Uusi suomalainen ”skinicity” on synnytetty. Ainakin mediassa. Se on piskuinen Lieksa itärajalla, muuttotappiokunta, jossa sijaitsee Suomen komein agraarikylä-ulkoilmamuseo. Lieksa on myös perinteisten kesäisten vaskiviikkojen ylläpitäjä, Markku Pölösen keskinkertaisen elokuvan nimi ja taitaa se olla kirjailija Heikki Turusen kotikuntakin…
Nyt Lieksan maine on mennyttä. Lieksa halusi ja on saanut parin viime vuoden aikana noin parisataa pakolaista. Käsittääkseni kiintiöpakolaisia – Somaliasta, suurin osa. Nyt sitten yli puolet Pohjois-Karjalan rasistisista rikoksista kirjataan Lieksassa.
Eiväthän ne 200 pakolaista sinne itärajalle 12 000 asukkaan pikkukaupunkiin mitenkään mahdu! Lupsakoiden karjalaisten ja entisten ”pakolaisevakkojen” pariin. Eivät muutama sata mustaa mahtuneet aikoinaan paljon isompaan Joensuuhunkaan. Muistan hyvin. Satuin olemaan vuonna 1993 paikallisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) nuorisosihteeri ja kovastikin skiniliikkeen kanssa tekemisissä.
Niin, Lieksassa nämä ”penteleen pakolaisturistit” (=paikallinen ilmaisu) liikkuvat kylänraitilla iltaisinkin, mikä herättää huomiota. Nykyisin kun Lieksassa ei iltaisin jalkaisin kuljeta, autolla vain. Ja huh, yllättäen joku tarkkaavainen kiikaroi koti-ikkunastaan kuinka somalimies ajoi kylän läpi ihan yksityisautolla. ”Ostavat niille autotkin”…! ”Isänmaalliset” skininuoret ovat nousseet vastarintaan. Autoja on poltettu, ikkunoita säretty, huudeltu ja nimitelty
”Suuri häpeä”
Viime viikonloppuna Lieksassa virtasi jo veri. Kun kolme somalia poistui lauantaiyönä ravintolasta, seurasi joukkotappelu, jossa syntyi sen verran puukonhaavoja, että yhtä somalia ja yhtä suomalaista nuorta jouduttiin käyttämään lääkärissä. Onneksi kukaan ei kuollut.
Tästä murhenäytelmästä suurilevikkisin paikallislehti Karjalainen – ja sen rikostoimittaja Markku Liikamaa – repi aiheellisen otsikon: ”Rasistinen rikos on suuri häpeä”. Kolumnissa kuitenkin syyllistetään reippaasti kaikki lieksalaiset: ”Lieksassa tunnutaan nyt olevan sitä mieltä, että maahanmuuttaja, joka pyörii kylillä aamuyöstä, hakee vain hankaluuksia”. Liikamaan tekstistä paistaa läpi jonkimmoinen vahingonilo. Siis että ähä kutti, olettepa siellä takapajuisessa Lieksassa nyt samassa liemessä kuin me ennen Joensuussa; saatiinpas tämä skinicityn maine pois niskoilta ja työnnettyä sinne itäänpäin…
Liikamaa vielä elvistelee, että Joensuussa nimenomaan media – Karjalainen ja Karjalan Heili ”…nostivat skinien teot lehtien sivuille”. Ei pidä paikkaansa. Lehdet vaikenivat pitkään eikä esim allekirjoittaneen yleisönosastokirjoituksia asiasta julkaistu! Vasta kun muuann poliisimies ryhtyi pitämään skinitoimintaa pesäpallomailoineen rikollisena toimintana ja amerikkalaista koripalloilijaa uhkailtiin, lehdetkin havahtuivat. Parhaansa mukaan ne aluksi vaikenivat häpeällisestä rasismista. Tätä ei näköjään Liikamaa enää jaksa muistaa (?).
Ei Liikamaa eikä kukaan muukaan mainitse sanallakaan niitä sosiaalisia ongelmia, joiden vuoksi suuri osa lieksalaisnuoria vaeltelee vailla työtä ja koulutuspaikkaa. Eikä kukaan ole ollut vaatimassa lisää resursseja Lieksan ulkomaalaisten kotouttamiseen, kulttuuritoimintaan jne. Minä vaadin. Kotouttaminen tuottaa myös työpaikkoja ja ulkomaalaiset tuovat omaa osaamistaan ja kielitaitoa itärajalle.
Lieksan Lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja Marja Mölsä ihmettelee samaa kuin minäkin. Hänen mietteensä voi kiteyttää: Mitä hittoa, tehdäänkö lieksalaisista väen väkisin rasisteja?
Myös kansalaisaktivisti Inka Kivi ärähtää: ”Mediajulkisuus lähtee voimalla leimamaan lieksalaisia rasisteiksi, vaikka itse asiassa Lieksa on ottanut vastaan ja pyrkinyt järjestämään siedettävät olot koko joukolle maahanmuuttajia. Lieksassa on ollut kapakkatappeluita yömyöhään aina ennenkin, siinä ei sinänsä ole mitään uutta, nyt vain yhtenä osapuolena oli maahanmuuttaja. Ei tuo kuitenkaan anna oikeutta leimata koko Lieksaa ja kaikkia lieksalaisia. Sitä paitsi, meillähän on moskeijakin keskeisellä paikalla Pielisentien varrella, työväenyhdistyksen Kulma-talossa …”.
Yhteistyötä
Väkivaltaisen rasismin torjuminen vaatii yhteistyötä, minkä lieksalaiset itsekin hyvin tajuavat. Palaverejä, keskustelutilaisuuksia ja seminaareja on ollut yllin kyllin. Joensuussa alkoi tulla 1990-luvulla tuloksia kun mm. poliisi, sosiaalitoimi, nuoriso- ja jengityö, Punainen risti ja MLL löivät viisaat päänsä yhteen. Tarvittiin myös katutasolle jalkautumista. Sittemmin mukaan tuli myös yliopisto ja rasismitutkimus. Avainsanoja ovat myös ennaltaehkäisy ja ns. varhainen puuttuminen rasistisiin ilmiöihin. Erityiskiitoksen ansaitsevat Joensuussa mm. poliisimies Erkki Kanerva, kansalaisaktivisti Melody Karvonen ja nuorisotyöntekijä Jouni Erola.
Minkään tason nimittelyä, huutelua ja arkipäivän syrjintää ei tule Lieksassakaan katsoa sormien läpi. Kysymys on ihmisoikeuksien puolustamisesta, perushumanismista. Jokaisella pakolaisella ja ulkomaalaisella on ihmisoikeutensa! Niitä kunnioitettakoon, ja erityisesti ruumiillista koskemattomuutta.
Joensuun virallinen Öisinajattelija
PS. tämä oli muuten 200. blogini KU-verkkolehdessä…
Muistan hyvin, kuinka media aikoinaan Joensuussa pohjusti ja loi vihamielisen ilmapiirin pakolaisia vastaan – milloin minkäkinlaista ukkoa ja akkaa oli esim. paikallisradiossa solvaamassa pakolaisia. Siihen tulivat sitten skinit pesäpallomailoineen kuin tilauksesta tekemään sen likaisen työn.
Kerran taas tultuani Pietarista totesin, että siellä liikkuminen oli paljon turvallisempaa kuin kotona Joensuussa ja Pietari sentään on suurkaupunki. Noihin aikoihin oleskelin myös muutaman viikon Roomassa, Villa Lantessa. Kertoivat siellä, ettei Italian televisio uutisoi koskaan mitään Suomesta, mutta Joensuun skinit ja amerikkalainen koripalloilija tekivät poikkeuksen. Joten olipa ilo elää Pohjois-Karjalassa noihin aikoihin.
Kiitos Anneli,
totta puhut!
Median rooli oli lähinnä ulkomaalaisvastainen vielä 1990-92.
Aika moni kansalaisaktivisti yritti kertoa asian todellisen laidan mm. mielipide-sivulle. Ei Karjalainen julkaissut niitä juttuja, ei minunkaan kirjoituksia!, vähäteltiin. Turhaan Liikamaa/Karjalainen nyt yrittää pestä kasvoja, julistaa että media toi ASIAN JULKISUUTEEN. EI TUONNUT! Erkki Kanerva ja Jouni Erola sen tekivät, kun alkoi veri virrata…Ja toimittajista vain Heilin Tolvanen oli alunperin mukana kun rasismi tuomittiin,…
ps. jotakin pitäisi nyt oppia Lieksan kohdalla!
Öisinajattelija
Hienoa, että Helsingin Sanomatkin on huomioinut Lieksan olemassa olon. Tällä kertaa valtamedia Hesari ja Kansan Uutisten bloggari ovat samoilla linjoilla: Lieksa on rasistinen, hyi, hyi ja hui! Onhan se hyvä, että syntipukki rasismillekin on löytynyt, piskuinen ja itärajan tuntumassa oleva kaupunki asukkaineen.
Nykyisenä lieksalaisena ja pääkaupunkiseudulla aiemmin 30 vuotta asuneena uskallan olla toista mieltä. Ei tämä ole sen rasistisempi paikka kuin muukaan Suomi.
Rasismia ilmiönä en puolusta. Kohtuutonta on pelotella rasismilla maahanmuuttajataustaisia lieksalaisia. Monikulttuurisuus ei ole mantra, joka hokemalla toteutuu. Tarvitaan yhteisiä kohtaamisen paikkoja ja tervettä uteliaisuutta puolin ja toisin. Muitakin kuin öinen kapakan piha viinan höyryissä. Niin, kyllä viina riepoo suomalaista ja humalikkoja räyhääjiä kannattaa jokaisen kaukaa kiertää.
Kiitos Öisinajattelijalle!
Bongasin kirjoituksen Facebookin Lieksa-yhteisöstä, jossa keskustelu maahanmuuttajista velloo kuumana.
Olen kotikaupunkini (Lieksa ei lähde minusta vaikka minä lähdin Lieksasta) tapahtumista ja kuulumisista hyvin surullinen. Yritän pitää yllä toivoa. Pirun vaikeaa joskus.
Ajattelin jättää kommentoinnin ja puolustautumisen sikseen. Mutta kyllä minä sen verran vielä puolustan Karjalaista ja Karjalan Heiliä, että meillä muun muassa Väistön Pena ja Heilissä sittemmin edesmmennyt Tiina Tolvanen varoittelivat jo vuoden 1993 vai oliko 1992 puolella monissa jutuissa tästä Penttilässä nousevasta skiniryhmästä. Karjalainen ja media yleensäkin oli koripalloilija Alan Parkerin tapaukseen mennessä saaneet leiman, jossa meidän, siis Karjalaisen toimittajien, sanottiin turhaan mustaavan Joensuun, iloisen karjalaisen kaupungin imagoa.
Kun skinit sitten rusikoivat Parkeria ja saivat hänet jättämään kaupungin, alkoi muukin media innostua. Ari Korvola kävi tekemässä ”neekeriksi” maskeeraatuna kuuluisan Joensuun nakkikioskikeikkansa.
Hesari tuli markkinoille aivan samalla tavalla kuin nytkin: kun me olimme Karjalaisessa siitä varoitelleet.
Sen jälkeen alkoi Joensuun liike-elämä ja kaupunkikin huolestua Ilo elää Joensuussa -imagostaan.
Siitä olen samaa mieltä, että Erkki Kanerva ja Jouni Erola sekä Melody Karvonen tekivät ison työn joensuulaisrasismin esille nostamisessa, mutta sitä käsitystä en hyväksy, että paikallinen media olisi ongelmaa väheksynyt. En vaikka tätä Laakkosen lehteä onkin niin hauska mollata. Olin itsekin niissä kahinoissa mukana ja jouduin kurkusta nostetuksi seinällekin. Ehkä mulla on vähän kanttiakin ”elvistellä”.
Sen verran vielä, etten kyllä itse tulkitse ”ilakoineeni” tai olevani vahingoniloinen siitä mitä Lieksassa on tapahtunut.
Pikemminkin oeni surullinen, että me emme opi mitään, kuten ei näytä oppivan koko Eurooppa. Huomasit varmaan, mikä tsekkiläisessä Lieksan kokoisessa pikkukaupungissa saa kaupunkilaiset marssimaan: 100 romania.
Terveisin
Markku Liikamaa
Toimittaja
Sanomalehti Karjalainen