Hyvä veli -kerhojen vastalauseeksi esimerkiksi Facebookissa on useita naisille suunnattuja ryhmiä eri aiheista. Sisäänpääsykriteerit vaihtelevat: toisiin pääsee mukaan jokainen naiseksi identifioituva, toisiin ylläpito valitsee jäsenet käyttäen valintaperusteena esimerkiksi jäsenyyttä hakevan etunimeä.
Kaikissa naisverkostoissa joko kirjoittamattomana tai aukikirjoitettuna lähtökohtana on hienolta kuulostava naisten välinen solidaarisuus. Viime aikoina olen viettänyt aikaa etenkin yrittäjien ryhmissä ja huomannut, että todellisuudessa solidaarisuutta ei aina riitä kaikille naisille (puhumattakaan sorretummista vähemmistöistä).
Kun naisten työelämään keskittyvässä ryhmässä keskustellaan nuorten naisten työllistymisestä, raskautumissuunnitelmista työhaastattelussa kyselevät esimiehet saavat ansaitusti huutia. Kun yrittäjänä toimivien naisten verkostossa puhutaan samasta aiheesta, on alkuraskautensa haastattelussa mainitsematta jättävä työnhakija epärehellisyyden huippu.
Naisryhmään kuuluminen ei tee kenestäkään feministiä, eikä saa huomioimaan sukupuolivähemmistöön kuuluvien, rodullistettujen tai työttömien asemaa. Naisyrittäjillä riittää apua ja tukea naisyrittäjille, mutta moni keskustelija ei enää ajattelekaan naisten välistä solidaarisuutta, kun puhutaan työntekijöistä. Kehtaavatkin työntekijät tulla raskaaksi ja päiväkodin täditkin lakkoilla! Ei me yrittäjät vaan, kun kaiken maksamme omasta pussista ja mitään emme toisilta saa.
Olisiko aika perustaa eri aihepiireihin liittyviä kaikille sukupuolille avoimia feministiverkostoja naisverkostojen sijaan? Liityn laajemmin solidaariseen ja lakkojakin ymmärtävään Feministiyrittäjät-ryhmään heti!
Salla Virtanen
Kirjoittaja on viestintäalan yksinyrittäjä ja feministi.
Tarvitsemmeko naisverkostoja, kyllä me varmaan tarvitsemme.
Kyllähän jokainen, niin yksilö, kuin ryhmätkin ja muut, vähemmistötkin tarvitsevat asetelmista riippuen joukon, puolustamaan ja ajamaan oikeuksiaan. Ei niitä kukaan muukaan aja. Lait ja asetuksetkin kaikki kiertävät ja niin mennään vahvemman oikeuksin. Rahahan tässä on kaiken tärkeitä, kuten kaikessa muussakin sanomattakin.
Ajatelkaamme Suomeen virtaavia pakolaisia, heillehän suodaan oikeuksia, mutta eivät ne riitä alkuunkaan vaan vaaditaan paljon enemmän.
Missä sitten kulkee tuo raja. Ei rajaa yksiselitteisesti voida vetää. On ihmisoikeus- ja muita kysymyksiä, jotka sitten ajavat kaiken muun ohi yleisen edun nimessä.
Harvemmin miehet menevät marttakerhoihin, puhumattakaan naisten vessoihin, sehän tulkittaisiin ahdisteluksi.
Luopumalla nais ja mies käsitteestä, niinkuin on viimeaikoina sompailtukin korvaamalla yksiselitteisellä ilmaisulla. Tasa-arvoa kun nääs halutaan edistää.
Naisten tasa-arvon saavutuksissa Suomi maailman paras maa.
Jos miehet alkaisivat käyttämään korkeakorkoisia, piikkirki kenkiä, eivät he osaisi niillä kävellä ja taasen naiset käyttämään miesten kenkiä, seksikkyys kärsisi. Kaikella on hyvätkin puolensa, mutta myös huonot puolensa.
Ymmärrän hyvin, ettei nuori nainen kerro raskaudestaa, kun toivoo saavansa ehkä jopa ns vakituisen työpaikan.
Mutta ymmärrän myös naisyrittäjää, joka uuden työntekijän palkattuaan huomaa, että joutuukin etsimään heti puolen vuoden kuluttua tälle sijaisen ja maksamaan äitiysloman ajalta hetken aikaa kahta palkkaa. Jo sijaisen palkaaminen ja opettaminen vie aikaa ja voimia.
Viime vuonna voimaan tullut perhevapaakorvaus on askel oikeaan suuntaan, mutta vieläkin jää paljon vain yrittäjän maksettavaksi äitiysloman kustannuksia. Ja palvelualoilla on paljon pieniä yrityksiä, joissa on naisia sekä tyänantajuna että-tekijöinä.