Pelaatko? Peliteollisuus hakkaa nykyisin rahallisesti, siis tuottavuudellaan elokuvat ja monet muut alat. Joskus vielä vanhakantaisesti tuumaillaan, että elokuva olisi se suurinta voittoa tuottava viihdeteollisuuden laji. Näin ei ole ollut aikoihin, pelit hakkaavat kinon.
Voi aikoja…ja Angry Birds!
Pelejä on monenlaisia.
Yleensä kyseessä on sota, sodan imitointi, rankka väkivalta – ns. taistelulaji, jossa tapetaan ja kuollaan mutta aina myös noustaan kuolleista.
Pelikieli ja pelin sydän on mulle arvoitus, monelle tuttua. Niille, jotka pelaavat ja jotka on saatu pelaamaan. Peli toimii ja koukuttaa tehokkaasti, tekee kolme kertaa sekunnissa todellisuutta: myös intiimit kanssakäymiset hoituvat naimalla kuvaruutua ja sen kuvastoa. Mikäpä siinä…
Entä kuvanäkymät ja muut maisemat? Reaalisia, hyvin todentuntuisia? No tottakai, juuri ”aitoudesta” kilpaillaan ja aina peli näyttää arkea reaalisemmalta , ruudulla siihen asti kunnes pelihahmot tulevat unikuviin. Tai sitten: se idea, että AINA VOI KUOLLA JA NOUSTA KUOLLEISTA.
Miksi hitossa pelimaailmassa ei kuolla puolioikeasti ja esimerkiksi kuolleelta kielletä peliä…vaikkapa viikoksi? Hänhän kuolee, siis pelaa kehnosti? Sehän terävöittäisi, pelikielto? eikö vain? Paluttaisi todellisuuteen? Opettaisi pelaamaan?
Mainos kertoo: Kohderyhmän huomioon ottaminen on pelimaailmassa tärkeintä: pitää rakentaa peli jollekulle ja mieluusti mahdollisuuksien mukaan kaikille.
Ja paskat kohdeyleisöstä, kaikki lapsia, pelureita…Pelit tehdään keskivertokansalaisille, pelimiehille, niille, jotka eivät yhteiskuntaa funtsaa, ajattele. Ja muuten: MInkähän tähden KAIKENLAINEN PELIKRITIIKKI NETISTÄ PUUTTUU. Ovatko pelaajat ja pelejä mainostavat kriitikot yli-käisiä lapsia kritisoimaan, PÄÄOMAN PERSEENNUOLIJOITA!? En ole vielä missään tavannut pelikriitikoita , vaikka elokuvakriitikoita ovat lehdet pullollaan(?). Tai ei…, nykyäänhän elokuvia pelkästään mainostetaan, kriitikot ovat kuolleet…
Pelin pitää palvella tarkoitusta, sitä, mihin se on tarkoitettu. Mihin se on tarkoitettu?
Mainos kertoo: Tietokonepelissä tarvitaan luovuutta, lahjakkuutta, yhteisöllistä grafiikkaa, musiikkia, suunnittelua – yksinkertaisissa lautapeleissä yksilö on enemmän, jopa liikaa läsnä…’Idean pitää olla sotapeleissä helppo, vaikeammissa nuorisopeleissä haaste on hankalampi. Mitä yhteistä on Afrikan Tähdellä ja tietokonepelillä, mainos kysyy? Ei mitään….
”Elämä sinänsä on peliä”. Näin perustellaan uskottomuutta, valuuttakeinottelua, peliteollisuutta. VANGIN DILEMMA?
Ei kannata laverrella, ja avioliitto on vangin dilemma. Joskus vaginan. Elämä peleissä aidompaa. Luinko oikein: Pelaa, turha elää! peleissä aidompaa…. – joku mainos?
Opetetaan: Jos toinen pettää ”pelissä”, häntä rangaistaan kohta, kostetaan. Peli jatkuu. Avioliitto on myös peliä pelimaailman säännöin, ja kysyn vain, tarvitaanko sitä. No ei hyvänen aika! Naurattavat pelimaailman tasolla kaikki uskolliset, joita asunto- tai pelivelat yhdistävävät…Hei, kamaan, no kyllä muakin, jos kyse poroporvarillisuudesta. sitähän peli! Erotkaa ajoissa! PERHEEN, YKSITYISOMAISUUDEN JA VALTION ALKUPERÄ. Lukekaapa, pieni vinkki jouluksi – kirjoittajana muuan Friedrich Engels…
Ja loppukevennys. Oletko auvoisesti aviossa? Älä petä , vaan pelaa! Petätkö pelatessasi, pornosivustolla? Älä älä, mene kapakkaan …anteeksi kauppaan ja osta karkkipussi. Lapsille.
Pystytkö siihen? Proud of You!
ps. jos torjut jouluna vihaiset linnut / ANGRY BIRDS, olet voitolla. Voiko mainosmaailma enemmän koukuttaa, voiko kehnompi maailmanvalloitus kuin AB yleensä menestyä? Tässäkö Suomen ”peliteollisuuden” tulevaisuus, nokia? Nokia silmissä, putsaa kakkulat, tottavie…
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Olisikohan Stranius Suomen kehnoin kirjoittaja?
Saatan olla, ihmettelen miksi kirjoitan,
ei mua monikaan lue,
’spasibo!
Öisinajattelija
Pentti – kyllä luetaan! Mutta voisitko palata viiltävään analyysiin Venäjästä. Mikä siellä mättää? Miksi ihmisoikeudet ja demokratia eivät kehity?
Isoja ja ’pieniä isoja’ asioita… Kaikenmaailman peleistä toiseen lasten (=kaikenikäisten) asiaan, todella suureen huononnukseen Ylen nykypelissä: lasten musiikkitoiveohjelma ’pikkuykkönen’ – todella pitkät korkealaatuiset perinteet – soi eilen viimeistä kertaa.
Katsokaa itse; voi myös allekirjoittaa, kenties ei ole myöhäistä:
http://www.adressit.com/allekirjoitukset/pikku_ykkosen_puolesta/
Kts. kommentit kans, kritiikkiä myöskin ’päivän mietelauseen’ siirtoon keskipäivästä aamuvarhaiseen.
Henk. koht. kritiikkiä saaneena jatkan vielä: Kyllä hyvin tajuan absurdin tunnun aiheeni harppauksessa asiayhteydestä moiseen toiseen. Ei kai silti voi väittää edellisen ’pikkuykkösasian’ olevan pikkusieluista ja vähäpätöistä. Nimiä on ainakin tullut vauhdilla adressiin; voihan se johtua muustakin, mutta tuntuu kivalta ajatella että edellisen viestin linkin on avannut ja adressin allekirjoittanut joku tän blogin lukija.
Pentti, tämän blogin tietonikkari, antaa itse harvinaisen moniulotteisen ’mallin’ harppoa aiheesta toiseen, terävästä satiirista lapsellisiin estottomuuksiin, hyvin kiteytetysti sekä joskus vähemmän hyvin kiteytetysti itsensä liikaakin likoon pannen. Siihen monet muut blogit ovat kovin rajoittuneita. Harppoilemisiin.
Korjasin blogiani, jos huomasitte?
Kirjoitin huolimattomasti…
Mutta sitä painotan, että ANGRY BIRDS kuuluu luovuuden tuhoaviin viihteen muotoihin (= funtsaa mitä sanoin, kritisoi vasta sitten!?, ok?)
Näissä peleissä, siis ANGRY… on peli-idean tuho, siis myös innovatiivisuuden. Menee rasismin puolelle. Olisiko aika miettiä mitä a) innovatiivisuus on – b) pelittääkö maailma vallitsevaa markkinatraloutta vain eli tarvitaanko pelejä muuhun kuin rahantekemiseen? c) millaisia arvoja maa tarvitsee ja peleilläkö ongelmat ratkeavat…d) viihdettäkö? mikä on viihdettä ja onko pelimaailma vain sitä? e) voisiko peli olla oikeasti ihan jotakin muuta paitsi angry)?….siis humaani tavoite ihmiskunnan rakentamisex? peli voi olla rakentavaakin…
Öisinajattelija