Alavilla mailla hallanvaara on televisiosarjojen alalla reipas kilpailija Karjalan kunnaille.
Karjalan kunnaat on jo katsottu ja käsittämättömän stereotypiaksi ja kerronnaltaan myös junnaavaksi havaittu. Tai ainakin Öisinajattelijan mielikuvissa. Karjalan kunnailla on – hyvillä näyttelijöillä kuorrutettu ja silti – täysin pilattu Karjala-stereotypia. Olen elänyt Joensuussa, siis Kontiolahden Pölösen elokuvakylän naapurissa jo 18 vuotta. Täysikäisyyden. Olen joutunut kokemaan Pölösen RALLIRAIDAN ja nyt KARJALAN KUNNAAT, siis maksimiversion karjalaisuudesta. Elokuva ei voi RALLIRAIDASTA paljon alemmaksi mennä, mutta televisiosarja pystyy vielä pahempaan. Jopa ammattilaisten käsissä.
Kertaan. Mitään surkeampaa Karjala-typioita kuin Karjalan kunnailla en ole nähnyt. Jokainen puska- ja kyläteatterin ”kivenpyörittäjien kyläkin” hakkaa Karjalan kunnaat. On käsittämätöntä, kuinka tämä ”karjalaisuus” vielä jatkaa televisiossa, kuinka karjalaisuus voidaan saada niin alas kuin kunnailla. Sarjassa ei ole hitustakaan nykyelämänmenoa tai nyky karjalaaa, ei missään muodossa, vaikka sellaista imitoidaan. Ei mitään siitä, edes pienestä realismista, missä itärajalla eletään. Karjalan kunnaiden romantismissa ja tekoreippaassa elämänmenossa ei ole rahtuakaan siitä problematiikasta, mitä täällä koemme. Jokaikinen vähäpätöisenkin itärajan ongelma – työttömyys, mielenterveys, muuttoliike – on vesitetty ja naurettu olemattomiin. Eikä Karjalan kunnailla ole edes elokuvaa, hitustakaan. Puhun nyt taiteesta, elokuvakielestä.
Sanon näin, koska itsekin pohjalaisena Joensuun maahanmuuttajana, JUNANTUOMANA koen karjalaisuuden paitsi iloisena ilmiönä, myös ”ne toiset” (=minut) poissulkevana sisäänlämpiävänä itseriittoisuutena. Joku professori, en kerro kuka, mutta Joensuun yliopiston perustaneena, on sanonut, että karjalaisuus on mielentila: karjalainen on se joka tuntee olevansa karjalainen. Jaahas! Ja minunkin äitini oli vepsäläinen.
Hieno periaate, mutta ….
Kirsi Liimataisen ohjaama minisarja ALAVILLA MAILLA HALLANVAARA on aivan toista maata kuin KARJALAN KUNNAILLA.
Voi tietysti olla että ALAVILLA MAILLA olen kotonani, Pohjanmaalla. Silti väitän, että pienistä (elokuvallisista) puutteista huolimatta sarja painii aivan eri sarjassa kuin KARJALAN KUNNAAT.
Eläköön Pohjanmaa!… siis fiktiivinen. Ja pieni vinkki: ennen sarjan katsomista voisi lukea vaikka Antti Tuurin POHJANMAAN. Siitä ei romaanikirjallisuus parane, Pohjanmaa tokene! Tuurin romaani on maailmankirjallisuutta ja lähellä sitä mitä suomal kirjallisuus on sodan jälkeen aikaansaanut. Pistän sen reilusti Hannu Salaman SIINÄ NÄKIJÄ MISSÄ TEKIJÄ rinnalle. Jaa noh, ehkä liioittelen, pohjalaisena.
ps. tätä kirjoittaessa olen nähnyt ALAVILLA MAILLA HALLANVAARA-sarjasta vasta pienen otoksen… Palaan asiaan jos tarvetta…l
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Koska olemme toisilla areenoilla Pentti Straniuksen kanssa kiistelleet myös Kotikadusta ja sen hahmojen näennäisongelmista, kommentoin Karjalan kunnaita nyt tähän.
Onko kukaan koettanut väittääkään, että Karjalan kunnailla -sarjan pitäisi olla totta? Sehän on aikuista satu ja utopia siitä, millainen (pohjois)karjalaiskylä voisi parhaimmillaan olla. Ehkä sarjan hahmot ovat jotenkin ilmavia ja ohuita, mutta eikö sekin ole omiaan korostamaan tarinan unenomaisuutta?
Eikös Pohjois-Karjala olisi paljon parempi paikka asua ja elää, jos voimattoman kuolonkorahtelun sijaan kyläläiset tunnistaisivat noin aluksi asiat, jotka ovat hyvin. Sarjan kylässä on lääkäri, joka jollain lailla on alkoholisoitunut, mutta kuitenkin kykenee huolehtimaan kyläläisistä. Kylässä on ortodoksipappi, jolla jonkinlainen perhekoti – huolehtii sijaisperhelapsista kaiketi. Papin oma elämäkään ei ole täydellistä, sillä periaatteella ”tunteet ne ovat diakonissallakin” papin rouva höyrähtää vähäksi aikaa renttuun.
Kylän yhdistävään ristisaattoon ovat tervetulleita kylän juopot vaikka suoraan ojan pohjalta heränneenä. Kylässä ei ole enää yksityisautoja, vaan taksiyrittäjä, joka tasapainottelee uusperheensä kanssa. Kylän kauppiaspariskunta ei taatusti täytä uusliberalistisia menestys- ja kasvuyrittäjäkriteereitä. Pariskunnalla on yritys talossaan ja asuvat itse vanhassa linja-autossa kaupan takapihalla.
Kyläkoulun opettajatar on eroottisesti aktiivinen, mutta ehdottoman sympaattinen hahmo. Kaljakuppilan pitäjä lukeutuu myös vahvoihin naisiin. Lisäksi kylässä on hotelli, joka tuo kyläraitille hieman särmää, mutta sopivan sovinnaisessa määrin, jottei keskiluokkainen katsoja tai koko elämänsä paikallaan pysynyt kyläläinen järkyty.
Jopa Kotikadusta voi löytää yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Sarjassa on omat pomon kanssa naivat proletaarinsa ja selkäkipuinen entinen anoppi, jota ei luokkapudokkaana enää kutsuta entisten piiriensä bileisiin.
Pentti,
Katsoin eilen mainostamasi Alavilla mailla hallanvaara -sarjaa. Eihän se huono ollut. Olihan se kokonaan eri tyylilajia kuin Pölösen Karjalan kunnailla.
Vähän peesaisin tuota Pia Valkosen kirjoitusta kuitenkin siltä osin, ettei kokonaan eri tyylilaji tee kummastakaan sinänsä huonoa eikä hyvää.
Itse katselin joitakin Karjalan kunnailla osia ekalta tuotantokaudelta. Hupaisaa paremman puoleista puskistahan se minusta oli, satuakin kuten Pia sanoo.
En pahoittanut mieltäni – vaikka tuttavuussuhteiden kautta tunnenkin hieman pohjoiskarjalalaista ankeuttakin, mutta tunnen myös tätä Pölösen mainostamaa hirtehistä karjalalaisuutta.
Mitä taas tulee tähän ns. pohjalaiseen televisiodraamaan, niin ehkä se pakahduttava vakavuus, jota sen sisällön pitäisi henkiä, on sitten sitä aitoa pohjalaisuutta. Mene ja tiedä.
Nämä maakuntastereotypiat menevät usein mikrotasolla metsään. Kaikki ei ole sitä, miltä niiden ehkä makrotasolta katsottuna pitäisi näyttää.
Pikkuisen tuli mieleen hallanvaaramaiden kuvauksessa nämä hämäläiset puskikset, joita TV2 on tehnyt viljalti. Ja näyttipä tekijäkunnassa olevan ainakin yksi TV2:ssa näitä puskiksia tehnyt Jussi Niilekselä – joka itse ei ole hämäläinen. (Pirkanmaalaisuushan on vain hallinnollinen termi.) Varsinkin se pöhlöjen aikamiespoikien kuvaus ei mitenkään poikennut niistä mainituista hämäläispöljistä eikä Pölösen karjalaistoheloista – murre vain on eri ja ehkä lippis…
Jos tunsit, Pentti, olevasi kotonasi, kun katsoit tätä uutta sarjaa, tunsin minä sen hieman ohueksi ja NÄYTELLYKSI. Hahmot eivät minusta kriittisessä katsannossa olleet oikein uskottavia – muut kuin se joka paikassa töllistelevä vanhempi kylän akka…
Mutta katsotaan mitä jatkossa seuraa.
Jouko Hurun kommentti;
Lähetetty 19/09/2011 kello 12.12
Pentti,
Katsoin eilen mainostamasi Alavilla mailla hallanvaara -sarjaa. Eihän se huono ollut. Olihan se kokonaan eri tyylilajia kuin Pölösen Karjalan kunnailla.
Vähän peesaisin tuota Pia Valkosen kirjoitusta kuitenkin siltä osin, ettei kokonaan eri tyylilaji tee kummastakaan sinänsä huonoa eikä hyvää.
Itse katselin joitakin Karjalan kunnailla osia ekalta tuotantokaudelta. Hupaisaa paremman puoleista puskistahan se minusta oli, satuakin kuten Pia sanoo.
En pahoittanut mieltäni – vaikka tuttavuussuhteiden kautta tunnenkin hieman pohjoiskarjalalaista ankeuttakin, mutta tunnen myös tätä Pölösen mainostamaa hirtehistä karjalalaisuutta.
Mitä taas tulee tähän ns. pohjalaiseen televisiodraamaan, niin ehkä se pakahduttava vakavuus, jota sen sisällön pitäisi henkiä, on sitten sitä aitoa pohjalaisuutta. Mene ja tiedä.
Nämä maakuntastereotypiat menevät usein mikrotasolla metsään. Kaikki ei ole sitä, miltä niiden ehkä makrotasolta katsottuna pitäisi näyttää.
Pikkuisen tuli mieleen hallanvaaramaiden kuvauksessa nämä hämäläiset puskikset, joita TV2 on tehnyt viljalti. Ja näyttipä tekijäkunnassa olevan ainakin yksi TV2:ssa näitä puskiksia tehnyt Jussi Niilekselä – joka itse ei ole hämäläinen. (Pirkanmaalaisuushan on vain hallinnollinen termi.) Varsinkin se pöhlöjen aikamiespoikien kuvaus ei mitenkään poikennut niistä mainituista hämäläispöljistä eikä Pölösen karjalaistoheloista – murre vain on eri ja ehkä lippis…
Jos tunsit, Pentti, olevasi kotonasi, kun katsoit tätä uutta sarjaa, tunsin minä sen hieman ohueksi ja NÄYTELLYKSI. Hahmot eivät minusta kriittisessä katsannossa olleet oikein uskottavia – muut kuin se joka paikassa töllistelevä vanhempi kylän akka…
Mutta katsotaan mitä jatkossa seuraa.
Kiitos Pia & Jouko,
kyllä olette oikeassa, omalla tavalla, en kiellä.
Enkä nyt ALAVILLA MAILLA-katsoneena sen realismia puolusta (nuo kaljaukot siinäkin liikaa!), vaan puolustan kyllä kuvaustyyliä ja selkeää
NAISNÄKÖKULMAA. Nainen ohjaa ja sen huomaa…, nainen myös pääosassa! Plus tempo myös miellyttää, ei hätäilyä aiheesta ja henkilöstä toiseen kiirehtimistä, vaan perusteema kehittyy (katsotaan nyt sitten jatkossa?), siis reippaan hidas pohojalaanen eteneminen…ja just sopivan tönköt ja hitaat hahmot.
Karjalainen vilkkaus = pelkkä myytti…kuten pohjalainen ”yriitäjähenkisyys”.
Kuvitelkaa! Öisinajattelijakin on pohjalainen, mentaliteetiltaan ja kaukana yrittäjästä, joskus senkun uhoan…
Öisinajattelija
Katson toista kertaa,
eka jaksoa.
Viihdyn alavilla mailla.
On siinä puutteita, pakko myöntää, mutta en anna periksi:
NAINEN OHJAA ja sen huomaa, HIEMan toinen näkökulma ja ote kuin
’KARJALAN KUNNAILLA..
Pohjanmaa for ever!
Ö
Pentin analyysi pohjalaisuudesta on paikallaan, mutta yhteen heittoon on pakko puuttua: ”Karjalainen vilkkaus = pelkkä myytti…kuten pohjalainen “yriitäjähenkisyys”.”
Mihin tutkimukseen perustat väitteesi, sillä ’Etelä-Pohjanmaan yrittäjyyskatsaus 2010’ (Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B toteaa:
”Yrittäjäintensiteetti kuvaa yrittäjänä toimivien suhteellista osuutta koko väestöön. Vuonna 2007 Etelä-Pohjanmaalla lähestulkoon kaiken ikäisissä yrittäjäintensiteetti on korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Suurimmillaan ero Etelä-Pohjanmaan hyväksi on 50-vuotiaiden kohdalla, missä Etelä-Pohjanmaalla yrittäjänä toimien osuus on yli 10 %, kun se koko maassa on hieman 7,4 %. Kaikkiaan ero Etelä-Pohjanmaan hyväksi ei ole niin suuri nuorten tai yli 60-vuotiaiden yrittäjien kohdalla, mutta ns. aktiiviyrittäjäikähaarukassa 39–50 ero on selvä.”
Julkaisu kannattaa muuten lukea – tutkimus on ansiokas, kuten Etelä-Pohjanmaalla tuppaa yleensä olemaan 😉
Kiitos tiedosta, tilastosta,
Tohnin Äijä,
mutta kuten tiedät valehtelun ylin aste on tilasto ja tutkimus.
Sen paremmaksi panee vain Göbbels.
Pohjalaiset ovat hyviä …hm, yrittäjiä KAIKESSA HUIJAAMISESSA, vaikkapa mattokaupassa (kuten olemme oppineet Antti Tuurin romaaneista) –
ja karjalaiset niin vilkkaita etteivät matkalla Tohmajärveltä Pietariin puhua pukahda sanaakaan. Kokemusta on, pikkubussimatkasta, terveisii Matka-Eikalle, mutta eihän tuo ole matkanjärjestäjän syy.
Eli siis: kaikenlaisii pohjalaisii ja karjalaisii
Öisinajattelija
Voi Pentti, Pentti… eiväthän prosenttiluvut tule tilastoista, vaan siitä luvusta, kuinka moni tulonsaaja oli maksanut YEL-maksua vs. TyEL-maksun maksajat. No, se tosikkovastauksistani.
Mitä huijaamiseen tulee, niin Antti Tuuri kuvaa onnistuneesti suurimman huijarin, verottajan, kun yrittäjä-Hakala heittää teollisuushallin avaimet hankeen ja toteaa, että ”liikevaihtoluvut olivat vain verottajan mielikuvituksessa” ja niistä määrättiin ennakkomaksuun liikevaihtoverot jne. maksut aina 90-luvun puoliväliin saakka. Edellisen laman suurin, mutta katkera siumaus oli verottajan silmien aukeaminen tosiasioille.
Antti Tuurin kirjoista muuten paras on mielestäni ”Talvisota”.