Lienee turhaa mainita, että elämme keskellä valtavaa hoitajapulaa. Hoitoala kärsii valtavista työvoima-, jaksamis-, viihtyvyys- ja imago-ongelmista. Työnantajat ovat viimeistään tänä kesänä ymmärtäneet hädän ja keksineet
Viime päivien uutiset ovat tuoneet meille kaikille esiin hoitajien hätähuudon. Yli puoluerajojen on nähty myötätuntoisia twiittejä ja korostettu hoitajien ja muun sosiaali- ja terveysalan henkilöstön
”Sanoin, että ei tule olemaan reilua pojille, että kaikki haluavat nähdä teidän pelaavan ja saavan eniten sponsoreita.” Oikeastaan Sigurðsson ei tavoittele edes tasa-arvoa. Hän haluaa,
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä palo- ja pelastustoimen uudistus on aikamme merkittävin yhteiskunnallinen rakenneuudistus. Siinä missä ennen julkisia toimijoita olivat kunnat, sairaanhoitopiirit ja kuntayhtymät, tulee alueille
”Äiti onko sun pakko mennä?” Annan pusun poskelle, peittelen ja toivotan reippaasti hyvää yötä. Yritän olla vahva. En halua näyttää miten omat silmät kostuvat. Töissä
Huhtikuussa Helsingin Sanomat uutisoi, että miesten ja naisten ammatit eivät ole poistuneet mihinkään, vaikka niin on vuosikymmeniä uskottu käyvän. Kehitys onkin itseasiassa päinvastaista, sillä Suomessa
Maanantaina uutisoitiin, kuinka Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat sopineet keskenään, että lastentarhanopettajien palkoilla ei kilpailla. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla on huutava pula pätevistä lastentarhanopettajista. Opetus-ja kulttuuriministeriön
Tämä hallituskausi alkoi suurilla mielenosoituksilla kesällä 2015, kun Vain kaksi kättä -mielenilmaukset ja adressi keräsivät yhteen lyhyessä ajassa suuren määrän ihmisiä vastustamaan päiväkotien ryhmäkokojen kasvattamista
Heinäkuun hiljaisina viikkoina on puhuttu palkkatasa-arvosta. Viimeisimpänä tutkija Paula Koskinen Sandberg osallistui keskusteluun kirjoituksellaan, jossa hän totesi: ”Palkkaeriarvoisuuden ytimessä ei kuitenkaan ole tahallinen palkkasyrjintä vaan