Itsenäisyys ja kansallismielisyys on viime vuosina omittu entistä enemmän äärioikeiston keppihevoseksi. Vaikka leijonariipusta tai Suomen lippua ei enää pidetäkään automaattisesti äärioikeistolaisina symboleina, on kansallistunteen omiminen sinne suuntaan yhä vahvaa.
Lienee syytä pohtia, mitä voisi olla isänmaallisuus ja itsenäisyyden arvostus vasemmistolaisesta näkökulmasta.
Itselleni itsenäisyydessä on kyse vapaudesta ja kansanvaltaisuudesta. Suomi on paitsi kansallisvaltio, myös demokraattisesti hallittu yhteisö, jonka suuntaan meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa kansalaisvaikuttamisen ja demokraattisen osallistumisen kautta.
Kansallisvaltio on myös, piti siitä tai ei, ylin alueellinen taso, jolla kansanvaltaisuus toteutuu. Kansallisvaltiota suuremmissa kokonaisuuksissa se ei enää toteudu, vaikka EU:ssa onkin oma parlamentti ja hallitustenvälisyyteen perustuva päätöksentekojärjestelmä.
Ylikansallista demokratiaa ja erilaisia maailmanhallituksia on aina toisinaan ehdotettu, mutta koskaan esitykset eivät ole toden teolla saaneet kannatusta. Tämä on vähän harmikin, koska nykyisellään kansainvälinen järjestelmä ajaa kansallisvaltioita kilpailemaan keskenään ja kansainvälistä oikeuttakin ohjaa lähinnä vahvimman oikeus.
Suomalaisina olemme ehkä myös hieman hukassa historian tuulten puhaltaessa kovempaa kuin vuosikymmeniin. Siitä on melko vähän aikaa, kun toivuimme sodista ja siirryimme nopeasti köyhästä agraariyhteiskunnasta hyvinvointi- ja kulutusyhteiskuntaan. Kulutusyhteiskunnan mukana tuli altistuminen angloamerikkalaiselle populaarikulttuurille. Ryhdyimme rinnastamaan itseämme amerikkalaisiin ja länsieurooppalaisiin, vaikka emme välttämättä sellaisia kuitenkaan ole.
Muutokset ovat olleet nopeita ja joskus maailmalta kopioidaan suoraan ilmiöitä, jotka osuvat huonosti suomalaiseen yhteiskuntaan. Tuloksena on lähinnä vieraantuneisuutta yhteisten asioiden hoidosta.
Suomen erikoislaatuisuus voi olla myös vahvuus. Suomen historiallinen asema suurvaltojen puristuksessa antaa meille oikeuden samaistua muihin olemassaolonsa puolesta kamppaileviin kansoihin. Meidän ei välttämättä tarvitse samaistua Yhdysvaltain tai Ison-Britannian yläluokkiin, vaan voimme samaistua myös esimerkiksi irlantilaisiin tai palestiinalaisiin. Esimerkiksi Irlannissa, Kataloniassa ja Baskimaalla on kansallismielisyyttä ja vasemmistolaisuutta sujuvasti yhdistäviä poliittisia puolueita ja liikkeitä.
Kansallisvaltio on meille elinehto. Meidän on huolehdittava maastamme ja tehtävä siitä hyvä paikka elää tuleville sukupolville. Se vaatii myös vastuunkantoa muusta maailmasta ja ympäristöstä sekä pyrkimystä rauhan edistämiseen. Todellinen isänmaallisuus ei ole suunnattu ketään vastaan, vaan se on uskoa omaan kansaan ja halua olla rakentamassa yhteistä maailmaa muiden kansojen ja valtioiden kanssa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!