Kansalaissotaa käydään yhä paitsi sodan nimestä myös sen tasapuolisesta uutisoinnista.
Pohjalainen aloitti mediamyllytyksen siitä, ettei Saksassa koulutettujen ja valkoisten puolella taistelleiden jääkäreiden Suomeen paluun 100-vuotisjuhlaa mainittu Yleisradion pääuutislähetyksessä. Suora netti- ja radiolähetys ja verkkouutiset eivät riittäneet lehden lisäksi puolustusministerille eivätkä viimeisimpänä suunsa avanneelle Ylen hallintoneuvoston varapuheenjohtajalle Arto Satoselle (kok).
Satonen ymmärtää itsekin, että hänen pitäisi tehtävänsä puolesta jättää Ylen journalistinen ohjeistaminen meille muille, mutta jääkäreissä menee ilmeisesti tämän hyvän tavan raja. Kalevasta lukemassani uutisessa Satonen sanoo, että tapahtuma olisi pitänyt mainita uutisissa ja näyttää suorana myös televisiossa.
Pohjalaisen ristiretki Yleä vastaan on helppo ymmärtää, kun vilkaisee aiheesta tehtyjen nettijuttujen määrää ja miettii tee-se-itse-kohun luomaa näkyvyyttä. Tältä näyttää erään uutisen perässä oleva Lisää aiheesta -lista:
Satosen ulostulo on hieman käsittämättömämpi, sillä poliitikkojen vaikuttamisyritykset tiputtivat jo Suomen sijoitusta lehdistönvapauslistalla. Pohjalainen myös ilmestyy Satosen kannalta väärässä vaalipiirissä, vaikka vanha Kokoomuksen äänenkannattaja onkin.
Jääkärijuhlan pääuutisoimatta jättäminen liittyy Satosen puheissa jotenkin sodan osapuolten tasapuoliseen kohteluun. Esimerkkejä punaisten muistelun priorisoinnista Ylellä hän ei anna. Poliittisen opportunismin lisäksi kansanedustajan kannanotto taitaa liittyä lähinnä siihen, kuinka alkeellista kansalaissodan käsittely vieläkin yhteiskunnan näkyvimmillä tasoilla on.
Ylen uutisvalintoja saa ja pitää kritisoida. Itse kritisoin myös Pohjalaisen naurettavaa hännännostoa. Jos joskus istun Yleisradion hallintoneuvostossa tai hallituksessa, lupaan pitää mölyt mahassani, sillä lehdistönvapaus on mielipiteitäni tärkeämpää. Tämä ystävällisenä muistutuksena myös Arto Satoselle.
[Otsikkokuva: Wikimedia Commons]
Puolustusministerimme Jussi Niinistö blogissaan:
Vaasassa ilmestyvä Pohjalainen tiedusteli maltillista uutisointia Ylen vastaava päätoimittaja Jouko Jokiselta. Hän vastasi: ”Juhlassa ei ollut ihmisille mitään uutta tietoa. Jääkärit tulivat jo sata vuotta sitten. Tämä oli linjassa sen kanssa, mitä tuollaisista juhlista nyt yleensä tehdään. Ei siinä mitään uutista ollut.”
Olen talven aikana huomannut, että Yle ja samoin kuin moni muu media on julkaissut isoja uutisia sadan vuoden takaisista tapahtumista. Noiden artikkelien näkökulma on valtaosin ollut, miten epäinhimillisesti punaisia kohdeltiin.
Se on osa totuutta. Näin sadan vuoden kuluttua näyttää vallalla olevan ilmapiiri, että vallankumousyritys eli punakapina oli oikeutettu ja perusteltu, ja siihen osallistuneet ovat kärsineet aiheetta historiallista vääryyttä. Unhoon sen sijaan halutaan vaieta laillisen hallituksen joukkojen toiminta: Se, että venäläiset ajettiin maasta, kapina kukistettiin ja maahan palautettiin laki ja järjestys.
Jääkärit ovat suomalainen sankaritarina. Ilman heitä vapaussodasta olisi tullut pidempi ja verisempi. Ilman jääkäreitä ei Suomen puolustusta olisi rakennettu kestämään talvi- ja jatkosodan koettelemukset. Jääkärien perintö elää yhä puolustusvoimien jokapäiväisessä elämässä. Jääkärien sankaritarina on aina uutinen.
Jääkärimarssin sanoin ”Satu uusi nyt Suomessa syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa.”
——————————————-
”Koti- natsimme” on nyt verhoutunut siniseen viittaan, mutta asenne on perinteinen perus-suomalainen. Hän on pahoittanut mielensä siitä, ettei jääkäreiden tekoja koko Suomen kansa riemurinnoin ylistä.
Väkivaltaa, teloituksia, kidutuksia, raiskauksia ei ole tapana juhlia…
Tavallisen ihmisen mielikuvissa ne herättävät ainoastaan vihan ja halveksinnan tunteita…
.
Puolustusministerimme Niinistö on ansioitunut myös kirjoittajana: Hän on oikein kirjoihin pistänyt ihannoimansa terrorismiliikkeet: Lapuan liikkeen ja IKL:een.
Jussi Niinistön suurimpia sankareita olivat väkivaltaiset pamput”, jotka toimivat jatkosodan aikana keskitysleireissä, joihin oli teljetty vasemmistoaktiiveja. ( Viljo Suutari, Leiri)