Vasemmisto Nyt! esittelee vasemmistoliiton puoluekokouksessa keskeisiin luottamustoimiin pyrkivät ehdokkaat. Esittelysarjassa on varapuheenjohtajaksi pyrkivä Matti Vesa Volanen , 78 , Vantaa Pakkala
Kertoisitko itsestäsi ja miksi haet puolueen johtotehtäviin?
Olen emeritus koulutustutkija, psykologian tohtori. Olen tehnyt elämäntyöni Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa, erityisesti mukana kehittämässä Suomen koulutusjärjestelmää.
Olen ollut Vasemmistoliiton jäsen sen perustamisesta lähtien. Toimin pitkään Keski-Suomessa ja Jyväskylässä mitä moninaisimmissa Vasemmistoliiton hankkeissa ja tehtävissä (kuten paikallisostossa, piirissä, kaupunginhallituksessa ja koulutuskuntyhtymä Gradian hallituksessa). Olen ollut mukana ohjelmatyössä Vasemmistoliiton koulutuspoliittisessa ja turvallisuuspoliittisessa työryhmässä.
Olin vuosikausia KU:n blogikirjoittaja Volanen vasemmalta, nyt Vasemmisto.nyt! alustalla https://www.vasemmistonyt.fi/volanen-vasemmalta/
Nyt olen asunut muutaman vuoden Vantaan Pakkalassa. Olen Länsi-Vantaan Vasemmisto ry:n rivijäsen ja Vasemmistoliiton Uudenmaanpiirin hallituksen jäsen.
Miksi asetuin ehdolle varapuheenjohtajaksi?
Kolmas vasemmisto ja Vasemmistoliitto sen lippulaivana, syntyi Suomeen 1990 -luvulla kulttuuriliberalismin innoittamana rakentamaan kansalaisyhteiskunnan kautta uutta demokraattisempaa, tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja valtiovaltaa, yhteisövaltiota. Talousliberalismin maihinnousun myötä hankkeemme kariutui monin osin. Nyt kansallinen porvaristomme rakentaa jälleen keskusjohtoista, orgaanista valtiokoneistoa upottamalla ”velkajarrun” syvälle kansalaisyhteiskunnan sydämeen ja painaen kaasua talouden militarisoimiseksi.
Voimme nyt todeta kulttuuriliberalismin innoittaman kolmannen vasemmiston strategisen virheen: poliittinen vasemmisto kuvitteli selviävänsä kansalaisyhteiskunnan uudistamisesta ilman ay- liikettä, siis ilman että muuttaisimme reaalista suhdettamme luontoon – siis työtä, tuotantoa, kulutusta. Ay- liike puolestaan kuvitteli selviävänsä tehtävässään ilman ajatusta yhteiskunnan talousrakenteiden, siis taloudellisen demokratian laajentamisen strategiaa. Ne ovat nyt edessä.
Uusi innostus 2030 -luvulle: neljäs vasemmisto!
Biotaria, kotimaapallomme ohuttakin ohuempi elämän tekstuuri on nyt menossa ”yleislakkoon”, kiristämässä ekojarrua ennen näkemättömällä tavalla, nopeasti, muutamassa vuosikymmenessä. Kysymys ei ole taloudellisen kasvun rajoista vaan taloudellisesta kasvusta ekologisen realismin asettamissa rajoissa.
Kun toinen vasemmisto, proletaarit kuten sanottiin, otti opikseen ja otti lähtökohdakseen myös huolenpidon (care) kaikista, liittoutui siis femitariaatin, naisliikkeen kanssa, niin kolmas vasemmisto jätti sivummalle sen mikä nyt on haasteemme – reaalisen suhteemme biotariaattiin – ulkoiseen ja sisäiseen luontoomme.
Tämän reaalisen suhteen rakentaminen on nyt neljännen vasemmiston tehtävä hylkäämättä jo saavutettua liberaalidemokratiaa. Nyt myös biotaria on työtoverimme, liittolaisemme ja matkakumppanimme. Ekologinen realismi edellyttää ekologisen demokratian toteuttamista.
viisi tärkeintä asiaa, joita vasemmistoliiton tulisi mielestäsi edistää tulevina vuosina.
- Talouspolitiikka ja verotus
- Työntekijöiden aseman parantaminen
- Koulutusmahdollisuuksien parantaminen
- Rauhan edistäminen
- Kansainvälisten kriisien ratkaisut (mm. Palestiina, Ukraina)
Jos haluat täydentää edellistä kysymystä tai jos haluat nostaa esiin lisää teemoja, kerro niistä tässä.
– Sosiaalivaltio on laajennettava luontovaltioksi. Ekologisen realismin asettamat reunaehdot on lisättävä perustuslakiin. Luontoa ei saa tuhota (abusus), ei edes sen omistaja. Luonto on meillä lainassa tulevilta sukupolvilta.
– Parlamentaarista liberaalidemokratiaa laajennetaan ekologiseksi demokratiaksi, ts. olemme kaikki mukana päättämässä mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan ja kulutetaan ja kuinka aiheutettu luontorasitus kompensoidaan.
– Talouden kirjanpitoa laajennetaan niin, että jokaiseen taloudelliseen transaktioon sisällytetään ekologisen realismin, elämän kunnioituksen, huolenpidon ja kohtuutalouden vaatimat reunaehdot transaktion toteuttamiselle.
– Työpaikka on opinpaikka. Edessä on valtava sivistystehtävä oppia ymmärtämään ekologisen realismin ehdot ja rajat kokemuksellisesti omassa työssä. Tavoitteena ei ole ”työstä vapautuminen” vaan ”työn vapauttaminen” ratkaisemaan ekologisen realismin asettamia haasteita.
– Kansakunnan kokonaisaikabudjetti mitoitetaan ratkaisemaan ekologisen kriisin haasteet – toteutetaan työn neliyhteys (ansiotyö, kotityö, yhteiskunnallinen työ, omakohtainen työ).
– Ryhdytään nyt ETYKin juhlavuonna 2025 valmistelemaan M(aailman)TYK kokousta vuodelle 2035 ekologisen kriisin ratkaisemiseksi kohtuutalouden perustalta.
