Kirjoitan tätä keskiyöllä. LYHYESTI. Olen järkyttynyt. Katsoin juuri uutiset ja tsiikasin Annia myös, vaikka hän ei ole erityisemmän seksikäs, keskiyöllä… Muistelen Ultra Braata: kuinka drinkki aamiaiseksi muuttuu…, vai miten se oli? Kiersit lammikot jne…Miksi Anni et jäänyt sinne, kaihdeverhon taakse kuten Peltsi Pellonpää elokuvassa VARJOJA PARATIISISSA? MIKSI ET pysynyt Sinnemäen suvun kunniakkaissa perinteissä? Kulttuurivihkoissa tms? Anni, miksi?
Anni yrittää selkokieltä, mutta hänestä näkee sen: on vaikeaa olla vihreä hallituksessa, joka rakentaa paria uutta ydinvoimalaa. Ei siellä, muuten, ole mikään pakko olla. Tule tänne, Anni, kansa on täällä, vasemmalla.
Tämä on lyhyin blogini. Mutta ehkä selkein poliittinen kannanottoni, politiikkaa kun en yleensä harrasta, kuten olette huomanneet.
Niin, selvyyden vuoksi, sanon senkin: pullotin juuri kotiviinin.
Muistan ajan, kolmenkymmenen vuoden takaa. KoiJärvi ja kahleet. Muutama lapseni oli jo silloin syntynyt …ja etsin kotia. Taisin äänestää vihreitä kerran, vain kerran…kunnes muistin KRISTIINA HALKOLAN rinnat, keskusteluni MIKKO NISKASEN kanssa. HÄPY SELÄN ALLA. (Mulla on vieläkin tuoli, elokuva-arkistosta nussittu, jossa kaikki Suomen ohjaajat ovat istuneet, Edwinistä alkaen…)
Maailma on tottavie PIENI MUTTA muuttunut. Minä haluan silakkamarkkinoille, metsään, sinne, missä kaimani PENTTI LINKOLA kirjoittelee vanhalla Olympialla ja kalkkermonisteilla juttujaan, joita kukaan ei lue, julkaise. Minä haluan lukea niitä ja ANTTI ESKOLAA, haluan että vasen laita olisi lavea ja vanhat taistolaiset vihdoinkin ymmärtäisivät , että … junat ovat muuttuneet…
JA paskat politiikasta, ANNI, tule pois sieltä Arkadialta. Et sinä sinne kuulu, et varsinkaan tähän hallitukseen. Valta turmelee aina, absoluuttinen valta absoluuttisesti.
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Sinnemäen suvun perinteet taitavat olla enemmän pappispuolella vaikka nyt yksi kulttuurivihkotaistolainen mukaan mahtuukin, mutta kyllä hänkin opetti tyttärelleen Annille Siionin virsiä.
Terve Pena,
Taas sohaisit aiheeseen mitä tekee mieli kommentoida.
Muistuu mieleen Lipposen kaksi sateenkaarihallitusta vuosilta 1995-2003. Ensimmäisen kokoonpanon tultua julki olin enemmän kuin pettynyt Vasemmistoliittoa äänestettyäni. Miksi Claes Andersson lähti joomieheksi oikeistodemari Lipposen johtamaan hallitukseen, jossa oli mm. valtiovarainministerinä nyttemmin Suomen pelastajaksi julistautunut Iiro Viinanen. Tarkoitukseni ei ole väheksyä Anderssonin työtä kulttuuriministerinä.
Toisessa hallituksessa oli parikin Vasemmistoliiton ministeriä: alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen ja 2. valtiovarainministerinä Niinistön johtamassa ministeriössä Suvi-Anne Siimes. Mitäpä Suvi-Anne sai aikaiseksi?
Villakoiran ydin tässä jutussa on, että Vihreät lähtivät hallituksesta toukokuussa 2002 protestina päätökselle uuden ydinvoimalan rakentamiselle. Vasemmistoliitto jäi. Eikä siinä mitään: ei siinä kohtaa virhettä tapahtunutkaan. Virhe oli ylipäätään mennä sateenkaari-hallituksiin. ANNI, EI SINUNKAAN KANNATA TÄMÄN ASIAN TAKIA ARKADIALTA LÄHTEÄ. Muuten sopii kyllä asiaa miettiä.
KU:n Verkkolehden pääkirjoituksestakaan ei oikein saa selvää mitä mieltä lehti on: jumalattoman kallis ”risusavotta” vai ydinvoima? Itse olisin jälkimmäisen kannalla, vaikka en uskokaan sähkölaskuni pienenevän. Sen sijaan se voisi nousta hieman vähemmän tulevaisuudessa. Köyhälle miehelle sillä on merkitystä.
Poliitikoilla on monenlaista vastuun kantamista ; voi kantaa vastuuta hallituksesta ja hallitusyhteistyöstä, vastuuta tulevista vaaleista ja mahdollisista äänistä tai äänestäjistä, vastuuta energian riittävyydestä ja energiaratkaisujen toimivuudesta, vastuuta työstä ja työttömyydestä. Luulisi, ettei tunkua tuonne vastuullisten Golgatalle ole ja että pikaisesti sieltä ristiltä roikkumasta livettäisiin. Ettei kukaan ainakaan vapaaehtoisesti hirttäydyttäisi valtaköyteen ja kuvittelisi, että asiat ovat vielä huonommin, ellei ole vastuunkantajien joukossa. Politiikassa äänestäjät valtuuttavat toimimaan yhteiseksi parhaaksi.Yhteinen paras on eri äänestäjäryhmillä hieman erilainen. Äänestäjiltä saatu valtakirja oikeuttaa viisaaseen vallan käyttöön ja tietysti äänestäjät toivovat, että heidän edustajansa ovat siellä, missä päätöksiä valmistellaan ja tehdään. Ettei valtakirjaa ole turhaan annettu. Vaan mitä päätöksiä?
Ilmeisesti me Vihreät olemme kasvattaneet kannatustamme sen verran vahvaksi, että muilla puolueilla on kiire torpedoida puolueen kehitys. Mikäpä sen oivempi konsti, kun pistää taloudellisesti epävakaana aikana työministerin salkku Vihreille. Samaa politiikan mustaa pekkaa on pelattu aiemminkin mm. SKDL:n ja entisen maaseudun puolueen kanssa. Kannatus laskee, puolueen rivit rakoilevat ja hyvässä lykyssä koko puolue hajoaa. Kyllä politiikan konkarit ns. vanhat puolueet nämä konstit hallitsevat. Tässäpä tätä pähkäilyä kerrakseen. Lupa kahdelle ydinvoimalalle? Luotan vakaasti Vihreisiin naisministereihimme Tuija Braxiin ja Anni Sinnemäkeen. Ikävää, jos Vihreän puolueen johto on jo lupautunut jatkamaan hallitusyhteistyötä mahdollisista ydinvoimala päätöksistä huolimatta.
On aika äänestää ydinvoima historiaan. Inka Kivi