Käväisin Porissa. Porilaiset Venäjä-seuralaiset järjestivät hienon kulttuuritapahtuman nimeltä KinoVerh (25-27.8.). Asialla mm. Satakunnan Työn päätoimittaja Aimo Ruusunen ja muut Venäjä-seuran puuhamiehet Jukka Kim & Aulis Kaarnio. Kiitokset heille, mukavasta seurasta. Ja varsinkin hyvin organisoidusta tapahtumasta! Elokuvia katseltiin ja niistä keskusteltiin – kuten myös venäläisen elokuvan historiasta ja merkityksestä. Uudempaakin leffaa oli tarjolla…
Hämmästyksekseni huomasin etten ollut käynyt Porin kaupungissa sitten vuoden 1965, jolloin siellä konsertoi muuan maineikas brittibändi – työläisnuorison vastine Beatles-nimiselle orkesterille. Niin, piti käydä tietysti Yyterin hiekatkin katsastamassa. Nostalgisesti. Kalajoen hiekkoihin verrattuna ne kyllä kalpenevat mittasuhteiltaan, mutta ovat mukavan muhkuraiset ja kukkuloita piisaa kuin tissikkäässä rantamaisemassa… Se seksistä.
Porin kaupunginkuvan komistus on jokivarsi ja jazz-maasto – Kirjurinluoto, jonne nyt – pienen kävelyretken tunnelmissa – tekisi kyllä mieli piipahtaa myöhemminkin. Kenties joskus tulevana kesänä? – vaikka en suuri jazz-fani olekaan. Enemmän blues-, rock- ja reggaemies.
Palataan elokuvaan. Venäläistä elokuvaa ei edelleenkään näe Suomessa juuri missään. Ei ainakaan elokuva-arkistosarjan (=KAVA) ulkopuolella. No, toki on Kino Lokakuu, jälleen tulossa, mutta Lokakuu-elokuvia esitetään kovin rajoitetusti ja vain muutamissa kaupungeissa.
En millään voi ymmärtää ettei maineikas itänaapurin LAATUelokuva ole valloittanut kuin harvojen elokuvakerholaisten sydämet? Missä syy? Ainakin yksi syy on tarjonnan vähäisyydessä ja siinä järkyttävässä kaupallisuudessa, millä PELKKÄÄ HOLLYWOOD-leffaa markkinoidaan niin televisiossa kuin teatterilevityksessä. Myös kunnon elokuvakasvatus edelleen puuttuu kouluista ja oppilaitoksista, vaikka visuaalinen kulttuuri on valloittanuyt kaikki areenat. Tarvittaisiin varmaan sata tai tuhat peter von baghia tai aki kaurismäkeä, jotta tilanne korjaantuisi edes vähän!
Uskon, että pienellä(kin) panostuksella saadaan …tai saataisiin aikaan suunnanmuutos. Eivät kaikki suomalaiset elokuvaharrastajat, edes nuoret, ole ollenkaan typerien action-filmien ystäviä. Heidät on vain totutettu näkemään / katsomaan / kokemaan elokuvissa toimintaa, vilskettä, hurttia huumoria tai seksiä. Välistä tuntuu, että teatterien elokuvatarjonta on tarkoitettu pelkästään murrosikäisille (?). Ja silti löytyy väkeä, joka on sivussa elokuvakulttuurista juuri siitä syystä ettei kunnon vakavia, sanoisinko ”korkeakulttuurisia” leffoja näe paljon missään! Tai niitä katsoa tihrustellaan kotona tietokoneruudusta tai television marginaalikanavilta.
Kunnon LAATUelokuva kuuluu teatteriin! Laajakankaalle. Se on elämys, joka tulee nauttia hyvässä seurassa, teatterin hiljaisuudesassa kunnon kuva- ja äänimaisemana – mieluusti ilman popcorniakin!
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Terve Pena,
Puhut taas osittain totta ja osittain valhetta. Tuttu juttu Neuvostoliiton ajoilta. Se miksi Neuvostoliittolaista elokuvaa ei arvosteta hienoista kuvakulmista ja kohtauksista huolimatta – ja valaistuksesta, jessus, tulisoihdut- on lienee se, että nagani päätä vasten tehtyä taidetta ei arvosteta. Ei kukaan retostele Göbbelsin hienoilla suorituksilla elokuvataiteen alalla. Ei myöskään valokuvataiteen alalla, joka on minua lähempänä. Valokuvaajana tiedän, että mikään ei ole helpompaa, kuin laittaa yleisölle väärä visuaalinen viesti.
HUONO LAATU kuuluu sinun mielestäsi markkinayhteiskuntaan? Miljoonia dollareita ”paskaan” Hollywoodissa. Totta toki, mutta molemmin puolin. Miljoonia ruplia ”paskaan” on facta tänäkin päivänä. Niinhän Venäjän ”demokratiassa” vaaleja käydään.
HYVÄ LAADUN pitäisi olla sivistyneistön tulos. Otin tuon vanhakantaisen nimityksen tähän sen vuoksi, että en uskon niihin harvoihin ihmisiin, joilla on järki päässä äärimmäisissäkin tilanteissa. Näiltä ihmisiltä puuttuu yleensä rohkeus, jota sitä vastoin vastustajalla on – massavoiman takaamana.
MITÄ VENÄLÄISEEN ELOKUVAAN TULEE, NIIN PIDÄN SIITÄ. SUURTA DRAMATIIKKAA, JOSSA ME SUOMALAISETKIN ( siihen aikaan noin 3 miljoonaa) OLLAAN VÄLISTÄ PAHOJA VIHOLLISIA – SYNKINVÄREIN KUVATTUJA. EN OLE VIELÄ NÄHNYT YHTÄÄN NEUVOSTOLIITON AIKAISTA ELOKUVAA, JOSSA PUHUTAAN LÄHESKÄÄN TOTTA. NYKYINEN VENÄJÄ PUHUU PASKAA EDELLEENKIN.
Pena: missä on venäläisen elokuvan ylistyshuudon perusta? Ennen vallankumousta? Stalinin aika? Hrutsovin aika? Bresnevin aika? Gorpatsovin aika? Jeltsinin aika? Putinin aika? ( en ole viitsinyt katsoa em. nimien oikeaa kirjoitusasua ).
Ihailemasi Eisentainkin puhuu paskaa – toki nagani ohimolla. Hienoja elokuvia visuaalisesti. Se ei vain ole elämää. Tai tuli sanottua väärin. Toki hänen elämäänsä tai sen loppumista.
terv Pekka Pohjasvaara
terv Pekka Pohjasvaara
Pekka parahin,
heittelet herjaa perustelematta.
Elokuvasta tuli taidetta, mm. montaasi-kehittelyjen ansiosta 20-luvun Venäjällä, ja juuri Eisensteinin, Kuleshovin ja Vertovin näkemyksillä. Katsopa nyt vaikka aluksi heidän leffojaan. Dziga Vertovin huikea MIES JA ELOKUVAKAMERA (1929) taisi tulla teeveestäkin vastikään?! Monet bolshevikit ja heidän kulttuurikannattajansa olivat perin sivistynyttä väkeä!
Totta on, että Eisenstein trilogia LAKKO, LOKAKUU, POTEMKIN on selkeää vallankumous-intoilua, mutta myös UUTTA ELOKUVAKIELTÄ!
Eisenstein silti uskalsi kritisoida epäsuorasti myös Stalinia, esim elokuvallaan IIVANA JULMA , osat 1-2.
Stalin-elokuvia en suuremmin arvosta, yksilöpalvontaa kuten Hitler-filmit ja niiden hovikuvaaja Leni Riefenshtal.
1950-60-luvun vaihde , SUOJASÄÄ, tuotti mahtavan määrän elokuvamestareita: Tarkovski, Shukshin, Panfilov, Muratova, Shepitko, German, Klimov jne. Siinä pieni lista, jotka esiintyvät mm. Markus Viljasen ja allekirjoittaneen dokumentissa ELOKUVA VANGITSEE AIKAA (1990) , osat 1 ja 2. Tsekkaapa se…tai noiden kavereiden leffoja? Todellisia helmiä, yksinäisiä ihmisääniä elokuvataiteessa 70-luvun stagnaatiovuosinakin.
Nykyelokuvan, siis venäläisen leffan suurin nimi on ALEKSANDR SOKUROV, aivan uskomaton elokuvataiteilija ja -kielen kehittäjä. Yhdistele tarkovskilaisittain dokuimenttia ja fiktiota. Suosittelen.
Koska tunnet Pekka huonosti venäl elokuvaa, kirjallisuutta toki paremmin! ennakkoluulosi eivät ole tiedon väärti,
Öisinajattelija
Terve Pena,
Miksiköhän näitä venäläisiä elokuvaohjaajia ei tunneta sen laajemmin täällä Suomessa? Sen sijaan muutamat muut ulkomaiset, esim. italialaiset ohjaajat ovat hyvinkin tuttuja meille mestariteoksillaan. En puhu nyt pienestä porukasta elokuvafaneja, vaan suomalaisista yleensä.
Mitä tulee Eisenstainiin ja IIVANA JULMAN parin osan tuottamiseen, niin käsityksesi on ihan väärä, toki sinulle ja kumppaneillesi mieluinen. STALIN oli koko IIVANA JULMA-projektin alkuunpanija sääteli tarkkaan mitä siinä esitettiin. IIVANA oli Stalinin esikuva. Hänestä Iivanan toimenpiteet kilpailevien ylimysten likvidoimiseksi olivat tehneet Venäjästä suuren. Tämän tietävät kaikki historiaa tutkineet.
Tietenkin on älytöntä väitellä factan ja fiction välillä. Factan kannattajana toivoisin, että fictiossa oli edes vähän totuutta. Neuvostoelokuva semmoisena kuin minä sen tavallisena suomalaisena tunnen ei ole sen kummempaa, kuin Hollywoodin roska. Erilainen roska.
terv Pekka