”Nykyään tiedämme nikkaroinista, askartelusta ja ruanlaitosta teoriassa enemmän kuin koskaan, mutta teemme käytännössä tätä kaikkea vähemmän kuin ikinä. Kiitos kiireisen elämäntyylin…”
Noin pohtii hömppäviihteen ”Kanavalla”-kolumnisti Laura Lennes (HS, 7.9.2011). Hän on seurannut niin sanotusti työkseen hömppää ja tuota juttuaan varten tv-kanavien Lifestyle-ohjelmia, joiden määrä on kasvanut huimasti viime vuosina. Niissähän meitä opastetaan kädestä pitäen kaikkeen mahdolliseen ja erityisesti ruuanlaittoon sekä käden taitojen käyttöön.
Lennes on tietysti oikeassa. Ihminen on siitä kummallinen elollinen olento, että viihtyy nykyisin nojatuolissa seuraamassa muiden tekemisiä – mieluummin kuin tekee itse. Edes ruokaa ei enää viitsitä laittaa hyviksi koetuista kotimaisista raaka-aineista saati kasvattaa (vaikka tonttia ja pihamaatakin olisi!) tai kerätä metsistä. Kaikki pitää olla valmiina ja (tilata kohta netistä) vähintään puolivalmiina.
Pari kommenttia Laura Lenneksen ajatuksiin.
En oikein usko, että uusavuttomuuden syy olisi kiireinen elämäntyyli. Tai että elämä pakottaisi ketään kiirehtimään. Eikä varsinkaan eurooppalaisessa yhteiskunnassa. On olemassa armoitettuja työorientoituneita työhulluja, mutta suuri osa ihmiskuntaa imitoi nykyisin työntekoa ja on taipuvainen laiskotteluun kuten Öisinajattelijakin. Siis moni näyttelee kiireistä elämäntyyliä, koska se on niin muodikasta ja sen taakse voi aina kätkeytyä. Ihmiset ovat olevinaan kiireisiä, koska pitää tienata perheelle, pitäää maksaa asuntovelka, pitää luoda lapsille parempi (lue: taloudellisesti parempi) tulevaisuus ja elämä, minkä itse on saanut.
Harva viitsii pysähtyä ennen kuin jysähtää: sairastuu, tapahtuu joku muu katastrofi tai niin sanottu ”valaistuminen”. Ajattelevan nuorison ”köyhäily” ja työstä laistaminen (joille on monia hienoja ulkomaista alkuperää olevia termejä) voi siis olla hyvinkin tervettä vastarintaa niin kiireelle kuin ikuiselle talouskasvulle. Toisaalta, vain varakkailla tai ainakin koulutetuilla on usein mahdollisuus valaistua eli ryhtyä himokkaaksi kasvissyöjäksi ja muuttaa järven rannalle maalle löhöilemään. Asuminen ihanteellisesti luonnossa on aika kallista eikä moni ole valmis rähjäiseen sähköttömään mummonmökkiinkään.
Teoria ja käytäntö
Teorialla ja tiedolla on myös harvoin tapana muuttua käytännön toimiksi. Tiedämme suht varmuudella, että maailman energiaresurssit ovat loppumassa, mutta kulutamme kiihtyvällä vauhdilla. Tiedämme, että ilmastonmuutos on ovella, mutta tuhoamme ympäristöä kuin viimeistä päivää. Tiedämme, että liikkuminen ja ruokavalio pitävät meidät hyvässä kunnossa, mutta löhöämme sohvalla ja juomme viinaa viikonloput putkeen.
Niin, alkoholistikin tietää juomisesta usein kaiken, mutta ei pysty lopettamaan. Minusta ihmiskuntakin on tässä mielessä ”alkoholisoitumassa”. Ainakin lännessä ihmisillä on täydellinen addikti erilaisiin epäterveisiin tottumuksiin, kulutuksen hullunmyllyyn ja kiireisen elämäntyylin imitointiin tai näyttelemiseen. Tieto ei muutu toiminnaksi, ei millään.
Toisaalta, ei marxilainen teoriakaan – niin yhteiseen hyvään kuin ”reaalisosialismi” julistuksissaan pyrkikin! – koskaan eikä missään ole toteutunut KÄYTÄNNÖSSÄ. Onko ihminen siis a) aivokapasitetiltaan lopulta perustyhmä, joka ei koskaan opi vai b) geneettisesti ohjelmoitu hullu uhoaja, jonka aika maapallolla on tuomittu lyhyeksi?
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Jessus,
vaikka ei minun Jeesukseni.
Nythän sinä alat kirjoittaa. Jään sanattomaksi.
terv Pekka
No niin sitä pitää! Johan tuntuu oikein jykevältä ja miettimään saavalta puheelta.Pohjimmaisia peruskysymyksiä herättävää.
Suomessakin tuollaista valekiirettä ja hömppäilyä ?!Mihin siellä muka on niin kova kiire? Toteamaanko viiskymppisenä, että tosi inhimillinen elämä onkin käytännössä kovassa menossa vilahtanut ohi huomaamatta…? Väitän puolestani, ettei asuminen ns.ihanteellisesti luonnon keskellä välttämättä ole kallista.Riippuu siitä, missä ja miten ja millä ehdoilla.Ainakin meillä Keski-Ranskan vuoristossa eläminen on perinteisen yksinkertaista , vaatimatonta ,ja tarpeetkin ovat sen mukaisia.Siis yleisesti ottaen osataan mukautua usein oikukkaan luonnon kiertokulkuun kuvittelematta tarvitsevamme turhaa ”kulutuksen hullunmyllyä”.Vaikka kyllä internet tahtoo tunkeutua meidänkin elämäämme muka välttämättömänä tarpeena.Mutta eipä haittaa,vaikka Tv olisi rikki tai kovan ukonilman takia puhelin-ja internet-yhteydet jumissa viikon, sähkö poikki ja astianpesukone toimimattomana.Tai jos vaikka kaukana olevasta kaupasta ei yksineläjä vanhus tai muutoin tarpeessa oleva voisi tuotattaa kotiin ruokatavaraa ( tämä systeemi pelaa normaalisti ihmisten ollessa kanssakäymisessä keskenään ja solidaarisuuden toimiessa, ei tarvita internettiä eväiden hankkimiseen ) tai lääkäri ei voisi tulla kotikäynnille myrskytuulen ja tuiskuavan lumisateen takia …ei meistä sittenkään olla tehty ”uusavuttomia” , osaamme vielä reagoida tarpeen vaatimalla tavalla ja keksiä keinoja elämän järkiperäistämiseksi huolimatta ongelmista.., Ja kerätä sekä varastoida todelliseen tarpeeseen luonnonantimiakin. Ihan kuin kauan sitten siellä mummon mökillä ….! Täällä Kun menen portille ”liian nopealla” kävelyvauhdilla vastaanottamaan postinkantajaa tai maanviljelijänaapuria, niin kuuluu hyvin harvaseen lausuttuna :” Il n’y a pas besoin de courir …” eli ”ei tarvitse juosta …” Täällä korkealla entisaikaisissa oloissa pakosta karsiutuvat epäterveelliset tottumukset pois.Niiden kanssa kun ei tosiaan voi elää!Tosi on kylläkin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tällaiseen ns.ihanteelliseen elämään, valitettavasti, mutta voisihan sitäkin ”imitoida” jotenkin.Suomessakin on vielä mahtavaa luontoa rentoutumiseen.Puolukkaan vain siitä ne jotka sinne ehtivät ja voivat mennä! Jarruttakaapa tekin siellä Pohjolassa, ainainen kiire ja se valekiire voivat siepata yhtäkkiä elämän pois!
kiitos Pena hyvästä aiheesta!
terveisin
Eeva