Itsetuhoisuus ei lisää turvallisuutta

Venäjän nykyhallinnon muodostama uhka pelottaa ymmärrettävistä syistä. Vielä enemmän meitä kaikkia pelottaa ydinsota. Mitä tuhovoimaisempi ase – sitä vaikeampi sitä on käyttää puolustautumiseen.

Tämä näkökulma jätetään tahattomasti tai tarkoituksella nostamatta esille, kun huomio viedään ydinaseista tapaan, millä esitystä ydinaseiden rajoitusten purkamiseksi ollaan valmisteltu.

Muotoilu on retorisesti taitava, sillä se antaa ymmärtää rivien välistä, että oikeita vaihtoehtoja olisi vain yksi. Tämä on puhdas suostuttelutekniikka, ja ydinaseiden kohdalla on kyseenalaista, voidaanko vaihtoehtojen rajaamista pitää ylipäätään niinsanotusti ”pehmeän vaikuttamisen keinona”.

Me kaikki tiedostamme sen tosiasian, että sodassa voi kuolla. Me tiedostamme myös, että ydinsota johtaisi siihen, että kuolisimme kaikki. Siis ihan kaikki – ei ainoastaan suomalaiset, vaan ihmiskunta, eläimet ja kasvillisuus. Jäljelle jäisi vain eloton kivimöykky kiertämään aurinkoa. Demokratiaan kuuluu oikeus saada päättää, millä tavoin ei missään nimessä haluaisi kuolla mahdollisessa sotatilanteessa.

Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommit surmasivat silmänräpäyksessä 100000 ihmistä. Tämä on se perimmäinen syy, miksi pelkäämme ydinaseita niin paljon. Tunne on kaikkialla maailmassa sama. Koska kyseessä on ihmisille yhteinen tunne, Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia voidaan hyvällä syyllä pitää holokaustiin verrattavissa olevina rikoksina ihmisyyttä vastaan. Sallimalla ydinaseiden läsnäolon Suomessa tulemme oikeuttaneeksi ne rikokset, joiden toistumista pahiten pelkäämme.

Ydinaseiden rajoitusten purkamista perustellaan sillä, että nämä olisivat kylmän sodan jäänne. Tuolloin maailma kävi useamman kerran ydinsodan partaalla. Tutkijat havainnollistavat tätä tuomiopäivän kelloksi nimetyllä kaaviolla – pahimmillaan viisarit kävivät kylmän sodan aikana viittä vaille puolenyön vuonna 1953. Viime tammikuussa viisarit siirtyivät vain 85 sekunnin päähän täydellisestä katastrofista. Jos ydinaseriisuntaa on koskaan tarvittu, sen hetki on nyt!

Ydinaserajoituksista luopumista perustellaan myös tuoreella NATO-jäsenyydellämme vedoten siihen, että olisimme liittoutuneet päästäksemme ydinasepelotteen suojaan. Epäilen vahvasti sitä, että liittoutumisen kannatus olisi ollut niin korkea, mikäli NATO-keskustelun aikana olisi kerrottu suoraan – kuten väitetään – että jäsenyys tarkoittaa automaattisesti myös ydinaseiden tuontia sekä Yhdysvaltojen omia tukikohtia Suomessa. Meillä ei ole tarjota ydinasetta NATO:lle, ja samasta syystä sitä ei tulisi myöskään pyytää – ei rauhan eikä varsinkaan sodan aikana.

Oli syynä suomettuminen tai ei, edellisiä ydinaseriisuntasopimuksia tuskin oltaisiin saatu aikaan ilman vuonna 1970 säädettyä lakia, millä Suomi sitoutui estämään ydinaseiden leviämisen ”ottaen huomioon hävityksen, jonka ydinasesota aiheuttaisi koko ihmiskunnalle, ja tästä johtuvan tarpeen ryhtyä kaikiin ponnistuksiin sellaisen sodan vaaran torjumiseksi ja ryhtyä toimenpiteisiin kansojen turvallisuuden suojelemiseksi uskoen, että ydinaseistuksen leviäminen vakavasti lisäisi ydinasesodan vaaraa”.