”Puuttuuko toiminnastamme punainen lanka?” – tämä kysymys tuli hiljattain vastaan eräässä tilaisuudessa. Vasemmiston keskeisimmät periaatteet: tasa-arvoinen ihmiskäsitys sekä taloudellinen hyvinvointi ovat varmasti hyvin selkeitä kaikille, mutta mitä saatamme löytää, jos lähdemme etsimään tätä kadonneeksi epäiltyä punaista lankaa?
Vasemmistolaisena uskon, että jokaisella on tasa-arvoinen oikeus määritellä visio yhteiskunnallisesta utopiasta – ja siksi jätän tämän avoimeksi, vaikka itsellänikin sellainen on. Sen sijaan mielestäni on siinä tapauksessa varsin selkeää, mikä on vasemmiston missio, mikäli visionamme on matka kohti ihmiskuntaa, jossa jokaisella on tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua sen kehittämiseen.
Missio on siis tukea kansalaisyhteiskuntaa kaikin mahdollisin olemassaolevin rauhanomaisin keinoin, sekä etsiä ja kehittää rinnalle uusia vastaavia keinoja. Tärkein taustalla oleva kysymys tulee aina olemaan valtakysymys. Ympärillä tapahtuvia muutoksia ei voi täysin hallita, mutta muutoksia on mahdollista ennakoida. Mitä paremmin muutoksen onnistuu ennakoimaan – sitä enemmän kehityskulkuihin pystyy vaikuttamaan.
Kysyntä poliittiselle vaikuttamiselle ei katoa mihinkään, niin kauan kuin on ihmisiä. Vaikuttamisen keinot voivat sen sijaan muuttua ja toki muuttuvatkin – tällä hetkellä liberaalin demokratian tulevaisuus näyttää epävarmalta. Tämä on hyvä tunnustaa jo pelkästään siksi, että ennakoimalla pahin mahdollinen kehityskulku, pystymme hahmottelemaan varautumissuunnitelman – eräänlaisen selviytymiskapselin kansalaisyhteiskunnalle.
Poliittisena liikkeenä roolimme on tunnistaa ne strategisesti tärkeät sidosryhmät, jotka jakavat kanssamme uskon kansalaisyhteiskuntaan – ts. liberaalin demokratian tulevaisuuteen. Nämä sidosryhmät ovat oman aihepiirinsä asiantuntijoita, ja pystyvät siksi kukin tahollaan löytämään ne konkreettiset keinot, joilla niiden toiminta säilyy yhteiskunnallisen murroksen sekä toimintaympäristön muutoksen keskellä. Kenties tällä tavoin kehittymällä kansalaisyhteiskunnalla tulee olemaan parhaat mahdollisuudet selviytyä tulevasta.
Mitkä ovat sitten nämä strategisesti tärkeät sidosryhmät? Oma näkemykseni on, ettei auringon alla ole mitään uutta, vaan valtakysymyksessä keskeisimpiä teemoja ovat edelleen sivistys ja sananvapaus. Onnistuessamme huolehtimaan näistä kahdesta onnistumme myös pyrkimyksissämme kohti kansalaisyhteiskunnan kanssa jaettua yhteistä visiotamme. Sivistykselle ja sananvapaudelle elintärkeitä sidosryhmiä ovat opettajat, toimittajat sekä taiteilijat.
Meidän on siksi huolehdittava erityisesti siitä, että ymmärrämme, miksi taide, koulutus ja sivistys ovat olleet ja tulevat edelleen olemaan niin tärkeitä teemoja kuin mitä ne ovat. Lisäksi meidän on kuunneltava ehkä tarkemmin kuin koskaan, mitä näitä yhteiskunnan osa-alueita edustavilla ammattilaisilla on sanottavaa, ja sisällytettävä heidän näkemykset keskeiseksi osaksi toimintaamme – tasa-arvoisemman talouspolitiikan tukemana.