Suomi brändättiin taas. Kysyn vaan, minkä vuoksi?
Suomihan on muutenkin maailman paras maa. Täällä asuu maailman rehellisin, vähään tyytyvä, katajainen, vaan ei kateellinen kansa. Meillä on maailman puhtain luonto. Meillä on maailman paras pisa-koululaitos. Meillä no maailman vähiten korruptoituneet kansanedustajat ja muutenkin maailman mutkattomimmat ja kansanomaisimmat johtajat: he istuvat usein makaroonilaatikolla maailman vähiten vähäosaisten työttömien kanssa. Ja ay-johtajat menevät JOUKON mukana. He huolehtivat elinkeinoelämän ja eläkefirmojenkin johtajienkin bonuksista tasapäisesti duunarityön ohessa.
Symbolisena eleenä poliittiselle ja taloudelliselle – maailman parhaalle – yhteistyölle Suomessa ulkoministeri Stubb halasi kameroiden loisteessa kansanomaisen hellästi Nokia-talousmies-Ollilaa. Siinä sivussa hän kehaisi tilaamansa uuden brändi-monisteen taivaisiin. Yhtä korkealle vain Finanssi-Katainen on muistaakseni nostanut Parta-Pekka Himasen ”Ku(k)oistuksen käsikirjoituksen”.
Mutta, mutta…, ennen meillä oli myös maailman paras kenkä- , vaate- ja selluteollisuus. Miksi niitä ei ole uusbrändätty?
Suomi maksajana -brändi
Uusbrändäyksen vanavedessä pääsi mltei unohtumaan todellinen EU-brändi. Eikö vain? Nimittäin se, että pääoman liike on ikuista ja tuo vapaus siunataan korkeimmalla mahdollisella tasolla. Ei, ei Paavin Vatikaanissa, vaan Brysselin turuilla ja toreilla, Ilon oodin soidessataustalla. Maksoimme jo Kreikassa temmeltäville Saksan ja Ranskan pankeille, nyt on vuorossa Irlanti, sitten Portugali… Näin se Pääoma liikkuu ja kerää kymmenykset ja aika paljon enemmänkin. Voitot yksityistetään, tappiot sosialisoidaan, kuten tuossa vbiikonloppuna totesi itse Paavo Arhinmäkikin.
Kukaan ei usko että niis sanotut TAVAN KANSALAISET saisivat mitään takeita poiskylvetyille miljardeille. Niin, siis että köyhä veronmaksaja saisi vastinetta. Ei edes Kreikassa, ei edes Irlannissa. Jos näin olisi, kaipa siellä Dublinissa pubikansa hörppäisi guinnesiä kovaan tahtiin ja tuopit nousisivat EU-veljille ja siskoille. Oletteko havainneet kreikkalaisten tai irlantilaisten kans(s)alaistenne riemua ja kiitollisuutta? Vain muuan HyväVeli Timo Soini riemuitsee Suomessa. Syystäkin.
Vapaus liikkua -brändi
Muistanette tuon kuuluisan Schengen-sopimuksen, jonka mukaan EU-alueella liikkua saa miten huvittaa. Miksiköhän tuo liikkumisen vapaus koskettaa vain rahavirtoja ja omalla suihkukoneella liikkuvia ?
Muistanette myös mainion filosofin Hannah Arendtin. Häneltä tulikin mieleen tuo kuuluisa lause VAPAUDESTA:
”Kaikista erityisistä vapauksista…liikkumisen vapaus on historiallisesti vanhin ja myös kaikkein olennaisin. Kyky lähteä, minne haluamme on vapaana olemisen perustava ele, aivan kuten liikkumisen vapauden rajoittaminen on ikimuistoisista ajoista lähtien ollut orjuuttamisen edellytys…”
Romanit -EU-Suomen uusbrändi
Suomen valtio pistää näinä päivinä romanit liikkeelle Helsingistä. Siinähän sitä liikkumisen vapautta! Mustalaisleiri saa parisataa euro per perhekunta, liput Tallinnaan ja bensarahat kotimaahan. Siellähän heidän olonsa taatusti kohenevat! No, totta puhuen hetken voi olla hieman lämpimämpi kuin meillä nyt.
Mutta, mutta…, jotenkin tämä ”liikkumaan pakottaminen ” ei ihan sovi Schengen-henkeen. SE, että rajat suljetaan niiltä ikäviltä, hankalilta ja köyhiltä ”toisilta” – ja avataan maksukykyisille ”toisille” ei jotenkin kolahda aidon VAPAUS-käsitteen piiriin. Luultavasti Hannah Arendt myös kääntyisi haudassaan. Mutta ei se mitään: romanit ovat Suomen uusbrändi!
Asunnoton & työtön – uusvanha brändi
Koska Öisinajattelijalla on suht rankka kokemus asunnottomuudesta Helsingissä täysi-ikäisenä – ja jääkylmästä yhden huoneen mökistä Kannuksessa, varhaislapsuudessa – olen ehdottomasti sitä mieltä, että ASUNNOTTOMUUDEN & TYÖTTÖMYYDEN VAPAUS ELÄMÄNMUOTONA on nostettava Suomi-brändi -arsenaaliin. Asunnottomat kuten työttömät kuuluvat itseoikeutettuihin brändituotteisiin, vaikka moni ei ole näihin eläinkuntaan kuuluviin nöyriin ”kansanedustajiin” koskaan kiireiltään Arkadialla, EK:ssa, EVAssa tai eläkeyhtiö Varman hallituksen kokouksissa törmännytkään. Oheistan siksi Suomen Pravdan sivuille ( Hs, 25.11. – ”Asunnottomuudesta on puhuttava”) jostakin ihmeen syystä ( ?) päätyneen mielipiteeni. Se oli tosin tietenkin karsittu, joten lähimain alkuperäinen teksti tässä:
”Asuttava on!
Kiitokset Johannes Rautiolalle asunnottomien ongelmiin puuttuvasta mielipiteestä! (HS.20.11.2010)
On upeaa huomata että nuori opiskelija näkee Helsingissä muitakin ”katu-uskottavia” kuin Kolmen sepän patsaalla näkyvillä istuvat juopot tai romanit. Asunnottomuus on oikeasti iso ongelma ja kodittomat taas kerran unohdettu. Erkki ja Hannu Peltomaan loistava elokuva RANTOJEN MIEHET 40 vuoden takaa tästä samasta aiheesta pitäisi laittaa uustuotantoon !
Asunnottomuus kosketti minua vuonna 1988, jolloin asuin ns. Nubiksessa eli Pursimiehenkadun asuntolassa.
Hyvä puoli oli se, että työmatka elokuva-arkistoon ei ollut pitkä. Johtaja Olli Alho ihmetteli minut Nubiksen ovella nähtyään kovasti sitä, miksi elokuvamies asuu missä asuu. Kerroin hänelle.
En ollut alkoholiongelmainen, vaan oikeasti häädetty asunnoton yksinhuoltaja. Silloin 14-vuotias poikani asui kanssani Nubiksessa. Pärjäilimme – ja saimme sittemmin kaupungin vuokra- asunnon, mistä myöhäinen kiitos Helsingin kaupungille. Jono eteni vikkelästi, kun alaikäinen asusti alkoholi- & ”moniongelmaisten” yömajassa.
Olin tuolloin myös paitsi työtätekevä ja veroja maksava arkistoavustaja, välillä vs. Tutkijakin, myös Vailla vakinaista asuntoa -liikeen (VVA) aktivisti. Toimitin jo nyt edesmenneen Matti Valtavirran kanssa Asukki-nimistä lehteä, jota luettiin innolla Hgin eri asuntoloissa. Saimme jotakin aikaiseksi. VVA, Marraskuu-liikkeen perillinen vuodesta 1987, on nyttemmin jo laajalti tunnustettu yhdistys, jossa asunnottomat toimivat oman asiansa puolesta. He eivät ole vaikutusvaltaisia media-ihmisiä eikä heidän äänensä kuulu tai näy muualla kuin Asunnottomien yö-tapahtumien yhteydessä. Sekin on hyvä, mutta kyllä soisi asunnottomien ongelman puhuttavan eduskuntaakin, ainakin vaalien lähestyessä. Tämä pienenä vinkkinä muillekin kuin perusssuomalaisille.
Joensuun virallinen Öisinaajattelija
Joensuun virallisen öisinajattelijan yöunet taitavat jäädä vähiin, kun ennättää kirjoitella napakoita kommenteja harva se yö. Stubb-Ollillan Suomi-brändäys herättää oikeutetusti kyselyjä: ollaanko me ja meillä todella kaikki niin hyvin, että kateudenkin voi heittää roskakoriin. Vai eikö paperimiehet yhtyneetkään Joukon ajatukseen. että ”mittavasta työstä pitää maksaa mittava palkka”. Saattaa olla, että suht hyvää palkkaa nostavat paperimiehet katsovat, että kohtuus kaikessa on sittenkin parempi. Muutoin ihmettelin, kun Hesarin pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg varoitteli: ”On tarkkaan pidettävä huoli siitä, ettei brändinrakennuksen kaltaisilla hankkeilla kudota verhoa, jonka edessä esitetään hyvin harjoiteltua näytelmää ulkomaisille sijoittajille, kun verhon takana on käynnissä aivan toisenlainen tosi-tv-lähetys omalle väelle”. (HS 27.11.)
Edelliseen yhtyen terveisin Oiva Björkkbacka
Vasemmistolle pientä nousua, mutta demareille suurta laskua
Vasemmistolla (siis vasemmistoliitolla ja kd-liikkeen sirpaleilla) on siis mahdollisuus jatkaa työväenpuolueena vielä vaalien jälkeenkin, jos se oivaltaa oikein tuon pienen vihjeen, mikä viimeiseen gallup-tutkimukseen sisätyi.
Tutkimuksen vihje tarkoitti minusta sitä, 1) että EU on tehtävänsä tehnyt; 2) että euro on tehtävänsä tehnyt; 3) että globaali kapitalismi on tehtävänsä tehnyt; 4) että Kataisen hallitus on tehtävänsä tehnyt; 5) että kd-liikkeen sisäinen hajaannus on tehtävänsä tehnyt.
Vasemmiston on siis ryhdyttävä irtaantumaan EU:sta ja aloitettava Suomen kansantalouden rakennustyö. Tobinin -verot on syytä unohtaa. Jos euro ei voi olla EU:sta eronnen Suomen valuutta, on palattava markkaan. Pääomien vapaa karkaaminen Suomesta on estettävä. Jos rahojen omistajat haluavat mennä, niin menkööt. Nuo rahat ovat kansan työllä luotuja, joten jokin tekijänoikeus pääomiin täytyy olla kansalla.
Kataisen hallitus uhkaa ryöstää Suomen työtätekevän kansan putipuhtaaksi Kreikan, Irlannin, Portugalin Espanjan, Italian, Liettuan ja Islannin tukimiljardeilla. Tuollaista epäisänmaallisuutta on Suomen historiassa tapahtunut vain kahdesti aikaisemmin. ensimmäisen kerran silloin, kun Kokoomuksen esi-isät kutsuivat Kerenskin santarmit hajoittamaan Suomen kansan Eduskunnan 1917, ja toisen kerran silloin, kun sodan voittanut Valkokaarti tarjosi itsenäistä Suomea Saksan keisarikunnalle. Nyt Kataisen hallitus myy Suomea velkakirjoilla ulkomaille, tällä erää kapitalistiselle pankkijärjestelmälle.
Sosialidemokraattisen puolueen esimerkki osoittaa, että vaikka työväenpuolue on kuinka yhtenäinen, seksikäs, positiivinen, moderni ja hallitsee yhteiskunnan merkittävimmät instituutiot, kansa voi hylätä sen, jos puolueen politiikka on kansan edun vastaista. SDP:lle on selvästi käymässä näin. SDP:n on nyt pakko muuttaa politiikkansa suuntaa.
Kansandemokraattisen liikkeen rippeiden pitää ottaa tästä opiksi. Sen pitää ryhtyä ajamaan kansan asiaa selkeästi, yksinkertaisin tunnuksin, periaatteellisesti ja täysin avoimella sydämmellä. Pikkunäppärä taktikointi kansainvälisyydellä, eurooppalaisuudella, karriarismilla, ”profiilin nostoilla” ja muilla mainoskonsteilla, on syytä unohtaa.
Historialliset virheet, mitkä liittyivät neuvostososialismiin, on myönnettävä ja aloitettava kaikki alusta. Ensin on yhdistettävä ilman kikkoja entiset kansandemokraatit yhdeksi moni-ilmeiseksi, sallivaksi, keskustelevaksi ja päättäväiseksi vasemmistoliikkeeksi. Nimestä viis.
Tuo pienenpieni vasemmiston kannatuksen nousu kertoi paljon. Meillä ei ole menetettävänä kuin hajaannuksemme ja kutistumisemme, mutta saavutettavanamme on Suomen työläisten tuki ja historiallinen vaalivoitto.
EU – poliittinen virhe alusta alkaen
Suomen liittyminen EU:n jäseneksi 1990-luvun puolivälissä oli poliittinen paniikkireaktio. Suomi oli tuolloin juuri selvinnyt itsenäisyytensä ajan pahimmasta talouslamasta, eli Irlannin kaltaisesta pankkikriisistä. Neuvostoliitto oli romahtanut ja lännen porvaristo vietti suuria voitonjuhliaan. Nato ja EU saneli pienille itsenäisille maille ehtojaan ja kalisteli aseitaan avoimesti, varsinkin entisille sosialistisille maille.
Kylmän sodan yht’äkkinen loppuminen täytti porvariston ideologiset, aseelliset ja taloudelliset adrenaliinivarastot räjähtämispisteeseen. Euroopan työväenluokalle ja kommunismille oli näytettävä, että historia oli nyt loppunut. Jäljellä on vain ikuinen kukoistava kapitalismi. Kaikki eurooppalaiset oikeamieliset maat oli nyt yhdistettävä. Siispä Suomenkin haluttiin väkisin ja/tai vapaaehtoisesti liitää eurooppalaisen paratiisin, EU:n, jäseneksi.
Suomi oli jo tuolloin EFTA:n ja ETA:n jäsen. EU:hun liittämisen strategiaksi otettiin kansaan kohdistettu suostuttelun, ohjailun, yhteistyön, riippuvuuden, hajottamisen, painostamisen ja alistamisen menetelmät. Kaikkea tätä tarvittiin, sillä poliittinen eliitti tiesi, että Suomen kansa oli jakaantunut tunnetulla tavalla yhteiskuntaluokiksi ja moninaisiksi intressirymiksi, joiden etu ei missään tapauksessa edellyttänyt EU:hun liittymistä.
EU -jäsenyydestä lavastettiin kilpailu esim. Ruotsin ja Norjan kanssa. Emmehän toki saaneet hävitä rakkaille vihollisillemme. Kaikkia Suomen taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia toimintoja alettiin jo vuosia ennen ”harmonisoida” EU:hun liittymistä varten. Ja kansanäänestyksen lähestyessä alkoi liittymistä vastustavien ryhmien voimakas manipulointi, jossa noita strategioita sitten sovellettiin.
Argumentteina käytettiin kulttuuriyhteistyötä, ikään kuin sitä ei olisi, tai ei voisi, tapahtua ilman EU:ta. Matkustaminen piti saada muka helpommaksi, (ja myöhemmin, kun siirryttiin yhteiseen valuuttaan, sitäkin perusteltiin matkustamisella: ei tarvitse vaihtaa valuuttaa!) Vahvasti oli esillä sellainenkin valttikortti, että Suomihan kuuluu Eurooppaan (? Mikä uutinen). Liittymisen piti kerrassaan mullistaa Suomen kilpailukyky maailmalla. (Näköjään se vielä vaati kuitenkin oman Suomi-brändin). Suomalainen sivistyneistö oli poliitisen eliitin ja talousporvariston varjona heti ”kaikessa edistyksellisyydessään” valmis viemään Suomi mieron tielle, taas kerran.
Suurimman hankaluuden tuottivat pikku-yrittäjät, talonpojat ja työväenluokka. Merkitsihän EU:hun liittyminen pääomien, tavaroiden ja työvoiman vapaata liikkuvuutta yli rajojen. Keskustapuolueen kaupunki-maisterit hajottivat helposti talonpojat huijaamalla EU-tukiaisilla. Työnantajaliitot apujärjestöineen ja porvaripuolueineen puhuivat pikku-yrittäjät ympäri. SDP, ay-liikettä ja ”työväenluokan etua” apuna käyttäen, ”valisti” työväenluokan.
Vasemmistoliitolle, joka paranteli tuohon aikaan sosialismin aiheuttamia traumojaan porvarienhallituksen psykiatrisessa hoidossa, annettiin ymmärtää, että ellei EU -halukkuutta löydy, hallitusyhteistyö loppuu. Anderssonin ja Siimeksen edun vuoksi puoltolause EU:lle tuli myös Vasemmistoliitosta.
Kansa pistettiin vuonna 1994 äänestämään jäsenyydestä. Tulevaisuuden ideologisista, poliittisista, taloudellisista ja sotilallisista ehdoista ja riippuvuuksista vaiettiin vaalityössä visusti. Suomen kansa äänesti niukin naukin jäsenyyden puolesta, vaikka julkinen media oli alistettu kansallisen yksimielisyyden hengessä eurooppalaisen pääoman intresseille.
Näin tapahtui rikos Suomen kansaa vastaan. Syyllisten joukko on liian laaja joutuakseen koskaan teoistaan vastuuseen. Ilahduttavinta oli, että lähes puolet Suomen kansasta vastusti jäsenyyttä. Demokratiassa totuus ei ole aina enemmistön hallussa.
Tuo prosessi, ja sen seurauksena syntynyt EU:n kaltainen liittovaltio, on luonnoton ja yhteiskuntalakien vastainen ilmentymä. Ei ole siis lainkaan ihme, että EU:n historia jäi näin lyhyeksi, kuin se näyttää jäävän. Tuon seikkailupolitiikan seurauksena esim. Suomesta tuhottiin valtion taloudellinen omaisuus, kansantalous rapautettiin ja työpaikkojen hävittämisestä myötä tuotettiin kaikki ne ongelmat, joista ennen muuta nuoriso nyt kärsii.
EU:n ylläpito johti valtion velkaantumiseen, terveydenhuollon, koulujärjestelmän, yliopistojärjestelmän, sosiaalipolitiikan ja maan infrastruktuurin rapautumiseen. EU aiheutti valtavat muuttovirrat eri puolella maailmaa. Onpa EU ehtinyt olla organisoimassa sotiakin omalla alueellaan (Jugoslavia).
Mutta elämä jatkuu, miten, siihen antavat lähivuodet vastauksensa.