Some-politiikasta aitoihin kansanliikkeisiin

Viime aikoina on puhuttu entistä enemmän siitä, kuinka sosiaalisen median kautta toimivat poliitikot toimivat suhteessa perinteisiin politiikan tekemisen kanaviin. Somen kautta profiloituvat poliitikot tuntuvat välillä sivuuttavan perinteiset kanavat ja osa on sanonut sen jopa ääneen julkisuudessa.

Sosiaalisen median esiinnousu 2010-luvun taitteessa muutti politiikkaa. Sen ajateltiin tuovan politiikkaa lähemmäs kansalaisia ja mahdollistavan suoran demokratian toteutumisen. Sittemmin somen toiminta on kuitenkin muuttunut. Algoritmit nostavat joidenkin viestiä ja vaimentavat toisten. Kansan äänen sijaan somessa kuuluu mielipidekuplien ääni, johon yhä useampi kansalainen ei jaksa samastua. Torjuntareaktio somekuplien vyörytyksiin ei kuitenkaan kanavoidu helposti uusiksi trendeiksi, koska kuplat ja algoritmit ruokkivat toisiaan.

Some-huomion keskittyminen epätasaisesti joillekin vaikuttajille tarkoittaa myös vallan keskittymistä, mikäli some määrittää vallan. Tavallisella yksilöllä ei ole mahdollisuutta saada vastaavaa huomiota kuin suosituilla sosiaalisen median vaikuttajilla. Yksilön rooli somestarojen politiikassa on yleensä vain tykkäys-napin painaminen. Jos poliittinen agenda määritellään vain some-huomion perusteella, jää valtava määrä ääniä kuulematta. Some-huomiopolitiikan toimintalogiikkaa voi pitää tästä syystä jopa jossain määrin autoritaarisena, vaikka se ei perustuisikaan varsinaisten autoritaaristen ideologioiden kannattamiselle.

Voisiko monien halveksima perinteinen puoluejärjestötoiminta tarjota sen sijaan tasa-arvoisemman väylän poliittiseen vaikuttamiseen? Näin ei välttämättä aina ole, mutta yhdistyslaki ja poliittisten puolueiden säännöt velvoittavat sellaisen tarjoamiseen. Jokainen voi kävellä oman puolueosastonsa kokoukseen ja tehdä aloitteita puolueen toimielimille. Näistä aloitteista voi tulla hallitusohjelmakirjauksia ja myöhemmin yhteiskunnallisia uudistuksia.

Puolueiden tulisikin tarjota vaikuttamisen kanavia myös tavallisille jäsenilleen, ei ainoastaan poliittisiin luottamustehtäviin vaaleissa valituille. Johtotehtäviin valittujen tulisi puolestaan lukea puolueidensa ohjelmia ja käydä aktiivista keskustelua kansalaisten kanssa. Kansalaisten puolestaan pitäisi seurata poliittista keskustelua, perehtyä puolueen ohjelmiin ja tehdä aloitteita arjessa havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi. Tarvitsisimme enemmän kansanliikkeitä lähipalveluiden ja ihmisten konkreettisen toimeentulon puolesta. 

Some-politiikasta tulee siirtyä askel kohti aitoja kansanliikkeitä. Näin voisimme huolehtia siitä, että kansan ääni kuuluu päätöksenteossa aidosti, eikä ainoastaan somealgoritmien välittämänä mölinänä ja pölhöpopulismina.  

Artikkelikuva: Leonardo Miranda , Unsplash