Sosiaali- ja terveysministerin avustaja haukkui some-postauksessan köyhiä ja tarkensi myöhemmin tarkoittavansa nimenomaan ns. ideologisesti työttömiä. Tämä kommentti paljasti Petteri Orpon hallituksen harjoittaman aivopierupolitiikan, jossa sosiaalisia ongelmia ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää. Politiikassa työskenteleviltä se, jos mikä on äärimmäisen laiskaa.
On totta, että on pieni joukko ihmisiä, jotka kertovat, ettei halua tehdä töitä. Toisaalta on paljon suurempi joukko työttömiä, jotka eivät saa töitä vaikka haluaisivat. Tämän joukon työllistämismahdollisuudet ovat paljon kiinni politiikkatoimista, joissa Orpon hallitus on epäonnistunut. Siksi heille varmasti sopii yksilöiden syyllistäminen.
Vaikeasti työllistyvillä usein haasteita toimintakyvyssä
”Ideologisesti työtön” on kätevän epämääräinen termi ja kuulostaa tarpeeksi ikävältä, että sellaista on helppo vastusta. Leimakirveiden heittely on helppoa, mutta syventää vain sosiaalisia ongelmia entisestään. Väitän, että iso osa niistä, joille työnteko ei näyttäydy houkuttelevana vaihtoehtona ovat yhteiskunnan huono-osaisimpia ihmisiä, joilla eriarvoisuus on usein ylisukupolvista.
Tämä joukon syyt työttömyyteen liittyy useimmiten siihen, että elämänhallinta on heille vaikeaa syystä tai toisesta. Saikun ja Hannikaisen (2018) mukaan työttömyydellä on yhteys muun muassa terveysongelmiin, yksinäisyyteen, masennukseen ja koettuun huonoon elämänlaatuun. Iso osa työttömistä kokee työkykynsä huonoksi. Eskelisen ym (2020) mukaan huono-osaisuus kytkeytyy sosiaalisen, kulttuurisen ja materiaalisen pääomaan puutteeseen. Huono-osasista perheistä tulevilla on usein muita vähäisemmat verkostot, tiedot ja taidot, joilla pärjätä elämässä (Eskelinen ym. 2020).
Jokainen joka on joskus elänyt tukien varassa tietää, että rahamäärä on elämisen kustannuksiin nähden pieni ja viranomaisten kontrolli suurta. Jo se saattaa lamauttaa ihmistä, jonka toimintakyky on valmiiksi heikko. Harva valitsee tällaista elämää, jos kokisi että vaihtoehtoja olisi.
Huono-osaisuus usein ylisukupolvista
Huono-osaisuus on Suomessa periytyvää (esim. Eskelinen ym 2020). Siksi on poliitikkojen vastuulla tasata polkua huono-osaisista oloista tuleville lapsille ja luoda tasa-arvoisia mahdollisuuksia esimerkiksi kouluttautumiseen, nuorten etenemiseen työelämssä ja huono-osaisten perheiden tukemisessa. Hallituksen jo valmiiksi huono-osaisia kurittavasta politiikasta voidaan päätellä, että ymmärrystä sosiaalisten ongelmien ehkäisystä ei ole, tai se ei kiinnosta, vaikka kannattaisi.
Itse näen politiikan yhtenä tärkeimmistä tehtävistä sen, että luomme jokaiselle edellytyksiä toimintakykyyn ja toimeliaisuuteen. Joskus sekään ei riitä sosiaalisten ongelmien poistamiseen ja toki myös ihmisen omilla valinnoilla on merkitystä. Vapaassa maailmassa tämä on hyväksyttävä ja keskityttävä siihen mihin voidaan vaikuttaa. Sivistynyt poliitikko ei tee rakenteellisia ratkaisuja aivopierujen perusteella, vaan strategisesti ja suurimman hyödyn periaatteella.
____________________________________________________________________________________________
Lähteet:
Peppi Saikku ja Katri Hannikainen 2018. Suomalaisten hyvinvointi. THL
Eskelinen ym 2020. Eriarvoisuuden periytyminen teoksessa Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. Toim. Marja Mattila. Kalevi Sorsa -säätiö.