Hyvä Toveri, arvoisa kenraalimajuri Pekka Toveri!
Olen pannut merkille sotilaallisen aktiivisuutesi, mikä on viime aikoina melkoisesti lisääntynyt sitten helmikuun 2022, ymmärrettävistä syistä. Niin on käynyt monelle upseerille, jotka ennen muinoin olivat esimerkiksi ulkopolitiikasta ja politiikasta yleensä hyvin vaitonaisia.
Toisin on nyt: upseeristo ja muutkin sotien ystävät ovat nousseet median lempilapsiksi. On käynyt jopa niin, että monet ovat päätyneet eduskuntaan ja median eturintamaan. Ulkopolitiikkaa ja Venäjän-Ukrainan sodan tapahtumia ja rintamien liikkumista ovat kommentoineet lähes yksinomaan upseerit tai muuan armeijasta vapautettu (siviilipalvelumies-tutkija?) Mika Aaltola. Tämäkin on ymmärrettävää mutta kovin yksipuolista – varsinkaan kun emme ole käsittääkseni sotaa käyvä maa (?) Vai olemmeko?
Toisaalta, pitää muistaa, että upseeristo ja kenraalit erityisesti pitkästyvät helposti kun velttoa rauhan aikaa jatkuu vuosikausia. Sotilastaidothan siinä ruostuvat kun ei päästä tositoimiin.
Suomi sodassa?
Mediaa silloin tällöin seuraavana, panin merkille, että Sinä, arvoisa Toveri, olet julistanut joku päivä sitten heinäkuun alussa, että Suomi olisi sodassa Venäjän kanssa (?). Sota kun on kuulemma jo sen verran hybridi ilmiö ja venäläiset niin ketkuja, että ovat hivuttaneet taistelut jo Suomen kamaralle ilman että muut olisivat sitä huomanneet. Tämä, siis lausuntosi yllätti monet ja jotkut jopa kiittelivät kaukonäköisyyttäsi. Toki varovaisen kriittisiä kommenttejakin kuuli. Ne ovat varmaan turhia vasemman laidan purkauksia, sillä Sinun ja Mika Aaltolan asiantuntevuutta ei kaiketi kannata kyseeenalaistaa. Tosin olet varmasti tietoinen, että sodanjulistus ja ulkopolitiikka ovat ennen kuuluneet muille tahoille Suomen historiassa kuin upseereille (?)
Mutta asiat voivat muuttua ja ovat muuttuneet – ehkä siksi, että Suomella on sen verran kokematon presidentti ja ulko- & sotaministerit, että he eivät ole huomanneet kaikkea sitä mitä Sinä, arvoisa Toveri, näet ammattisi puolesta. Häkkäsen ja Stubbin kaltaiset nuorukaiset maan johdossa eivät ehkä ole tehtäviensä tasolla tai veroisiasi sotilasasioissa, joten on epäilemättä oikein, että otat vastuuta ja kannat sitä sotilaskunnialla, vaikka ne koirat taas haukkuvatkin.
Jotta ulkopoliittinen sodan johto olisi osaavissa käsissä, Sinun kannattaa kaiketi myös keskustella tulevista toimista hiljakseen myös upseeriston luotetuimman osan kanssa – varsinkin niiden uljaiden upseerien kanssa, joiden on määrä lähteä Naton eturintamaan, Norfolkiin?
Toveri etulinjassa
Ehdotan lisäksi, arvoisa Toveri, näin alkuun, että otat kiireesti yhteyttä ennen muuta Naton esikuntaan muutenkin. On jo korkea aika, että esität toiveesi siitä, että vasta hyväksyttyä DCA-sopimusta Suomen ja Amerikan kesken tarkennettaisiin siten, että saisimme maahamme pikaisesti, puolustuksemme tueksi, ainakin muutaman pataljoonan tai divisioonan amerikkalaisia huippusotilaita, jotka ovat kouliutuneet ja osoittaneet verrattomat kykynsä esimerkiksi menestymällä erinomaisesti eri rintamilla: Vietnamissa, Irakissa ja Afganistanissa. Sopiva määrä ohjuksia ja kevyempiä ydinkärkiä olisi myös paikallaan tuoda maahan rauhan edistämiseksi.
Ehdotan myös, että alat johtaa joukkoja hyvissä ajoin niin sanotusti “edestä”, ainakin symbolisesti. Tämä voisi tapahtua näin alkuun vaikkapa “maakuntamatkaillen” täällä itärajalla. Symbolisesti näkisin Sinut mieluusti ratsun selässä sekä Rukajärven tien että Raatteen tien maisemissa, mikä varmasti kohottaisi itärajan reserviläisten ja nuorten alokkaiden maanpuolustustahtoa!
Susirajan virallinen Öisinajattelija
Vanha kunnon änkyrä, kirjailija Hannu Salama oli kaukaa viisas jo 1992 kirjoittaessaan näin:
”Me olemme Pohjois-Euroopan itäisin valtio,ja sen takia meidän on edelleenkin ennen muuta otettava itärajamme turvallisuus huomioon. Ja sitähän ei Natoon kuuluminen tule takaamaan vaan herättää venäläisten närät ja rakentaa Berliinin muurin uudelleen, Suomen itärajalle.
Ja sen seurauksena on sota, ja siltä ei pelasta enempää lännen ydinsotavarjo kuin mikään muukaan länsimaalaisuus. Tätä meidän on jankutettava kuin ainakin Paasikivi.”
Ei ”ydinsotavarjo” vaan ydinsateenvarjo. Freudilainen lipsahdus, mutta ydinsodan uhkasta kuitenkin on kyse.
Minä olen ihmetellyt jo pitkään, että valmistellaanko meitä sotaan? Yle näyttää sotaelokuvia . Muut mediat hehkuttavat sotauutisia joka päivä. Olen suoraansanottuna jo ylikypsä näistä sodan lietsonnoista. Onneksi on passi kunnossa ja häivyn tieheni, jos sota syttyy. Vanhana ihmisenä minusta ei olisi mitään hyötyä maalle. Ihmettelen myös Venäjän kansan sietokykyä Ukrainan ja oman maansa sotaan. Joko siellä alkaa olemaan mitta täynnä? NATO:n joukkoja ei ole niin paljon, että niistä tarvitsisi välittää. Eniten olen huolissani USA:n presidentin vaaleista. On käsittämätöntä, että siellä on ehdokkaina kaksi haudan partaalla hoippuvaa vanhusta. Eikö siellä muka ole nuorempia ihmisiä ehdokkaiksi? SaaS nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Niin, mistäpä ne muuten tietäis että ”Venäjä hyökkää”, jos ei ne itse aio varmistaa asiaa. Ammustuotanto ylös ja miehet huippukuntoon, kaksi vuotta aikaa. Varmoja merkkejä sotahaluista on venäläisten demonisointi ja suhteiden katkominen Venäjään. Tiedonvälitys on ulkomaanuutisten osalta manipulointia ja kansankiihotusta.
KIITOKSET Koistiselle osuvista Hannu Salama-terveisistä. Kyllä on siinä näkijä missä tekijä eli Salamalla kanttia sanoa Suomen asemasta just noin!
Turun terveiset myös ilahduttivat – sillä monesta asiasta voi olla eri mieltä mutta ei siitä että militaristinen ääripropaganda on tätä nykyä mediassa normaali ilmiö. Aivan hirvittävää sodan lietsontaa ilmassa päivästä toiseen.
Siispä: kiitokset kommenteista!
ps. tappouhkauksia ei ole vielä tullut, HUOM!
Öisinajattelija
Kenraaliherrojen puuhastelu muistuttaa elävästi joskus kuulemaani tarinaa:
Eräässä pikkukaupungissa suunniteltiin palokunnalle osoitettujen budjettivarojen sangen ankaraa pienentämistä. Kun ei ollut mitään palanut edellisvuonna ja palomiehet senkun läiskivät marjapussi-korttipeliä 24/7 päivystyshuoneessa, ja kalliilla palkalla vielä!
Kuultuaan varojen leikkaamisista alkoi sitten palomiehiltä puuhakkuutta löytyä, pitipä jopa ”ostaa” (hys hys, ei niin kovaa!) yksi alamaailman kelkastapudonnut urho ”sopivasti” tulitikuilla ja bensalla varustettuna.
Sammutustöiden päätyttyä rauha palasi maahan, budjettileikkauksia nimenomaan palokuntaa ajatellen ei kukaan enää kehdannut vaatia. Ei millään muotoa!
Niin, ja kenraalithan aina valmistautuvat edelliseen sotaan! Ja kun karhua aikansa huutamalla kutsutaan, niin kyllä se karhu sitten tulee, ettei kenraalien tarvitsisi jäädä ilman kunniamerkkejään.
Jos herra toverikenraali puhuisikin rauhan säilyttämisestä suu vaahdossa jo NYT, niin takuulla parin vuoden päästä pulut kakkaavat hänestä tehdyn pronssisen patsaan päälle!
Se se olisi arvokkaampi ja parempi tunnustus hyvin tehdystä työstä, kuin hautakivi Hietaniemen sankarihautapuolella, tyystin unohdettuna.
Tässä kenraalimajurin oirehdinnassa näkyy melkeimpä sotilas henkilön
turhautuminen pitkään rauhan aikaan .
Tulee mieleen Väinö Linnan tuntematon sotilas , jossa kerrotaan pohjanmaalla
sidotun innokkaimpia puuhun , etteivät pääse ennen aikojaan .