Tänä talvisena, kylmänä päivänä pidän tulitikkutyttöä kädestä. Katson häntä silmiin, mutta kun yritän lämmittää häntä sylissäni, hän katoaa jo, niin kuin ovat kadonneet hänen sisarensa ja veljensä vuosisatojen ajan henkinä avaruuteen pelastavan lämmön jäädessä ovien, ikkunoiden ja seinien taakse kuohuviinilasien ja timanttien välkkeeseen.
Lokakuun asunnottomien yöstä alkaen olen kerännyt allekirjoituksia asunnottomuuden lopettavaan kansalaisaloitteeseen. Suomessa on yli 7000 asunnotonta. Tämä ei ole iso määrä – meitä, joilla on kapasiteettia auttaa – on miljoonia! Mutta suljemme tietoisuuden ovet, emme kuule heistä, emme kiinnostu, meille heitä ei ole.
Harri kertoi minulle, että aamuisin häntä tervehtii citykettu, hän jakaa roskiksesta löytämästään makkarasta ketulle osan. Kun kirjoitan tätä, poskelleni vierähtää kyynel. Harri näyttää joulupukilta pitkässä elämän valkaisemassa parrassaan ja suuressa punaisessa takissaan.
Pria on aikuisuutensa ensi portailla seisova nuori nainen. Hänellä on kehitysvamma. Hänen hymynsä antaa minulle niin paljon, olen onnekas, että olemme saaneet kohdata. Kerron sen hänelle. Sideharso hänen kädessään ei jaksa tyrehdyttää verenvuotoa kokonaan.
Tunnen rakkautta tapaamiani ihmisiä kohtaan. Haluaisin auttaa, mutta tässä elämässä polkumme vievät eri suuntiin. Prialle ojennan villasukat ja kaulahuivin, mutta haluaisin ojentaa yhteiskunnan, joka näkisi hänen hymynsä.
Harri allekirjoitti aloitteen asunnottomuuden hoitamisesta, mutta aloitteeseen tarvitaan 10-kertainen määrä nimiä, kuin on asunnottomia. Meidän pitäisi välittää ja nähdä yli oman kokemuspiirimme rajojen.
Yhdessä voimme tuoda valon pimeyteen, luoda hyvinvointia kaikille ja laulaa John Lennonin sanoja vilpittömin sydämin: ”Imagine *all* the people!”
Kiitos, kun olet, muutetaan huominen yhdessä!
Ps allekirjoita Koti 2019, kansalaisaloite.fi https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3377
Tämä on niin totta ja helkkari hyvä kirjoitus sinulta …Olen kanssasi täysi samaa mieltä ,kaikki ne kennellä on oikeasti resursseja sekä voimavaroja voisivat auttaa mutta osa heistä ei vaivaannu auttamaan…tätä minun on tosi vaikea ymmärtää…enkä kiistä sitä asiaa että; A) on myös asunnottomia joita on yritetty auttaa ja siitä huolimatta he miellummin jäävät asunnottomiksi, tämänkin asian takana on yleensä (ei tietenkään aina) että asunnottomuudesta on syntynyt tietylainen ”identtiteetti” ja itse asunnottomuudesta on tullut henkilölle kroonista (jos johonkin on jo monen vuodet joutunut totuttautumaan ei siitä ole niin helppoa päästä irti).Moni asunnoton varmasti kokee myös pelkoa siitä kun olosuhteen muuttuvat vaikka ne voisivat olla muutos parempaakin silti muutos pelottaa.Tietty myös ylepeys ja asenne että ”kyllä minä pärjään omillani” on myös yksi syy että voin ei saa apua ylepeyden takana voi kuitenkin olla myös suuri määrä pettymyksiä viranomaistoimintaa kohtaan.Ehkä suurin ongelma asunnomuudessa on se että ei täysin ymmärretä kokonaisuutta ja varsinkaa asunottomuuden spykologiaa…asunnottomuuttakin on erillaista esim homekäppä asunnottomuutta tai sitten naapurien aiheuttamaan systemaattista häirintä ja kiusantekoa