Historiassa on kääntynyt monta lehteä ennen kuin tultiin tähän: Katyn yhdistää puolalaisia ja venäläisiä. Vuoden 1940 tragedia ikään kuin toistui Smolenskin lento-onnnettomuudessa. 70 vuotta myöhemmin. Se, että presidentti Medvedev riisui karhuntaljansa ja matkusti puolalaisiin hautajaisiin kertoo paljon uudesta historiankirjoituksesta. Venäjän televisio esitti parhaaseen katseluaikaan Andrzej Wajdan elokuvan KATYN. Myös Tarja Halonen olisi halutessaan päässyt hautajaisiin, vaikka taksilla! En millään ymmärrä ettei Suomi ollut mukana Puolan tragediassa!?
Puolan ja Venäjän suhteet
Puolan ja Venäjän suhteet eivät ole koskaan olleet helpot. Puolaa on jaettu monet kerrat ja Venäjä on ollut joko jakaja tai katsonut ilkamoiden päältä, pitänyt maata eräänlaisena barrikadina länteen. Eri usko, katoliset vs. ortodoksit, ei ole myöskään ollut tekijä joka maita lähentäisi. Toisaalta, puna-armeijan roolia Puolan vapauttamiseen ei pidä vähätellä vuosina 1944-45. Samalla tavalla ei pidä vähätellä n. 20 000 puolalaisupseerin raakaa murhaa Katynissa, venäläisten sotilaiden ja upseerien suorittamia raiskauksia Berliinissä keväällä ja kesällä 1945. Iho muistaa, ihminen, nainen. Paremmin kuin puolue.
Silti Puola on itää ja Saksa länttä. Tämä pitäisi myös muistaa. Jossakin se itä- ja länsieurooppalainen rajalinja kulkee. Ja jos haluaisin provosoida, väittäisin että me suomalaisetkin olemme itää – puolislaaveja, Euroopan reunalla (eläköön Pentti Saarikoski ja samanniminen teos!). Meillä on omat velvollisuutemme idän ja lännen rajamailla.
Elokuva ei ole aina taidetta
Katsoin eilen sunnuntaina (18.4.) Andrzej Wajdan elokuvan KATYN, vuodelta 2007. Se ei ole suurta elokuvataidetta, valitettavasti. Wajda on elokuvamiehenä taantunut sitten RAUTA- ja MARMORIMIEHEN. KATYN ei ole edes spektaakkelina nautittava, se ei kosketa, ei tule iholle. Se ei ole TUHKAA JA TIMANTTIA, vaan vaikuttaa tilaustyöltä, vaikka Wajda ei varmasti tätä tunnusta! Wajdasta on tullut eräänlainen uuden Puolan rasittava elokuvaikoni, johon rooliin ( siis elokuvamiehenä) sopisi tietenkin paremmin Kieslowski. Hän vain ehti kuolla.
Ja tottakai , Roman Polanski. Mutta Polanskin biografia on perverssejä nyansseja täynnä. Huikea näyttelijätär ja seksipommi, Polanskin raskaana oleva vaimo Sharon Tate murhattiin raa´asti. Veikkaan, että Polanski ei ikinä siitä selvinnyt. Mutta: taiteilija selvisi. Mies, joka on ohjannut INHON, ROSEMARYN PAINAJAISEN ja VUOKRALAISEN ei voi olla ihan sekopää. Roman Polanskilla on aina ollut näkemystä ja elokuvan ilmaisukeinot hallussa. Hän on modernin kauhuelokuvan esi-isä, yhtä paljon kuin Stanley Kubrick ja HOHTO. Polanskille on valmis antamaan monta asiaa anteeksi, mutta ei tietenkään alaikäisen seksuaalista hyväksikäyttöä. Se taas on tekosyy siihen vainoon, mitä Polanski-vanhus saa nyt osakseen.
Puolan tragedian valossa toivoisi myös Roman Polanskille anteeksiantoa.
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Paras ystäväni Pentti Stranius on nyt mennyt täysin hakoteille. Hänellä painaa takanaan ehkä elokuva-arkistossa vietetyt vuodet.
Katyn oli koskettava kertomus valheesta.
terv Pekka Pohjasvaara
Tervehdys Pekka,
mietteesi tietenkin perusteltu.
Wajdaa arvostan, mutta KATYNIN kohdalla elokuvataide unohtuu. On se, tietty, kertomus valheesta, mutta dokkarin ja fiktion ero on siinä, että fiktion pitää olla taidettakin. En arvota elokuvataidetta pelkän sanoman perusteella. Joskus dokkari puhuu puolestaan, muuten vain.
Öisinajattelija
Olen Pohjasvaaran kanssa samaa mieltä—oli se sitten tilaustyö tai ei—Puolassa ja mm. Autswitzissa käyneenä pidin elokuvaa rohkeana vetona ja opetuksena siitä, kuinka historiaa muutetaan ; tässä rikollisina pidettiin yhtälailla venäläisiä ja saksalaisia. Tosin katsojat älkööt tuomitko koko kansakuntaa muutamien huonojen johtajien takia?
Minusta nykyisen Venäjän presidentti Medjedev osoitti suurmiehen elkeitä menemällä hautajaisiin ja antamalla näyttää elokuvan myös omassa maassaan; joka aiemmin on ollut kiellettyä. Vaikutaako ”ortodoksisuus” vai mikä; mutta miehessä on Paasikiven henkeä!
”Tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on viisauden alku!”
Ruusuja Pekalle ja risuja Pentille! (Punikkipenttitrauma?)
Terve Pentti,
Fiktiolla tuskin saadaan edes esiin sitä tuskaa, mitä Katynin joukkomurhalla oli. Dokumenttiaineistot ovat joko venäläisten tai saksalaisten. Sen takia Wajdan fiktioon perustuva elokuva on perusteltu.
Nythän tilanne olisi toinen: CNN olisi kuvaamassa paikanpäällä.
terv Pekka
Terve Pentti ja Juha
Aina on johtajia ja heillä virheensä. Onneksi historiankirjoitus on olemassa.
Sopisiko, että kevennän tunnelmaa parilla Viidan runolla.
Johtaja
Sen joukon johtajaksi nimittäisin,
ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin
ja takapuoleltansa täyteläisin.
Kas, kun jää painopiste matalalle,
voi nousta kukonnuppi korkealle
ja loistaa tunkiolta maailmalle!
Kapina
Nuoren, riuskan urosluteen
mieli paloi vapauteen.
Kutsuttuaan heimojoukon
juhlasaliin sängynloukon
urho päästä olkipylvään
lausui julki aatteen ylvään:
”Kansalaiset, silmät tässä
surkastuvat pimeässä,
niinkuin tähden laiskuutemme
kuihtuivat jo lentimemme.
Ahtautta isänmaamme
hävetä me raukat saamme,
syntyväisyys painuu lamaan!
– Luteet, veljet, valloittamaan
ryhtykäämme Seinämeri!
Inhottava ihmisveri
olkoon ruoka täin ja madon,
jalomman saa lude sadon!”
Kymmenkunta kuuliaista
sai kuin saikin seuralaista.
Illan tullen viime kerta
juotiin tilkka ihmisverta
sitten riviin sängynlaitaan,
hyppy alas matonraitaan,
siitä yli kirjokuteen
urhoollisen urosluteen
johtamana seinään asti
jonossa ja joutuisasti.
Alkoi uljas nouseminen,
pysty, mutta voitollinen –
kunnes, kun jo katto hohti,
julma käsi syöksyi kohti,
Juostiin sivuun, taakse, eteen –
sama tulos: likaveteen,
käsi poimi yhden tyhmän
villitsemän luderyhmän.
Surullinen tapaus, –
Sellaista on vapaus
Hups,
huikeaa, Pekka,KIITOS jUHA
en muistanutkaan että luet tällaista runoutta? .
Kyllä tämä sopii,
Ja Siltalan Juhalle: “Tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on viisauden alku!” – hyvin lainasit! NIIN, SANOTAAN NÄIN, SEKÄ VENÄLÄISET ETTÄ PUOLALAISET OVAT TUON JO OPPINEET! Suomalaisetkin voisivat oppia, mutta se ei onnistu ainakaan A. Stubbin johdolla, mies on surkea keltanokka NATO-vetoisessa ulkopolitiikASSA, anteeksi vain.
öISINAJATTELIJA
Velipekka Makkonen, tuo paremmin tunnettu VP laittoi mulle tiedoksi ao. viestin, sai kuulemma laittaa myös tähän blogiin, ei siis mun mielipide , vaan VPn,
PenaS
Hei,
en todellakaan pidä Katynia W:n parhaiden aikojen veroisena työnä. Pikemminkin se on vanhan miehen oman perheensä muisteloista tekemä velvollisuustyö joka koko ajan maistuu siltä. Vähän samaa kuin meidän Karjala-muistelot, paljon katkerammasta aiheesta vain. Olosuhteet sen katsomiseen eivät olleet parhaat mahdolliset. Puolitoista vuotta sitten Puolan elokuvaviikolla K13:n sali oli jo puoli tuntia ennen tupaten täynnä, minä istuin lattialla yrittäen tiirata ihmisten päitten yli. Vaikka nämä epäsuotuisat olosuhteetkin laskisi pois, en onnistu saamaan siihen makua. Pahimmillaan vesitetty Tuhkaa ja timanttia, parhaimmillaan jonkinlainen nostalgispatologinen muistelma. Polanski onnistui paremmin osoittamaan kunniaa tuhoutuneelle perheelleen Pianistissa katsomalla vähän etäämpää. Tuota Siltalan kommenttia en ymmärrä lainkaan, eihän siinä sanota mitään tästä elokuvasta.
terv
vp
En malta olla lisäämättä ihan lyhyesti. Ei siis pitkiä aiheesta hieman poikkevia runoja. Tosin, jos niitäkin miettii, niin kyllä nekin asiaan sopivat. Riippuu näkökulmasta.
Siis se lyhyt asia: elokuvafanien näkemys Wajdan filmistä Katyn näyttää poikkeavan selvästi ainakin meikäläisen näkemyksestä. Minun näkemykseni on historiasta kiinnostuneen ihmisen näkemys. En saa orgastisia kokemuksia hienoista kamera-ajoista, upeasta valaistuksen suunnittelusta, enkä varsinkaan sekopoltsista tarinasta. Haluan selvän tarinan, joka kerrotaan elokuvan keinoin ilman mitään kommervenkkejä.
Terve Pentti
vanhana elokuvanharrastajana joka on pitänyt Wajdaa aina vähän sentimentaalisena (itse asiassa vertaus Kieslowskiin ei ole niinkään huono) pidin kovasti sekä Marmorimiehestä että Katynistä. Minusta Wajdasta on tullut vanhemmiten rauhallisempi ja kypsempi. Siis tehdä nyt Katynista tuollainen äärimmäisen epädramaattinen, aliviritetty, hillitty leffa: siihen pystyy vain vanha viisas mies! Kannattaa ottaa huomioon myös konteksti: Katyn on edelleenkin iso haava, juuri Puolassa jossa koko historia on iso haava! Eli kiusaus tehdä siitä äärimmäisen dramaattinen murhenäytelmä on varmasti iso, mutta Wajdapa ei langennut vaan teki tästä melkein dokumentin. Ja olihan se mahtava (todellinen) rinnastus kun katsoi uutiskuvia saksalaisten ja venäläisten Katyn seremonioista!
Mutta asiasta toiseen: onko tässä mitään perää, että Katynilla ja Suomella olisi joku yhtymäkohta+ Eli siis että puolalaiset päätettiin tappaa jotta tehtäisiin tilaa suomalaisille upseereille? Ainakin tappaminen tapahtui hiukka myöhään siihen nähden, mutta päätöksenteon ja toteutuksen välillähän on aina viivettä, ainakin Neuvostoliitossa jossa oli suunnitelmatalous?
Danke,
JP, Juha ja Pekka´,
olette valaisseet Katyn-juttua.
Tärkeintä lienee se, että Puola – tuo Euroopan huora – on nyt päässyt traagisesti maailmankartalle. Myöntäkää pois, ”kun kuulen sanan puola…”, moni ajattelee jotakin keskenkasvuista valtiota, josta ei ikipäivinä kehity mitään,,,ikuisesti jaettu, aina yhtä huoraava itään tai länteen , kuten pers-arjala, tuo ylikävelty periferia ja sen kehno identiiteetti! perseenuolemisen skinitasavalta…ei mikään valtio, jaettu provinssi jne jen.
Oma mielipiteeni muuttui kesällä 2005. Ajoimme perheeni kanssa autolla Puolan läpi. Pysähtelimme sie sun tääl, Tiet olivat huonoja, kirkot komeita. Kirkko ja kapAKKA, joka saatanan KYLÄSSÄ. Kyllä siinä pysähtyi miettimään, varsinkin kun monessa kylässä oli kaksikin kirkkoa…ja naiset tekivät ristinmerkkejä keskellä kirkasta päivää…
Öisinajattelija
mulla on aina sydän sykkinyt Puolalle ja puolalaisille, jos suvaitaan näin nationalistisviritteinen ilmaisu. Maa jonka ylitse on käyty puolin ja toisin ja joka on synnyttänyt Chopinin ja Joseph Conradin tapaisia hulluja – monet ovat päässeet ilmaisemaan itseään vasta muualla ja muilla kielillä. elokuvantekijöistä Munk, Wajda, Polanski, Skolimowski, Kieslowski, kaikki Munkia lukuunottamatta ovat tehneet paöjon leffoja myös Puolan ulkopuolella, Polanski, Skolimowski, Keislowski tunnetuimman tuotantonsa. Millä puolalaiset sitten nostaisivat itsetuntoaan jollei Katynia olisi? Karseaa on se, että identiteetti nousee vasta tällaisista tragedioista ja niitten aiheuttamista vastakkainasetteluista. Puolassa ei vihata Saksaa natsimiehityksen ja keskitysleirien takia, mutta Venäjää vihataan Katynin takia. Niinkö se påitää olla?
Olen Penan kanssa samaa mieltä, että ei Wadjan Katyn-leffa elokuvallisesti hyvä ole. Mutta aihe sinänsä on tärkeä. Mutta jos elokuvallisesti Katyn-leffaa vertaa vaikka Klimovin ”Tule ja katso”-leffaan, niin on siinä selvä ero. Klimovin teema on myös kipeä eli natsien yli 600 kylän tuhoaminen asukkaineen päivineen Valko-Venäjällä toisen maailmansodan aikana.
Katyn-teeman kanssa on sama ongelma kuin holocaustin kuvauksessa. Huomattavasti parempi ja koskettavampi on 9-tuntinen Shoa-dokumentti aiheesta kuin Schinderin lista.
Kaikkiaan historiallisten teemojen ongelmana on se, että koskaan ei kyetä kuvaamaan sen koko monimutkaisuutta. Toinen maailmansota oli sellainen tapahtuma, että yksikään kansakunta ei tainnut selviytyä siitä ilman historiallista painolastia. Eivät myöskään puolalaiset kuten Jan T. Grossin tutkimukset ovat osoittaneet (http://en.wikipedia.org/wiki/Neighbors:_The_Destruction_of_the_Jewish_Community_in_Jedwabne,_Poland)
t. jj
Minäkin olen suuri Puolan ystävä ja symppaan kovasti. Puola on jotenkin Suomen käänteiskuva: entinen suurvalta, jolle on aina käynyt huonosti niissä tilanteissa missä suomelle on käynyt hyvin. Mutta sen kyllä muistan ekalta kerralta että ne kaikki muistolaatat saksalaisten hirmutöistä saivat minun ainakin ajattelemaan Saksaa ihan toisella tavalla. Eli en kyllä ihan usko että puolalaiset tykkäävät Saksasta. sanotaanko pikemminkin että sietävät. Kun taas Venäjää pelätään. Yksi kelpo vasemmistolainen puolalaisystävä (semmoisiakin on) yllätti minut tuossa joku vuosi sitten sanomalla että prioriteetti on Nato ja sitten vasta tulee EU…
Mutta Wajdan Katyn-jutun hienoushan oli ettei siinä Veäjää mitenkään erityisesti mollattu..
Sanoin jo Öisinajattelijalle toisaalla, että hän on liian hyvillä elokuvilla pilattu kehityskelpoinen nuorimies, josta on tullut karmea kyynikko. Katyn sentään kuljetti tarinaa, jossa oli monta kertojaa, hyvin loppuun asti. Oliko se taidetta, en tiedä, kun en tiedä määritelmää.
Minusta parasta KATYNissa oli se, minkä JP jo sanoi, ettei ohjaaja osoittanut etusormellaan (eikä herra paratkoon myöskään keskisormellaan) pelkästään Neukkulaa, vaan siinä saivat saksalaisetkin osansa. Kun Krakovan yliopisto uskalsi aloittaa toimintansa saksalaismiehityksen aikana, kaikki professorit ja rehtori kyyditettiin leirille, jossa kuolivat ”hoitamatta jääneeseen keuhkokuumeeseen”.
Vasta Katynin lopussa tulevat esille olosuhteet Katynin metsässä vuodelta 1940, siis se miten vangitut upseerit tapettiin. Vaikuttava elokuva!
Wajda on kova nimi, joskin vähän Mikko Niskasen sukua. Rautamies oli sankaritarina Solidarnoscin synnystä, Marmorimies taas muuraritarina kaverista, josta oli tehty työväen sankari, siis eräänlainen Stahanov-tarina po-polsku.
Harva on Öisinajattelijan kanssa samaa mieltä. Antaa Harvan olla, mutta minä en ole!
JP kysyi, oliko Katynin tappamisella yhteyttä Suomeen. Olen lukenut joskus Boris Sokolovin Berija-elämäkerrasta (Berija: Sud’ba vsesil’nogo narkoma), joka ei nyt ole käsillä, että Katynin tappamisilla olisi tehty tilaa Suomen upseeristolle ja suojeluskuntalaisille, jota talvisodassa piti saada tuhatmäärin vangiksi. Mukaan olisivat kelvanneet myös johtavat poliitikot, jos heidät olisi saatu kiinni. En tiedä, onko tämä urbaani legenda vai ei, mutta kuljetuskaluston järjestelysuunnitelmakin oli kuulemma tehty.
Tätä tietoa on muuan suomalainen Karjalan palautusporukka käyttänyt omassa propagandassaan, mutta sehän ei todista asian puolesta eikä sitä vastaan.
Joo, spasibo Tapani, viisaita puhut, tottakai, mä nyt vaan olen leffaperfektionisti…ja vrt Wajdaa myös sen aikaisempiin tuotoksiin, you know?¨
Mutta ei nyt sentään, kyl tuo Suomi-Katyn -yhteys on aika
urbaania legendaa,
Tietysti vVhavainen voisi tietää siitä jotakin? Mutta älkäämme kysykö Bäckmanilta, ok?
Öisinajattelija
Puolalaiset kuninkaat yhdessä liettualaisten kanssa sikailivat ukrainassa sekä venäjällä satoja vuosia.Ihan pelkän uhrin osaan Puolalaiset eivät sovi hyvin agressiivisen ja imperialistisen historiansa takia.
Kommenttejahan on tullut ihan mukavasti tähän Penan Katyn-juttuun. Ja minulle on mieleen, että keskustelua on laajennettu pelkästä elokuvataiteesta historiaan päin. Puola on maa, joka valitettavasti on ollut Venäjän ja Preussin välissä (myöhemmin Saksan ja Neuvostoliiton). Ja aikoinaan keskinäisten riitojensa takia kyvytön pitämään puoliaan näitä valtioita vastaan. Nyt, kun puolalaiset ovat EU:ssa heidän edelleenkin jatkuva keskinäinen torailunsa ei tee maasta enää niin haavoittuvaa. Jos ei sitten EU potkaise koko maata pois riveistään jatkuvan vittuilun takia:)
Ja Ivanin kanssa olen ehdottomasti samaa mieltä. Puolalaisten ruhtinaitten kärhämöinnistä saivat aikoinaan osansa myös naapurit.
Mutta elokuvana Katyn oli koskettava kertomus valheesta, kuten ensimmäisessä viestissäni väitin. Se ei miksikään siitä muutu, vaikka puolalaisten omasta historiasta löytyisi vaikka kuinka monta Katyniä.