Muistatko kuulleesi tästä: ”Ylönen tapasi tyttöjä esimerkiksi hotelleissa ja ulkona eri puolilla, esimerkiksi Jyväskylässä ja pääkaupunkiseudulla. Sukupuoliyhteyksissä hän käytti lapsiin myös eri välineitä kuten myös käsirautoja, piiskoja ja muita esineitä. Oikeuden mukaan rikossarjassa oli kaikkiaan 28 uhria”
Todennäköisesti et. En minäkään. Koska siitä ei seurannut poliittisten irtopisteiden keruuta ja mediakohua.
Suurin osa naisista ja osa miehistä on elämänsä aikana kokenut asioita, jotka nyt on määritelty seksuaalirikoksiksi. Siksi he ovat tyrmistyneitä väitteestä, jonka mukaan turvapaikanhakijat toivat tämän Suomeen.
Samaan aikaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden seksuaalirikosten käsittely kestää tyypillisesti kaksi vuotta, ylikin. Viime vuonna näitä rikoksia oli lähes 1400.
Asian kokenut ystäväni kirjoitti minulle ajatuksensa julkaistavaksi:
”Rikoksen uhriksi joutuminen on kamalaa. Kuormittavammaksi kaiken tekee tilanne, jossa uhria ja hänen omaisiaan pompotellaan sinne tänne ja oikeusprosessit kestävät liian kauan. Viranomaiset, kuten poliisi ja lastensuojelu kutsuvat uhreja perheineen tapaamisiin omiin toimipaikkoihinsa eri päivinä. Uhrin pitäisi siis kriisin keskellä jaksaa tavata useita eri viranomaisia ja puhua traumaattisesta kokemuksestaan eri viranomaisten lähtökohdista.
Perheet jäävät palveluiden viidakossa yksin.
Varmin apu löytyy Rikosuhripäivystyksestä, vaivattomammin kuin sosiaalityöstä. Myös erilaiset kriisityöntekijät ovat ensiarvoisen tärkeitä henkilöitä. Heidän apunsa ei vain millään ole riittävä, koska he toimivat tukena, eivät viranomaisina.
Jo 29.5.2015 Sipilän hallituksen strategiseen ohjelmaan kirjattiin tavoite parantaa uhrin asemaa lainsäädännöllä ja rangaistusasteikon muutoksin. Jostakin syystä oikeusprosessit lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikostapauksissa venyvät yhä jopa vuosiksi. Haavat pysyvät auki. Lapsiasianvaltuutettu otti myös asiaan kantaa 15.2.2016. Silti törkeästä lapsen seksuaalisestä hyväksikäytöstä voi yhä selvitä ehdonalaisella rangaistuksella. Minkä viestin tämä antaa uhrille?
Oulun tapauksen jälkeen kaikkien puolueiden edustajat ovat rynnänneet pahoittelemaan tapahtumia. Ministeri Mykkänen on vaatinut toistuvasti ulkomaalaislakien kiristyksistä eri medioissa. Rikosten uhrien omaiset odottavat että sosiaali- ja terveysministeri, oikeusministeri ja opetusministeri kertovat, kuinka toimenpiteet uhrien auttamiseksi saataisiin korjattua.”
Ystäväni viesti kertoo käytännössä, kuinka korjausten sijaan viranomaistoiminta on heikentynyt, käsittelyajat entisestään pidentyneet ja selvitysprosentti laskenut. Rahaa on siirretty muualle, ja voi kysyä miksi? Hävittäjiinkö? Rikoslakiin on nyt uudistusta tehdessä saatava erikoistehokas ohituskaista lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden rikosten selvittelyyn ja jälkihoitoon.
Irma Hirsjärvi
Kirjoittaja on Jyväskylän kaupunginvaltuutettu, kansanedustajaehdokas, vas.
Oikein kiihkoton ja asianmukainen yhteenveto tästä ajankohtaisesta asiasta, kiitos Irma !
Sinunkaltaisia naiskansanedustajia ( mitenkään miesehdokkaita syrjimättä ) tarvitaan Suomen eduskuntaan näyttämään selkeäviivaista suuntaa tässä seksuaalirikollisuutta koskevassa kysymyksessäkin.
Erilaisista syistä maahan muuttaneet muunmaalaiset eivät todellakaan ole tuoneet raiskauksia Suomeen. Ja nykytilanteesta kertoo se, että vuodelta 2018 olevien tilastojen mukaan 1757:stä seksuaalirikoksesta epäillystä henkilöstä 1466 oli muita kuin ulkomaan kansalaisia, Siis enemmistö oli muita kuin ulkomaalaisia maahanmuuttajia tai turvapaikanhakijoita.
Ulkomaalais-ja kansalaisuuslain kiristämisellä ei estetä seksuaalista väkivaltaa, eikä sillä saavuteta toivottua tulosta. Sen sijaan törkeästä lapsen raiskauksesta langetettavaa tuomiota voitaisiin korottaa ja sen tulisi olla ehdoton. Tärkeätä olisi ei ainoastaan raiskausten uhrien vaan myöskin raiskaajien psykologinen auttaminen, hoito ja hoidon vaikutusten seuraaminen. Kannattaisi varmaan tehdä raiskaajan psykiatrista hoitotyötä tämän rikoksen mahdollisen uusiutumisen estämiseksi. Seksuaalirikosten uusiutumista estävää hoitoa toteutetaan useissa maissa, ja siitä on myönteisiä kokemuksia, vaikka sillä ei estettäisikään kaikkia uusiutumistapauksia.
Seksuaalinen väkivalta on paljon yleisempää kuin tilastot kertovat. Uskallan väittää, että seksuaalirikokset ovat paljon yleisimpiä kuin tilastot kertovat. Uhrit eivät tee rikosilmoitusta koska he pelkäävät leimaantumista ja häpeää ja syyllistävät itsensä. Useinmiten raiskaaja kuuluu uhrin lähipiiriin..?
Karmea esimerkki on Ari Lahdenmäen tapaus : Googlaa Journalisti-lehti…Synkkä salaisuus.
Long play:
Seksuaalista väkivaltaa tapahtuu monenlaisissa piireissä. Olisi houkuttelevaa ajatella, että sitä tehdään vain muualla, ja että sen tekijä on olemuksensa perusteella helppo tunnistaa. Tällainen etäännyttäminen kääntyy kuitenkin aina uhreja vastaan.
Viime vuosina räjähdysmäisesti levinnyt seksuaalinen väkivalta,
On tavattoman vaikeaa selvittää ulkopuolisen näitä öillisiä,tai päivällisiäkään tapahtumia. Tutkimuksissa usenkaan ei näytön puute ole riittävää tuomioon ja aina myös tekoon syyllistynyt kiistää syyllisyytensä. Onneksi nykyään on tämä DNA, jolla voidaan todistaa myöhemminkin kaikki.
Glopaali kehitys tuo uusia ratkaisemattomia ongelmia. Ei se työn puute, vaan työn paljous ole ongelmista suurin.
On tähän saakka pidetty kaikkia, kuin herran kukkarossa ja nyt kun pursuaa yli, revennyt kaikki levälleen,kuin leväsen eväät, eikä siihen mitään loppua ole näköpiirissäkään. Ongelman laajuutta ei ole yliopistollisestikaan tutkittu tarpeeksi, mutta kentällä asian laajuus tunnetaan hyvinkin suurena, siten poliisikin on osittain luopunut syytteiden nostosta, valtavan suuren työ määrä edessä, vain muutamia yksittäis tapauksia tutkitaan.
Oikeusministeri puhuu oikeusvaltion periaatteista ja tuomioiden sovittelusta, vihaisia kansalaisia rauhoittaakseen.