Kävin taas Pietarissa. Kerran vuodessa sinne on päästävä – ja onneksi Joensuusta kulkee vielä halpa bussi. Venäläinen auto ja kuljettaja, tietenkin. Matka kestää, mutta sen aikana näkee myös Svetogorskin ja Viipurin välisen romanttishohtoisen kaistaleen Karjalaa…
Ja sitä paitsi, Pietari on parhaimmillaan keväällä ja alkukesästä, valkeiden öiden aattona. Ilmakin vielä raikasta, paitsi metrotunneleissa ja väliasemilla. Metro on kuitenkin ainut mahdollinen kulkuväline kesäkuukausina. Raitiovaunua kannattaa myös kokeilla. Muuten liikenne on kaameaa, taksillakaan ei ehdi minnekään. Autot vain seisovat ja saastuttavat ja tärisyttävät historialliset rakennukset raunioiksi.
Dostojevskin jalanjäljillä
Kaupunki on tuhottomasti (nimenomaan ”tuhottomasti”) muuttunut sitten 1970-luvun, jolloin siellä oleskelin ja opiskelin(kin)vuosikaudet. Autot tukkivat liikenteen ja monet uudisrakennukset pilaavat arkkitehtuurin. Silti Pietari ei ole Moskova, ja sieltä voi löytää vielä ne ”Dostojevskin jalanjäljet”, joista oli puhetta Joensuun Venäjän ystävien ja kielen opiskelijoiden järjestämässä seminaarissa 13. 5. Hienosta tapahtumasta myöhäinen kiitos Marja Jänikselle, Natalia Baschmakoffille, Pekka Pesoselle & co!
Dostojevskin jalanjäljille pääsee parhaiten aloittamalla hänen kotimuseostaan, joka sijaitsee lähellä Moskovan asemaa osoitteessa Kuznetshnyi pereulok 5 / 2. Sitten kannattaa suunnistaa Heinätorille, ”Sennaja ploshsad” -nimiselle metroasemalle, kävellä Gribojedovin kanavan varteen ja mutkitella sitä pitkin vaikka Teatteriaukiolle saakka. Sieltä kun harppaa vielä luoteissuuntaan niin onkin jo valtavalla – siis lähiaikoina valtavalla – rakennustyömaalla eli Novaja Gollandija / Uuden Hollannin satama-alueella. Sinne nousee uusi kauppakeskus-kompleksi. Kaikki vanha ja rähjäinen maisema muuttuu perinpohjin. Onneksi ei sentään Dostojevski-Raskolnikov-reitti, vaikka Heinätori on jo poispilattu kokonaan.
Viiskulma ja Lenfilm
Asuimme tutkija-elokuvakriitikko VP Makkosen ja ohjaaja-kuvaaja Leena Kilpeläisen kanssa hotellissa nimeltä ”Pjatyi Ugol” / Viiskulma. Hotelli on rauhallinen, liiankin moderni, mutta sijaitsee loistavalla paikalla: Zagorodnyi prospektilla aivan Vladimirskajan ja Dostojevskajan metroasemien tuntumassa. Löysin Dostojevskajan aseman vierestä myös loistavan kirjakaupan, jossa osastoja piisasi, myös hyödyllisiä sanakirjoja kääntäjille.
Kolmikkomme pyhä tavoite oli saada aikaiseksi työvierailu Lenfilmin studioilla, missä olen käynyt viimeksi 4-5 vuotta sitten. Järkkäsin sinne 1990-luvun lopulla muutamia ekskursioita Joensuun ulkomaalaisopiskelijoille. Ja VP Makkonen on siellä työskennellytkin. Vierailu ja tapaaminen onnistui yli odotusten. (Perästä kuuluu, joskus…)
Lenfilm sijaitsee Gorkovskajan metroaseman lähellä, Kamenno-ostrovki prospektilla (= entinen Kirovski prospekt). Vanhoja halleja ja lukuisia rakennuksia ei juuri enää remontoida, koska studiot siirretään piakkoin kaupungin ulkopuolelle. Ne ovat liian hyvällä paikalla – ja liian huonossa kunnossa.
Jos minä olisin Pietarin pääarkkitehti – tai Vladimir Putin olisi oikeasti laatuelokuvan ystävä – Lenfilm jäisi nykyiselle historialliselle paikalleen. Tottakai. Mutta markkinatalous jyllää eikä venäläinen elokuva ole enää statukseltaan siinä laatuasemassa missä se oli Andrei Tarkovskin & co aikana. Onneksi Lenfilmin ohjaajat kulkevat nykyisenkin uuden aallon ja laatuelokuvan eturintamassa, Putin taas perustamassaan ”kansanrintamassa” – joka lienee luotu tulevia presidentinvaaleja varten.
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Heinätori (Sennaja) taas rekonstruoidaan, koska nykyinen tilanne on kaikkien mielestä huonoin, torin henki on nyt täysin vieras Peterburgille.
Alla on kuva tulevasta.
http://save-sp-burg.livejournal.com/1841415.html
Mm. Eremitaasin johtaja Piotrovski uskoo ja toivoo vanhan Heinätorin kirkon jonkinlaista vastinetta takaisin paikalle.
I.G.
olet täsmälleen oikeassa, Heinätorin ”pilaaminen” eli ylirakentaminen aloitettiin jo 1990-luvulla, pian NL-hajoamisen jälk. Tosi valitettavaa, silloin ei ollut ymmärrysträ esim Dostojevskin maisemille…, voitaisiinko ne palauittaa?
Pietari silti parempi kuin ”bolshaja derevnja” eli Moskova, eikös?
Öisinajattelija
Löysin paljon kuvia (1820-luvun alusta tähän päivään) saman artikkelin yhteydessä.
http://www.narko-stop.ru/index.php?news=5223
Oli ”ylirakentamista” 1900-luvun alussakin. Parempi tori oli kai 1950-luvulla – avoin ja siisti, kirkko paikalla. Dostoevskin Heinätoria? Kiitos ei. Vielä 1850-luvulla sillä myytiin ihmisiä (talonpoikia). Kapakka, kaatopaikka ja bordelli taivaan alla. Sama henki myös 1990-alussa, muistan.
Tori on jotenkin onneton ja laiton kautta aikojen. Pelkäsin sitä 1980-luvulla, mutta oli pakko mennä metroon.
Ehkä kohta, jos rakennetaan metro-kirkko -symbioosi ja raivataan tila, tori yhdistää 1961 parasta Neuvostoliittoa ja tsaarin pyhää Venäjää.
Spasibo I.G.
KYllä tuo linkki
http://www.narko-stop.ru/index.php?news=5223
antaa hyvän kuvan Heinätorin vaiheista. Kun asuin siinä lähellä, Gribojedovin kanavan varrella, voin sanoa (jos muistini toimii vielä),
että vielä 1970-luvulla Heinätori oli ”dostojevskilainen”.
Muistan kapakat, kalakauppa Okeanin ja ruokala-stolovajan ihan siinä Sennyi most-kävelysillan kupeessa, torin laidassa. Mikä kansanpaikka, mitkä hinnat…
Öisinajattelija