EU:n talous- ja Kreikka-kriisin taustalla ovat kaiketi pääosin holtitonta luottoa antaneet saksalaiset ja ranskalaiset suurpankit. Toinen tekijä on taatusti myös huoleton usko loputtomaan talouskasvuun, siis kerskakulutus, tuhlaus ja luonnonvarojen säälimätön riisto.
Onneton Homo Sapiens
On oikeastaan ihmeellistä, että talouskasvun apostoleilla on yhä hegemonia ei vain markkinoilla, vaan myös globaalissa ammattiyhdistysliikkeessä ja jopa monissa EU:n vasemmistopuolueissa. Näin siitäkin huolimatta, että monet tutkimukset ja eri maissa tehdyt väestökyselyt osoittavat yksisuuntaisesti, että ihmisten onnellisuus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ei lisäänny tippaakaan, kun tietty palkallinen ”turvallisuustaso” omassa elintasossa on saavutettu.Voi olla jopa päinvastoin: kerskakuluttaja muuttuukin apaattiseksi, avuttomaksi, osallistumattomaksi ja onnettomaksi kansalaiseksi, jonka riittämättämyyden ja tyhjyyden tunne senkun lisääntyy!
Ja toisaalta, ns. ”degrowth”-ilmiö eli suomeksi sanottuna talouskasvun supistaminen tai vähintäänkin kohtuullistaminen on alkanut olla yhä selkeämmin punavihreitten kansalaisaktivistien ja tutkijoidenkin agendalla. Jopa taloustieteen nobelistit Joseph Stiglitz & Amartya Sen ovat olleet jo vuonna 2008 aloitteellisia supistusvaatimuksineen: he ovat miettineet myös uusia mittareita ihmisyhteisöjen hyvinvoinnin ja yhteiskuntakehityksen mittaamiseen. Talouskasvu kun ei takaa välttämättä elämänlaatua, vaan jopa uhkaa pahasti koko maapallon ja köyhempien maiden ekosysteemiä.
Minusta olisikin syytä miettiä, erityisesti vasemmalla laidalla, mitä talouskasvun supistukset pitäisivät sisällään. Olemmeko matkalla kohti niukkuuden yhteiskuntaa – systeemiä, jossa vain tiukka kontrolli ja keskusvallan uudet direktiivit auttavat ihmiskuntaa? Vai voimmeko vapaaehtoisesti ajatella kohtuullistavamme kulutusta?
Kohtuus kaikessa
Pohjois-Karjalassa ”kohtuullistamisesta” on keskusteltu pitkin talvea ja kevättä. Maakunnan kansalaistoiminnan uusi tulokas vuodenvaihteessa 2009-2010 on ollut näkyvästi ns. kohtuusklubi.
Ei uraanikaivoksia -liike ja uraanivastarinta on ollut menneinä vuosina jonkimmoinen kohtuusklubien edeltäjä ja innoittaja. Molemmissa toimivia innokkaita aktivisteja ovat olleet pohjoiskarjalaiset Markku Aho, Kirsti Era, Pauliina Kainulainen, Edo Pennings, Tuomo Tormulainen, Martti Vaskonen ja monet monet muut…
Klubien kokouksissa paikalla on ollut vaihtelevasti 50-100 henkeä. Niissä on kyselty esimerkiksi sitä, mitä tapahtuisi jos palauttaisit päätösvallan itsellesi mainosmiehiltä ja rauhoittuisit. Rajoittaisit omia kulutusriippuvuuksiasi. Henkisesti ja ruumiillisesti voi tulla kylläiseksi niin monin tavoin. Kenties se mitä kaipaat on kohtuus, joka antaa tilaa ajatuksille, säästää energiaa. Kohtuutta on vaadittu myös kulttuurielämään.
Kymmenen kohtuullista vaatimusta
Joensuussa kokoontuneet klubit ovat syventäneet Kolilla joulun alla 2009 luotuja kohtuusteesejä, joiden takana on monenlaisten kansalaisliikkeiden ja yksittäisten kansalaisten verkosto. Teesit, joita jokainen voi miettiä niin kohdallaan kuin yhteiskunnallisessa toiminnassaan kuuluvat:
1.Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
2.Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
3.Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
4.Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
5.Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
6.Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
7.Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
8.Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
9.Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
10.Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Jatkuva kulutuksen kasvu nykypäivän maailmassa on kuin tappava syopä. On liikaa joutavaa kamaa. Lisää ei tarvita.
Talouskasvu on ollut laskusuuntaista jo pitkään. Pienet nykäykset silloin tällöin toiseen suuntaan eivät avaa nekään valoa tunneliin. Näinä synkkinä aikoina saarnataan piruksi ”usko loputtomaan talouskasvuun, siis kerskakulutus, tuhlaus ja luonnon voimien säälimätön riisto”. Näköjään jokin porvaristunut vasemmistorymä on klubeissan tullut jo pisteeseen, jossa vaaditaan kaiken tuotannollisen toiminnan alasajaoa: se likaa, se saastuttaa, se tuhoaa teidän elämänlaatunne. Juuri: teidän.
Jopa vasemistopuolueitten onnettoman Homo sapiensit vaativat talouskasvua ja markkinoita. Meille opetetaan, että loputon talouskasvu on kerskakulutusta, joka ei tee ihmisiä onnelliseksi. Ilmeisesti olisi sitten parempi, että taloudellinen taantuma ja kurjistuminen jatkaisi etenemistä. Joko kasvua tai taantumaa. Pysähtyneisyyden tila tässä dialektisessa maailmassa lienee mahdoton?
Kun nämä tavarameressä kelluvat porvarillistuneet punavihreät vasemmistolaiset ovat ihanteellisen elintasonsa saavuttaneet on aika panna stoppi talouskasvulle. Ei enää sosialistisia viisivuotissunnitelmia talouskasvun kahlitsemisen nimissä. Nyt on herätty uuteen oppiin, vaikka siihen olisi ollut aikaa jo vuosikymmeniä…
Elätän 30 v. työtöntä joka yliopistosta kaikkine dokumentteineen ei ole tehnyt päivääkään töitä. Joka paikkaan on 100 joskus 200 hakijaa. Tänään saapui kirje ja hakijoita oli ollut vain 55. ajattelin että onkohan talouskasvu jo alkamassa… Minä olen jo yli kuudenkymmenen ja pusken ympärivuorokautisesti töitä ettei suomalaisen työtätekevän kansan tarvitse elättää minun lastani.
Veljeni vävy, tästä lähiperheestämme on saanut teknisen koulutuksen, mutta on ollut viime vuosina työttömänä pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Milloin on hiljentynyt rakenuustoiminta ja lähtö kilometritehtaalle on tullut, milloin firma on muuttanyt Aasiaan ja seuraava Vaasaan, tuotantoa on pitänyt supistaa monissa ja joukkoirtisanomia on suoritettu… Tiedän varsin hyvin ettei vika ole hänessä vaan talouden laskukaudessa. Työnvuokraustoimistot ovat ainoat joista töitä voi hakea, koska kukaan ei palkkaa vakituisesti näinä talouden epävarmoina aikoina. Koskaan ei tiedä jos tuontantoa joudutaankin supistamaan ja niin on paikat annetaan toimistoille joiden kautta saa tilapäistyövoimaa.
Tällainen tilanne on suorastaan ihanteellinen punavihreän porvaristillistuneen ”vasemmistolaisen” näkökannalta. Kulutus ei kasva! Vihdoinkin kulutus ei kasva! Hip hurraa!. Tyttäreni ei saastuta koska hänelle ei tarvitse rakentaa asuntoa, koska eihän sellaista myydä tyttömälle. Autoa hän ei ostaisi koska hän ajaa julkisilla kulkuneuvoilla ja asuntolainaisena hänellä ei olisi mitään toivoakaan autosta. autotehtaitten työntekijätkään eivät enää saastuta kun eivät mene töihin. Kun tyttäreni ei voi hankkia asuntoa hän ei tarvitse huonekaluja, ei astioita, ei kirjoja, ei äänilevyjä, ei kodinkoneita, ei telkkareita, ei edes sähköistä hammasharjaa. Hänelle jää 0 euroa ruokien ja vuokran maksamisen jälkeen eikä hän avustuksensa edes riitä kuluihin. Hienoa. Hän ei mene likaamaan astioita ravintoloihin eikä kahviloihin. Hän käy kerran vuodessa kampaajalla. Elokuvateatterit, konserttitalot ja muut huvit voidaan hänen puolestaan sulkea, koska hän ei voi toimia niiden kuluttajana. Työttömyyttä on jatkunut 2 v. putkeen. Veljeni vävyllä sen sijaan jo noin viimeisten 20 v. aikana kilometritehtaalle lähtö on tapahtunut lukemattomia kertoja. Kahden lapsen elättäjänä ja asuntolainanmaksajana hänellä on ollut taiteilemista. Mene Vasemmistoliittoon! Miksi? Tartu tämän päivän Viikkolehteen ja lue millainen on nyky Vasemmistoliitto, hän vastaa.
Työllisyyspolitiikkaa ei harjoiteta, työssäkäyvien oikeuksien puolustajia ei ole enää olemassa. Muinoin SKDL ajoi jopa teollistamispolitiikkaa. eli jotain luokkakannatonta hössötystä. Kapitalistien etujen ajoa vain, eikö? Nyt on vain hyvin toimeentulevia porvarillistuneita punavihreitä. Ilmasto huolettaa enemmän kuin ihminen, vaikka tiedetään ydinvoima puhtaus ja edullisuus. Kallista tuulienergiaa sen olla pitää, vaikka paikallaan seisovia tuulimyllyjä on Europpa pullollaan maisemaa pilaamassa. Kun Vasemmistoliittolla ei ole enää muuta puolustetettavanaan niin se hyökkää puhdasta energiaa vastaan ja puolustaa ilmastoa saastuttavin keinoin. Ihmisen sen on unohtanut jo kokonaan, koska muoti vaatii nyt äänten kalastamista vippaskonstein. Katsotaan tuleeko niitä? Ei ainakaan meidän perheestä enää ainoatkaan ääntä.
Itse olen tuossa ollut työtön liki vuoden. En silti näe syytä sille, että kannattaisin talouskasvua, josta kuitenkin vain pieni osa päätyy kansan enemmistölle.
En tiedä.. kumpi on porvarillisenpaa, kannattaa degrowthia – myötämäkeä, talouden hallittua alas ajamista, joka toteutuessaan tuhoaisi kapitalismin, vai kannattaa talouskasvua, toivoa yrityksille suurenpia voittoja, tilannetta jossa yrityksillä (ja niiden omistajilla) olisi mahdollisuudet vielä suurenpiin voittoihin palkkaamalla lisää työntekijöitä?
Ensiksi mainitussa on ideana säilyttää planeettamme elinkelpoisena tulevillekkin polville. Jälkimmäisessä on ajatuksena toivoa siivua talouskasvusta, välittämättä tulevista.
Myötämäki -ajattelussa on myös ideana, että jäljelle jäävä varallisuus jaettaisiin tasaisemmin – poistettaisiin köyhyys, ja siinä sivussa myös rikkaus.
Tuulivoiman kalleudesta en tiedä – ainakin itselläni sähkölasku puolittui, kun vaihdoin fossiilisia pääsääntöisesti käyttävältä sähköntuottajalta, sähköntuottajalle joka keskittyy vesi- ja tuulivoimaan. Kun puhutaan eri tuotantomenetelmin tuotetun sähkön hinnasta, puhutaan siitä hinnasta mikä koituu sähköntuottajan menoeräksi. Se ei vielä sinänsä kerro siitä, miten suuri vaikutus sillä on sähkönkuluttajan laskuun. Siinä kun on monia muitakin menoeriä – yhtenä, joskaan ei vähäisinpänä on sähköntuottajan keräämä voitto.
Ydinvoiman puhtaus taasen on vähän kuin inkvisitorin lempeämielisyys. Jostakin se polttoaine niihinkin pitää saada, ja jonnekkin jätteet pitää tumpata – molemmat paikat saastuu elinkelvottomiksi. Lisäksi, niin polttoaine, kuin jätteetkin pitää raahata paikasta toiseen… Eikä se ydinvoimala onnettomuuskaan ole mahdoton asia.
En tiedä, minun tuloni eivät ole eläessäni ylittäneet 1000e/kk -”maagista rajapyykkiä”, mutta en näe syytä, miksi en kannattaisi degrowth:ia.
Ai niin, Myötämäki, siitä ovat puhuneet (myös) ihmiset, jotka ovat Vasemmistoliiton jäseniä. Vasemmistoliitto ei tietääkseni ole ottanut asiaan kantaa. Eikä Vasemmistoliitto ole unhtanut tavallisia ihmisiä. Mediaa vain ei pakkaa juuri kiinnostamaan se, muistaako Vasemmistoliitto jotakuta vai ei. Sellainen tieto kun ei ole shokeeraava, saati myyvä. Tai niin ainakin media asian näkee.