Olen pohtinut pitkään, mitä työnhakijan pitäisi tehdä työttömyyden aikana. Itsestäänselvänä vastauksena on että työttömän työnhakijan pitäisi hankkia itselleen töitä. Kysymys on kuitenkin myös siitä, miten työnhakua tehdään. Mietin tätä ihan sen perusteella, millaisia töitä kannattaa hakea, ja toisaalta siitä näkökulmasta, miten työnhakua kannattaa tehdä. Toisaalta näihin liittyy myös poliittista tahtotilaa – ja tarkoituksenmukaisia rakenteita, jotka voivat joko seistä työnhaun esteenä – tai tukea sitä.
Työnhakijan kannattaa hakea sopivaa työtä
Mietin, että tuhansia tunteja erikoisalaansa opiskelleen asiantuntija-työnhakijan ei välttämättä kannata lähteä tekemään töitä, jotka kuka tahansa pystyisi halutessaan tekemään. Toisaalta jonkun lahjakkaan siivoojamestarin olisi tärkeää pysyä alalla, jossa hänellä on taitoja. Olisi ylipäätänsä parempi, että arvostaisimme jatkossakin suomalaista huippuosaamista, emmekä laittaisi ihmisiä tekemään työtä, jossa ei voi hyödyntää juuri heidän ammattitaitoaan.
Tämä toimii myös toisin päin: oman ammattitaidon ylittäviä tai itselle sopimattomia tehtäviä on turha hakea myöskään. Esimerkiksi korkeakouluopettajaksi tarvitsen yleensä soveltuvan tutkinnon, eikä johtajaksikaan useinkaan kannata valita ihmispelkoista henkilöä. Itselle sopimattomiin tehtäviin hakeminen on ihan vain ajantuhlausta sekä työnhakijoille että työnantajille.
Työnhakijan kannattaa siis hakeutua itselleen oikeanlaisiin työtehtäviin. Työnhakijan osaamista ymmärtää myös parhaiten varmasti tämä työnhakija itse. Oman osaamisen ymmärtäminen ja sanoittaminen on kyky, jossa itsekin olen kehittynyt vielä viime vuosina. Samoin työpaikkailmoitusten lukeminen on todella kiinnostava taito, johon harjaantuakseen on pitänyt myös kirjoittaa joitain työpaikkailmoituksia ja olla haastattelemassa työnhakijoita. Huomaan esimerkiksi itse kymmeniä, ehkä jopa satoja työhakemuksia lukeneena ja työnhakijoita haastatelleena että työpaikkailmoituksiin kiinnittää aivan eri tavalla huomiota.
Huomaan nykypäivänä hyvin nopeasti, jos minun ei kannata hakea tietynlaista työpaikkaa. Mielestäni kenenkään muunkaan työnhakijan ei kannata hakea kuin heille itselleen soveltuvia töitä.
Miten työtä sitten haetaan?
Oikeanlaisen työpaikan etsinnän lisäksi on tärkeää että työnhaun ohessa voi ylläpitää omaa ammattitaitoaan. Kukaanhan ei palkkaa ihmistä, joka ei osaa tehdä työtään.
Monilla kilpailluilla aloilla minun on pystyttävä hyppäämään työn pariin hyvinkin lyhyellä varoajalla ja osoitettava koeajan aikana, että pystyn tekemään töitä hidastamatta työyhteisöä. Ammattitaito ei myöskään ole vain teknistä osaamista, vaan omien taitojen soveltamista ja käyttämistä eri tavoin. Monissa työtehtävissä tarvitaan ihan erilaisia ihmistaitoja, joiden ylläpitämiseksi on itse asiassa tehtävä aika paljon töitä. Oman ammattitaidon ylläpitäminen on siis työnhakijalle avainasemassa.
Tämän lisäksi työtä pitäisi konkreettisesti hakea, eli jollain tavalla päästä paikkoihin näyttämään ammattitaitoaan mahdollisille työnantajille. Tämänkaltaisia periaatteita on hyvä huomioida työnhaussa, ja avainpaikat voivat vaihdella todella paljon alalta toiselle. Itselleni työmahdollisuuksia on ilmaantunut mm lounailta kollegoiden kanssa, omaa ammattitaitoa ylläpitävän treenin aikana ja sosiaalisen median kautta. Toisaalta töitä on löytynyt yllättävistä paikoista ihan sillä, että olen lähtenyt ulos harrastamaan jotain ja törmännyt harrastuksen parissa johonkin oman alan avainhenkilöön. Monilla muilla aloilla mekanismit saattavat olla toisenlaiset, ja opinkin niistä mielelläni aina lisää.
Olen itse huomannut esittävissä taiteissa sekä opetustyössä, että pienet työsuhteet johtavat helposti myös lisätöihin. Eli pienimuotoisten töiden tekeminen on ollut tapa taata lisää tulevaisuuden töitä.
Työnhakijalla on monia keinoja hakea töitä, mutta olennaista on se, että tuntee sen kentän, jolta hakee töitä ja toimii tarkoituksenmukaisesti tämän kentän toimintalogiikan mukaan. Tärkeää on myös ylläpitää omaa osaamistaan sillä sitähän ihminen työmarkkinoilla työnantajille myy.
Miten työelämän rakenteet sitten kohtelevat työnhakua?
Työnhaku vaatii siis taakseen sekä ymmärrystä omasta osaamisesta, oman kentän toimintamekanismeista sekä kykyä ylläpitää – ja kehittää – omaa osaamista. Miten työttömyyteen liittyvät työelämän rakenteet vastaavat näihin tarpeisiin?
Työttömyyttä kuvaa kokonainen lainsäädäntö eli Työttömyyslaki (https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2002/1290#part_1). Tämä kuulostaa juuri oikealta rakenteelta, eikö!
Laki alkaakin mainiosti. Lain tarkoitukseksi nimittäin nimetään (1.5.2026 alkaen kuitenkin vasta: laki on siis pian muuttumassa, joten puhutaan tulevaisuuden lainsäädännöstä):
”Työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille turvataan korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä tämän lain mukaisesti ansiopäivärahalla.” (1§)
Lain tarkoituksena on siis ”turvata” mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiä päästä tai palata työmarkkinoille. Jonkinlaisena avaimena tähän on ns ”ansiopäiväraha”. (Kiinnostavaa on että laista näyttäisivät kadonneet tulevaan yleistukeen liittyvät työttömyystuen muodot, joten pitääpä katsoa, löydänkö ne jostain muualta jossain vaiheessa).
Tämän jälkeen listataan hakijan oikeudet ja velvollisuudet:
Työnhakijalla on oikeus työllistymissuunnitelmaan siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023) säädetään.
Etuuden saajan yleisenä velvollisuutena on hakea aktiivisesti työtä ja koulutusta, antaa työvoimaviranomaiselle ammatillista osaamistaan, työhistoriaansa, koulutustaan ja työkykyään koskevat tiedot ja selvitykset, toteuttaa yhdessä työvoimaviranomaisen kanssa laadittua työllistymissuunnitelmaa sekä tarvittaessa hakeutua ja osallistua työllistymistään edistäviin palveluihin ja toimenpiteisiin. (3§)
Tämä kuulostaa siis aika lupaavalta. Työnhakija saa siis työllistymissuunnitelman. Hänen velvollisuutenaan on ansiopäivärahaa vasten hakea töitä ja antaa viranomaisille tietoa, jotta he pystyvät parhaan kykynsä mukaan tukemaan tätä työnhakua. Tämä kuulostaa itse asiassa kovin järkevältä toimintatavalta.
Laissa käydään myös pitkälti läpi erilaisia määritelmiä sekä rajatapauksia,kuten yrittäjyyden ja opiskelun vaikutusta työttömyyteen luvun verran. Luvussa 2a pykälässä 8 päästään kuitenkin siihen mitä mainitsin siitä että on hyvä keskittyä etsimään ammattitaitoaan vastaavaa työtä:
”Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestä tai tätä myöhemmästä päätoimisten opintojen päättymisestä lukien pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan (ammattitaitosuoja). Työnhakijalla on ammattitaitosuojan aikana pätevä syy kieltäytyä myös tarjotusta kokoaikatyöstä 6 §:n 3 kohdan perusteella. Ammattitaitosuoja alkaa alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta. (30.12.2021/1380)
Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työsuhteen alkamisesta pätevä syy erota työstä, josta hän olisi 1 momentin perusteella voinut kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta työnhakijaan, jonka työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet työsopimuksen ehtoon perustuvasta lomautukseen rinnastettavasta syystä.”
Ammattitaitosuoja on siis se lain mekanismi, jolla varmistetaan, ettei ihminen päädy tuhlaamaan kalliin tutkintonsa aikana hankkimaansa osaamista turhaan. Kolmen kuukauden sääntö on sinänsä hieman mielivaltaisen oloinen, mutta uskoisin sen liittyvän pitkälti siihen, minkä jokin lainsäätäjä on kokenut sopivaksi ajaksi keskittyä oman alan töihin. Tämä on eräänlainen rakenne, jotka selvästi laskevat kynnystä ottaa vastaan työtä sekä toisaalta valita itselleen sopivimmat työt. Näitä on kuitenkin paljon lisää.
Muita tarkoituksenomaisia rakenteita
Tiedän omalta alaltani, että oman ammattitaidon ylläpitäminen ja jopa työhakemusten tekeminen on tulkittu ”omassa työssä työllistymiseksi”, mikä on johtanut päätökseen työttömyysturvan eväämisestä. Tämänkaltaiset rakenteet ovat selvästi työttömyysturvan tarkoituksen vastaisia.
Samoin meillä on ollut aikaisemmin ns. suojaosa, joka on houkutellut ihmisiä ottamaan vastaan myös pienimuotoisia töitä. Tämä rakenne kuitenkin hiljattain poistettiin, mikä yksinkertaisti työttömyysturvalainsäädäntöä, mutta toisaalta nosti kynnystä ottaa vastaan pienimuotoista työtä.
Meillä on myös rakenteita jotka tukevat ihmistä työhaastatteluihin matkustamisessa. Niiden sovellustapa on kuitenkin aika tarkkaan määritelty, minkä vuoksi ne eivät ehkä sovellu moniin nykyajan työelämän tilanteisiin.
Palaan näihin ja muihin rakenteisiin – sekä niiden tarkoituksenmukaisuuteen – kuitenkin myöhemmin, sillä tämän blogipostauksen sisältö on jo venynyt kovin pitkäksi.
Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, että työttömyyteen ja työnhakijuuteen liittyvä lainsäädäntö palvelisi tarkoitustaan työttömien työnhakijoiden työnhaun keventämiseksi.