Ekonomisti ja yrittäjä Roger Wessman huomauttaa kolumnissaan (Mustread 28.9.2025) siitä, että taloustiede ei suinkaan osaa arvioida hoivan arvoa, tai ylipäätänsä mitata mikä on elämässä tärkeää. Talous on väline arvioida ja suunnitella keinoja päästä tavoitteisiin.
Taloustieteen erilaisten tutkimusmetodien ja näkökulmien kautta voimme hahmottaa todellisuutta, trendejä, ennakointeja ja varhaisia signaaleja, myös muuttuvassa ympäristössä. Nyt emme käytä talouden ohjaavaa tietoa eri vaihtoehtoja punnitsevaan analyysiin, vaan olemme pakotetut tottelemaan VM:n ideologiseksi kääntynyttä sääntelyä.
Tiedämme, että jopa puolet hyvinvointialueista ei selviä talouden supistamisvaatimuksista valtiovarainministeriön antamaan deadlineen mennessä. Odotukset erityisesti meillä Keski-Suomessa ovat kaukana siitä, mitä voimme tehdä. ”Talous” ja todellisuus ovat ristiriidassa. Silti aluevaltuutetut ovat vastuussa päätöksistä.
Esimerkiksi Keski-Suomelle on asetettu vaatimus supistaa vanhusten hoivaa, koska se on ”keskimääräistä korkeammalla tasolla”. Kentällä ei kuitenkaan ole yltäkylläisyyttä. On kyllä riittävää ja hyvää hoitoa – johon jonottaa satoja ihmisiä. Ikääntyvien palveluiden jono tulee kasvamaan nopeasti vielä vuosien ajan, ja siihen on tarkat ennusteet. Siksi uusi VM:n asettama tavoite on käytännössä radikaali hoidon saatavuuden heikkeneminen.
Keski-Suomen hyvinvointialueen ”pitää leikata”, vaikka HYVAKSin rahoitustaso on ollut alusta saakka hyvinvointialueiden pahnanpohjimmainen, ja vaikka diagnoosipohjainen rahoitusmalli on rikki. Yhtään turhaa työtehtävää ei kuitenkaan vielä ole löydetty.
Jokainen lomautettu ja irtisanottu työntekijä on ollut täystyöllistetty. Heidän asiakkaansa ja potilaansa ja tehtävänsä ovat siirtyneet muiden hoidettavaksi. Se tarkoittaa, että palvelun ja hoidon saamisen kynnys nousee. Ja se näkyy.
Jo ensimmäisessä valtuustossa ennakoitiin resurssien riittämättömyyttä. Iso eettinen kysymys on, miksi emme voi todeta, että tavoite, johon VM nyt meitä ajaa, ei ole realistinen. Että nyt olisi ensisijaisesti keskityttävä palveluiden ylläpitämiseen koko maassa. Nyt tarvitaan tauko. On rauhoituttava paniikkileikkauksista järkevään kehittämiseen.
Vasta nyt, ensimmäisenä Keski-Suomessa on tehty analyysi kolmannen sektorin leikkausten vaikutuksista hyvinvointialueiden palvelutarpeeseen. On ennakoitu, että Orpo-Purran hallituksen järjestöleikkaukset tuottavat rajuja lisäkustannuksia. Pelkästään Keski-Suomessa, ja pelkästään STEA-rahoituksia näyttää nyt siltä, että jää saamatta 2 miljoonaa, ja se on vain pieni osa arvioiduista menetyksistä. Se taas tarkoittaa matalan kynnyksen palvelun puuttumisen muuttumista sairaanhoidon ja sosiaalitukien palvelutarpeeksi.
Palveluverkon tulisi kattaa kaikki alueet, mutta nyt näyttää siltä, että tämä ei toteudu rajujen säästövaatimuksien takia. Ainakin Keski-Suomessa keskustelu kuntien ja hyvinvointialueen kesken on vasta alkanut, aivan liian myöhään. Nyt teemme rajuja leikkauksia, jotka vaikuttavat lähes kaikkien kuntiemme elinvoimaan, ja sitä kautta talouteen – jopa rajun negatiivisesti. Tämä on ollut typerryttävä havainto. Siksi edunvalvojiemme, hallituspuolueiden Keski-Suomen kansanedustajien HYVAKS-visiot olisi syytä saada vihdoin näkyviin. Nyt hiljaisuus huutaa.
FT, tutkija Irma Hirsjärvi
HYVAKSin hallituksen jäsen