele lihaksiaan ihan Moulin Rouge-kabareen höyhenpuvuissa…vaan ne saavat kirmailla niiden alkuperäisessä luonnonmukaisessa asussa…
Ai niin, en vastannutkaan kysymykseesi siitä mikä saa nuoret naiset näytille missikisoihin .
Edellä mainitsemassani showssa missikandidaatit joutuivat vastaamaan samaan kysymykseen. Ja nuorten naisten motivaatiot olivat hyvin kirjavia, mutta pääsyinä olivat halu rakentaa parempaa maailmaa , eläinten-ja ilmastonsuojelun edistäminen , ihmisten keskeisen yhteistyön ja avunanon kehittäminen ..ja niin edelleen, siis mupodissa olevat syyt. Niillä sai kannatusta, jota tarvittiin, sillä tittelistä katsojat saivat äänestää. Puolet äänistä piti saada jurylta ja puolet kansalaisilta. Tämä on vähän niinkuin euroviisuisssa ja Nobelin rauhanpalkinnon jakamisessa ..siinä vaikuttaa nykyinen kansallinen ja kansainvälinen tilanne. Niinpä uskoinkin, että Korsikan tytär saa tällä kertaa sen suuren missin arvon, mutta hän jäikin toiseksi ,
Eipä monikaan kandidaatti uskaltanut tunnustaa tässä ” älytestissä ” , että takana oli ensimmäisenä halu muuttaa oman elämän kulkusuuntaa, kuten juontajana toiminut henkilö arveli. Siis hyötyä kaikesta tittelin antamasta kuuluisuudesta ja mahdollisuuksista ponnistaa nykyistä sosiaalista asemaa korkeammallekin. Ja jos siihen päälle tulee vielä jokin kansainvälinen missin titteli, niin silloin elämä on huoletonta, eikä tarvitse keinotella edes finanssipuolen kanssa pitkään aikaan. Ja tie saattaa avautua ties minne huipulle asti. Ainakin näin unelmoidaan. Taustalla on siis haave tulevasta huolettomasta elämästä ja toivo päästä nykyisestä pois, siis identiteetin muodostamiseen pyrkivä nuoren ihmisen toivomus ” olla jotakin” , tai olla jotakin muuta kuin nyt on, jotain oletettua parempaa.
Muuten tuo Miss Universum tittelin saanut ranskalainen nuori nainen ei ole maininnut mitään Trumpin tuhmuuksista, ahdistelusta tai takapuolen nipistelystä…johtuneeko siitä, että hän ei ole nuoren Melanian näköinen …Ja hän ehkä piti kiihkeät ahdistelijat loitolla lihaksiensa kunnon ansiosta…hänellä kun oli tittelin ansiosta ilmainen henkilökohtainen ohjaaja kuntosalilla siellä New Yorkissa asuessaan.