Maailmaa parannetaan monin tavoin. Jotkut puhumalla, toiset tekemällä, kolmannet sotimalla. Miten niin sotimalla? Siten, että tiettyjä sotia on pidetty kautta historian oikeutetuimpina kuin toisia. Sotilasliitto Nato ja suurelta osin EU pitävät tätä nykyä ns. Afganistanin ja Irakin ”operaatioita” oikeutettuna maailmanparantamisena. Noihin maihin viedään nimittäin demokratiaa, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja läntisen oikeusvaltion arvomaailmaa, jos Suomen Pravdaa on uskominen. Tai ainakin joku kuvittelee, että ”demokraattinen” länsisysteemi juurtuu myös ”ystävällismielisen” miehityksen ja sotimisen kautta.
”USA ja Nato – rauhan perikato!” – iskulause on ollut paljon käytössä erilaisissa sodanvastaisissa mielenilmauksissa.
Sitä huudettiin viimeksi Joensuun torilla, ainakin silloin kun Nato puuttui pommein ja miehitysjoukoin Jugoslavian, Irakin ja Afganistanin kriiseihin. Joensuun Rauhanryhmä, jota luotsaa ikiaktivisti Kirsti Era, perustettiin nykymuodossa nimenomaan Jugoslavian sotien ja erityisesti Belgradin pommitusten vuoksi.
Suomen oikeisto on puuhannut maan Nato-jäsenyyttä vimmaisesti jo kohta parikymmentä vuotta. Kampanja alkoi heti Neuvostoliiton hajoamisen (1991) jälkeen. Julkisia ja salaisia keskusteluja ja neuvotteluja käydään koko ajan kulisseissa. Jo toistakymmentä vuotta sitten muistelen EU-edustaja Esko Seppäsen kirjoittaneen ja puhuneen siitä kuinka myös armeijan ja aseistuksen yhteensovittamisesta Nato-varustuksen kanssa on pitkälle sovittu Brysselissä. Joka vuosi myös kysellään kansan mielipidettä Natosta – tarkoituksena manipuloida suomalaiset Nato-myönteisiksi. Silti ylivoimainen enemmistö sanoo Natolle EI. Suomalaisille puolueettomuus ja liittoutumattomuus on periaatteellinen kysymys, jota poliittinen eliittimme ei tänä päivänä arvosta tippaakaan. Ja tarkoitan tässä yhteydessä pääsääntöisesti kokoomus-puoluetta ja sen Nato-kampanjaa johtavia keltanokkia, Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia, joilta puuttuu sekä moraali että historiatietoisuus.
Suomi ei suostunut yhteisiin sotaharjoituksiin Neuvostoliiton kanssa, aikoinaan 1970-luvulla – vaikka YYA-Suomessa elettiin ja itänaapuri painosti. Siksi voi vain ihmetellä miksi meidän pitäisi leikkiä sotaleikkejä tänä päivänä Naton lipun alla, tai yleensäkään järjestää minkään valtakunnan yhteisiä seminaareja sotilasasioissa. Suomea ei uhkaa mikään eikä kukaan, ei idästä eikä lännestä. Nato-kampanjaa viritellään ja lietsotaan tarkoituksellisesti ryssävihan ja naapuriepäluulon jälkimainingeissa. Toisaalta, Natoa propagoidaan jo peräti rauhanjärjestönä, jolle muka kuuluisi YK:n mandaatti erilaisissa rauhanoperaatioissa. Alexander Stubbin isännöimä Naton strategia-seminaari Helsingissä on epäisänmaallista toimintaa, Suomen ujuttamista pikku hiljaa ja keittiön kautta Naton toiminnan piiriin ja täysjäseneksi. Kansalta ei kysytä mitään. Pitää muistaa, että Suomen ystävälliset suhteet USAhan ja amerikkalaisiin eivät vaadi tuekseen Naton kaltaista sotilasliittoa. On väärin yhdistää natovastaisuus USAvastaisuuteen! Amerikkalaiset ovat sinkkiarkkujen kautta – taas kerran – oppineet, että rauhaa ja demokratiaa ei edistetä sotimalla, ei tippaakaan. Sitä paitsi, kaikki amerikkalaiset eivät kannata Natoa alkuunkaan. Jatkuvat Nato-sodat nostattavat rauhanliikettä joka puolella maailmaa.
Naton sotatoimet Afganistanissa ja Irakissa ovat kaukana rauhanturvaoperaatioista, joissa Suomi on ollut aktiivisesti mukana, esimerkiksi Suezilla ja Kyproksella. Siellä oltiin selkeästi rintamalinjojen välissä. Nyt Nato vaatii, esimerkiksi Afganistanissa, että sotilaallinen operaatio asettuisi selkeästi yhdelle puolelle rintamaa, viemään ”demokratiaa” pommituksin ja miehityksin. Tämä ei ole YK:n perustarkoitusten eikä todellisen rauhanturvaamisen mukaista toimintaa ollenkaan. Puhumattakaan siitä, että satoja ja tuhansia siviilejä kuolee myös Nato-operaatioissa. Nykyaseteknologian valossa epäonnistuneita ”täsmäpommituksia” voi vain ihmetellä.
On perusteltua vaatia kaikkia suomalaisia sotilashenkilöitä pois Afganistanista. Heidät korvattakoon siviileillä – sairaanhoitajilla, lääkäreillä, sosiaalityöntekijöillä ja osaavilla tuhotun maan jälleenrakentajilla heti kun taistelut vaimenevat.
Tosiasia on, että Naton toimet koko maapallon mitassa sen kun aktivoituvat, kun raaka-aineista, erityisesti öljystä ja kaasusta alkaa olla hirmuinen pula. Samoin nämä toimet aktivoituvat koska Amerikan imperiumi ja talousmahti on joutunut historiansa pahimpaan kriisiin ja USAlla on edessään mittaamattomat talousongelmat. Historian valossa imperiumit toimivatkin näin: kun ne alkavat olla sisältä lahoja, sotilaallinen potentiaali otetaan pelottelukäyttöön ja viimeiset kuolinkouristukset näkyvät raakalaismaisina uhitteluina, miehityksinä, pommituksina ja pelottelukampanjoina.
Tällaisessa sotatoiminnassako Suomen tulisi olla mukana? Tätäkö se paljonpuhuttu demokratian vienti on? Naton laajenemiselle on sanottava tiukasti EI. Ei yhtään sinkkiarkkua Suomeen. Love & peace! Nato – rauhan perikato!
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Olen niitä amerikansuomalaisia NATOn vastustajia. Pikku hiljaa näyttää että Suomen oikeisto yrittää vetää Suomea NATO-kelkkaansa, mikä tekisi Suomen USAn imperiuumin sylikoiraksi, niinkuin Tony Blairin Irakissa. Kysymys on ölyputkireiteistä imperiuumille eikä demokraatiasta. USAn hirmuiset menot sotiaan kohti kiristää maata taloudelliseen konkurssiin kohti. Työttömyys täällä vaan kasvaa, kuten luokkaerot ja yleispalvellut kutistuuvat. Pyssyköön Suomi pois tästä loppumasta sotienmenosta. Say NO to NATO!
Kiitos kommentista, Jenkkilän Harri.
Tony Blair teki todella kardinaalimokan heittäytyessään USAn sylikoiraksi ja luotsatessaan Englannin & työväenpuolueen niin selvästi Irakin ”operaation” taakse. Ja täysin heppoisin perustein. Monet EU-maat olivat hieman fiksumpia, sentään!
Suomessa Nato-haukkojen pahin este on tätä nykyä presidenttimme, ja onneksi koko vasemmisto, myös demarit, ovat nyt ainakin sanoissa siirtäneet Nato-ajopuuta tulevaisuuteen. Haluttaisi uskoa, ettei stubbilainen natohurmio ole ihan niin vankalla perustalla kuin ulkoministerimme yrittää uskotella – ja järkkäillä näitä typeriä sotahaukkaseminaareja Suomeenkin.
Pitää myös vain jaksaa uskoa, että RAUHANLIIKE voimistuu koko maailman mitassa, myös siellä rapakon takana. Ei tämä maailmanpula sotimalla parane – muuta kuin hetkellisesti saadaan kansalaisten mietteet suunnattua arjen kurjistumisesta muualle päin maailmaa…
Öisinajattelija
Irakin operaation mielettömyydestä olen samaa mieltä.
Myös Afganistanista Suomen pitäisi vetäytyä, kuten entinen puolustusvoimien komentaja ja EU:n sotilaskomitean ensimmäinen puheenjohtaja Gustav Hägglundkin on esittänyt.
Sen sijaan NATO:n kehityksestä ja Suomen mukanaolosta olen eri mieltä. Pitää muistaa, että NATO:n keskeisiä jäseniä ovat Irlantia lukuunottamatta kaikki vanhat EU-maat, jotka ovat myös vanhoja demokratioita.
Myönnän, että pelkään Venäjää. Minulla on henkilökohtainen syykin: koko äidinisänpuoleinen karjalainen sukumme surmattiin Itä-Karjalan etnisissä puhdistuksissa 1921-1937 välisenä aikana. Yksikään ei jäänyt henkiin, kun trio ’Niskalaukaus’ Stalin, Ždanov ja Berija toimivat.
Venäjä on taas vaarallisesti menossa samaan suuntaan, esim. tulevan Vapun keskushenkilöksi on nostettu Stalin!
Elokuvaohjaaja Andrei Nekrasovin filmiä ’Venäjän oppitunti’ kannattaa tulla katsomaan Tampereen elokuvajuhlille kauempaakin. Se kertoo Georgian sodasta, ja perustelee tarpeellisen pelon Venäjän nykymenosta.
Tervehdys taas, Tohnin Äijä,
ymmärrän pelkosi Venäjän suhteen. Stalin-juhlinta siellä on kammottava osoitus historiallisen muistin puuttumisesta, lyhyydestä!
Mutta silti: Venäjän pelkokaan ei ole syy Nato-jäsenyyteen, koska sillä tavalla ajatellen (jos olisimme Nato-jäsen?) Venäjä ”tykkäisi” meistä taatusti paljon vähemmän kuin tätä nykyä. Suomen pitäisi tavoitella jatkossakin liittoutumattomuutta ja ajaa sitä aktiivisti myös YK:ssa.
Itse olen ollut niin paljon Venäjällä – ja tunnen niin paljon tavallisia venäläisiä (en eliittiä!), että pelkoni on kyllä hälventynyt (kuten 70-luvun alun neukkuihannointikin on häipynyt). Enemmän kuin venäl. imperialismi tai hyökkäily länsinaapuriinsa Suomeen minua pelottaa sen maan kammottavat luokkaristiriidat, sisäinen tilanne, rasismi, ydinräjähdys, Kaukasus-politiikka jne jne
ps. ja olisi Öisinajattelijallakin syytä sukutaustasta lähtien ”pelätä” itänaapuria.
Setäni – sattui olemaan Pentti-niminen, häneltä perin etunimeni! – katosi sodassa Karjalan korpiin, mutta hänen luitaan en ole sieltä etsiskellyt. Toisaalta, ellei äitini ensimmäinen mies olisi kuollut samassa sodassa, minua ei kai olisikaan… Että semmosta.
Öisinajattelija
Pentti hyvä,
En tarkoittanut Nato- jäsenyyttä!
Tarkoitin Nato-yhteensopivuutta ja vahvaa itsenäistä, omaa maanpuolustusta. Puolustusvoimiin ja asevelvollisuuteen pitää koko ajan panostaa.
Kuule on aivan eri asia perheessä koko 1920-luvun ja 1930-luvun alun saada tietoja keitä sukulaisia on kadonnut – itärajahan vuoti kuin seula. Kuljettiin edestakaisin niinkuin huvitti.
Isoisä vei koko perheen kesällä 1940 saareen piiloon koska sai rajan takaa ’varman’ tiedon, että Neuvosto-Venäjä tulee rajan yli. Mitä järkeä, saarijutussa oli, ei mitään, mutta aikuisia lapsiakin se järkytti, pienemmistä puhumattakaan.
Isoisän perheessä toki puhuttiin venäjää sujuvasti, vaikka äidinkieli oli karjalankieli.
Isoisä oli työmies, ja kova sellainen.
Että näin.
PS. Olen minäkin ollut Venäjällä, enkä minäkään venäläisiä tietenkään pelkää. Pelkään samaa kuin ajattelevat venäläisetkin – itse Venäjää.
PS.PS. Kun tavalliselta ’kadunmieheltä’ Moskovassa kysytään mitä he odottavat, niin ainoana kansana Euroopassa he vastaavat: ’haluan, että muut pelkäävät Venäjää ’