Timo Heinonen (kok) kiitteli demareita ”realismista” politiikkaradiossa (4.2), koska demarit kokoomuksen tavoin ovat valmiita ylisuuriin sopeutustoimiin seuraavallakin hallituskaudella. Kokoomuksen käsitys realismista on vääristynyt, sillä talouden tasapaino edellyttää muutakin kuin numeroita.
Ensinnäkin, talouden tasapainottaminen ilman ymmärrystä siitä, miten se vaikuttaa ihmisen arkeen, ei ole kestävää. Vaikka talousluvut saataisiinkin kohdilleen ylisuurilla leikkauksilla, ei talous pysyisi tasapainossa, koska taloutta pyörittävillä ihmisillä ei olisi toimintaedellytyksiä. Jos puhuu pelkistä talousluvuista ”realismina”, on kokoomus pahemmin hakoteillä kuin uskoinkaan. Toisekseen, vasemmistolle, toisin kuin ilmeisesti kokoomukselle, ihmisten arjen toimintaedellytykset ovat itseisarvo, ei vain jotain johon panostetaan jos siihen on varaa.
Vastuullinen sopeuttaminen huomioi vaikutukset ihmisiin
On nähkääs niin, että se mikä luo yhteiskunnalle kestävän pohjan on hyvinvoivat ja yhteiseen toimintaan osallistuvat ihmiset. Yhteiskunnan tukiverkko on olemassa, paitsi inhimillisistä syistä, myös siksi että se pitää yhteiskunnan toiminnan ja talouden rattaat pyörimässä.
Ei ole mitään erillistä talouden sopeuttamista, joka olisi vastuullista ilman, että otetaan huomioon sopeutustoimien vaikutus ihmisiin. Onneksi demarit olivat radio-ohjelmassa tämän ymmärtäneet. Kokoomus puolestaan jatkoi sen toistelua, että he muka panostaisivat soteen ja koulutukseen, koska euromääräisesti hallitus on niin tehnyt, vaikka kustannusten ja tarpeiden kasvu on ollut huomattavasti suurempaa. Tämäkin osoittaa sen miten irrallaan oikeisto tässä maassa on ihmisten toimintaedellytyksistä.
Avattakoon logiikkaa jälleen kerran: Kun ihminen voi hyvin, hän pystyy osallistumaan työelämään ja maksamaan veroja. Töissä ollessaan hän tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle, monet myös muun kuin palkkatyön kautta. He ehkä auttavat muita, yhteiskuntaa tai tuottavat rahallista hyötyä. Vapaa-ajallaan he pystyvät käyttämään palveluita, jotka puolestaan työllistävät lisää ihmisiä. Ymmärrettävää on, että köyhyydestä kuormittinut tai sairastunut ihminen ei tähän samaan kykene ja siksi häntä on tuettava. Se on nimenomaan ihmiset jotka pyörittävät kansantalouden rattaita. Siksi talouspuhe ei koskaan saa olla irrallaan näiden ihmisten arjesta.
Vasemmistossa nähdään, että yhteiskunnan palveluiden tulee tukea kansalaisia optimaalisesti. En väitä, etteikö talous asettaisi monin paikoin toiminnalle reunaehtoja ja toisinaan huonoista ratkaisuista on valittava vähemmän huono. Tiukassakin tilanteessa on pystyttävä siitäkin huolimatta tukemaan erityisesti niitä kuntalaisia ja alueiden asukkaita, jotka tukea tarvitsevat. Kun leikataan, niin leikataan mieluummin sieltä, missä se ei romuta kenenkään arjen toimintaedellytyksiä. Sillä ihmisten arjen sujumisen edellytys on myös kestävälle taloudenpidolle.