Pietari parhaimmillaan. Nyt.

Kävin taas Pietarissa. Kerran vuodessa sinne on päästävä – ja onneksi Joensuusta kulkee vielä halpa bussi. Venäläinen auto ja kuljettaja, tietenkin. Matka kestää, mutta sen aikana näkee myös Svetogorskin ja Viipurin välisen romanttishohtoisen kaistaleen Karjalaa…

Ja sitä paitsi, Pietari on parhaimmillaan keväällä ja alkukesästä, valkeiden öiden aattona. Ilmakin vielä raikasta, paitsi metrotunneleissa ja väliasemilla. Metro on kuitenkin ainut mahdollinen kulkuväline kesäkuukausina. Raitiovaunua kannattaa myös kokeilla. Muuten liikenne on kaameaa, taksillakaan ei ehdi minnekään. Autot vain seisovat ja saastuttavat ja tärisyttävät historialliset rakennukset raunioiksi.

Dostojevskin jalanjäljillä

Kaupunki on tuhottomasti (nimenomaan ”tuhottomasti”) muuttunut sitten 1970-luvun, jolloin siellä oleskelin ja opiskelin(kin)vuosikaudet. Autot tukkivat liikenteen ja monet uudisrakennukset pilaavat arkkitehtuurin. Silti Pietari ei ole Moskova, ja sieltä voi löytää vielä ne ”Dostojevskin jalanjäljet”, joista oli puhetta Joensuun Venäjän ystävien ja kielen opiskelijoiden järjestämässä seminaarissa 13. 5. Hienosta tapahtumasta myöhäinen kiitos Marja Jänikselle, Natalia Baschmakoffille, Pekka Pesoselle & co!

Dostojevskin jalanjäljille pääsee parhaiten aloittamalla hänen kotimuseostaan, joka sijaitsee lähellä Moskovan asemaa osoitteessa Kuznetshnyi pereulok 5 / 2. Sitten kannattaa suunnistaa Heinätorille, ”Sennaja ploshsad” -nimiselle metroasemalle, kävellä Gribojedovin kanavan varteen ja mutkitella sitä pitkin vaikka Teatteriaukiolle saakka. Sieltä kun harppaa vielä luoteissuuntaan niin onkin jo valtavalla – siis lähiaikoina valtavalla – rakennustyömaalla eli Novaja Gollandija / Uuden Hollannin satama-alueella. Sinne nousee uusi kauppakeskus-kompleksi. Kaikki vanha ja rähjäinen maisema muuttuu perinpohjin. Onneksi ei sentään Dostojevski-Raskolnikov-reitti, vaikka Heinätori on jo poispilattu kokonaan.

Viiskulma ja Lenfilm

Asuimme tutkija-elokuvakriitikko VP Makkosen ja ohjaaja-kuvaaja Leena Kilpeläisen kanssa hotellissa nimeltä ”Pjatyi Ugol” / Viiskulma. Hotelli on rauhallinen, liiankin moderni, mutta sijaitsee loistavalla paikalla: Zagorodnyi prospektilla aivan Vladimirskajan ja Dostojevskajan metroasemien tuntumassa. Löysin Dostojevskajan aseman vierestä myös loistavan kirjakaupan, jossa osastoja piisasi, myös hyödyllisiä sanakirjoja kääntäjille.

Kolmikkomme pyhä tavoite oli saada aikaiseksi työvierailu Lenfilmin studioilla, missä olen käynyt viimeksi 4-5 vuotta sitten. Järkkäsin sinne 1990-luvun lopulla muutamia ekskursioita Joensuun ulkomaalaisopiskelijoille. Ja VP Makkonen on siellä työskennellytkin. Vierailu ja tapaaminen onnistui yli odotusten. (Perästä kuuluu, joskus…)

Lenfilm sijaitsee Gorkovskajan metroaseman lähellä, Kamenno-ostrovki prospektilla (= entinen Kirovski prospekt). Vanhoja halleja ja lukuisia rakennuksia ei juuri enää remontoida, koska studiot siirretään piakkoin kaupungin ulkopuolelle. Ne ovat liian hyvällä paikalla – ja liian huonossa kunnossa.

Jos minä olisin Pietarin pääarkkitehti – tai Vladimir Putin olisi oikeasti laatuelokuvan ystävä – Lenfilm jäisi nykyiselle historialliselle paikalleen. Tottakai. Mutta markkinatalous jyllää eikä venäläinen elokuva ole enää statukseltaan siinä laatuasemassa missä se oli Andrei Tarkovskin & co aikana. Onneksi Lenfilmin ohjaajat kulkevat nykyisenkin uuden aallon ja laatuelokuvan eturintamassa, Putin taas perustamassaan ”kansanrintamassa” – joka lienee luotu tulevia presidentinvaaleja varten.

Joensuun virallinen Öisinajattelija