Asustelin vähän yli 30 vuotta sitten 3-4 vuotta Kristianinkadulla Hgin Siltavuoressa, YLE-toimittaja Juha Virkkusen alivuokralaisena. Enpä voisi parempaa ja kulttuuritietoisempaa vuokraisäntää kuvitella – kävi tuuri. Terveiset sinne pilvien päälle, Juha!
Juha Virkkusella oli radiotoimittajana uskomaton kirjasto, joka täytti hänen asuntonsa, kaksi asuntoa eli meidänkin puolen, siinä määrin ettei pesukoneelle juurin tilaa löytynyt edes kylpyhuoneessa. Kun Juha muutti, kirjoja kuskattiin ison kuorma-auton kuutiolavalla, olin niissäkin talkoissa…
Juhan luona (juuri Pietarista kotiutuneena) opettelin kunnolla lukemista, josta on sittemmin tullut lempiharrastus. Juhan kirjastoa hyödyntäen luin läpi mm. keskeiset suomenruotsalaiset kirjailijat:
Christer Kihlman
Henrik Tikkanen
Jörn Donner
Claes Andersson
Eilen ja tänään luin Claes Anderssonin viimeisimmän (toivotttavasti ei viimeistä!) romaanin OTON ELÄMÄ (2011). Se on Anderssonin parhaimpia, tuo mieliin jopa IHMINEN, SIELUNSA KALTAINEN-teoksen (kenties päätyö?) 30 vuoden takaa. Siinä välissä Andersson teki politiikkaa ja kirjoitti pääsääntöisesti runoja, nekin loistavia!
Oton elämässä liikutaan elämän päätepisteessä, kuoleman odotus ja menneen kiteytys ovat keskeisiä teemoja. Oton elämä on vanhenevan miehen kutistuvan elämänpiirin – ja silti sitä piiriä ja tuntoja loisteliaasti kommentoiva – kuvaus. Rivien välistä kurkistaa sydänleikkauksista ja infarkteista toipuva Andersson itse.
Ministeriurastaan Anderssonilla on aika vähän hyvää sanottavaa, pelkkiä pitkäpiimäisiä kokouksia, joissa aikaa tuhraantui kaikkeen turhaan muttei tekemiseen. Pakko sanoa: kyllä Andersson teki ministerinä sellaisia tekoja, joista Arhinmäellä olisi opittavaa! Jos ja kun vasurit nyt hallituksiin pyrkivät hinnalla millä hyvänsä…
Anderssonin siivellä mainostan myös paria muuta suositeltavaa kirjailijaa ja kirjaa:
Kihlman – IHMINEN JOKA JÄRKKYI, KALLIS PRINSSI
Donner – JAKOB JA KYLMÄ RAUHA jne (Donner on parempi kirjoittaja kuin ohjaaja, huom!)
Tikkanen – ns. osoite- tai juoppokirjat / suomenruotsalaisELIITTIhistoriaa parhaasta päästä: Kulosaarentie 8 (1975), Majavatie 11 (1976) ja Mariankatu 26 (1977). Myöhemmin sarjaa jatkoivat vielä teokset Yrjönkatu (1980) ja Henrikinkatu (1982).
Erityisesti kuusikymppisenä viinaan kuollutta Henrik Tikkasta suosittelen, miksei vaimoansa myös eli Märta Tikkanen: MIESTÄ EI VOI RAISKATA….
Öisinajattelija
Kaikkien muiden nimeämäsi kirjoilijoiden paitsi Donnerin kirjoja olen lukenut. On ehkä jäänyt paras kirjailija lukematta – minä kun en tykkää tuuliviireistä ja opportunisteja inhoan. Enkä tarkoita tällä viime pressanvaaleja.
Ehkäpä minäkin luen jatkossa palstaasi, jos panet vaikkapa kirjallisuusarvostelut kirjoista, joita muutkin, kuin älypäät ymmärtävät.
Silloin ne kirjat olisi myös luettu, eikä vain selattu.
Pekka , parahin,
tuuliviirit ja opportunistit ovat parhaita KIRJAILIJOITA,
KOSKA KATSOVAT MAAILMAA MONESTA NÄKÖKULMASTA,¨VRT VAIKKA PENTTI SAARIKOSKI.
Juuri opportunismi ja revisionismi jne vastahakoisuus on avain kirjailijan maailmaan ja maailmankatsomukseen
Hannu Salama paras esimerkki. Kannattaa katsoa SIINÄ NÄKIJÄ MISSÄ TEKIJÄ, tulee näinä pv teeveesstä, jopa. Sen laatua en nyt takaa, tietenkään, mutta Salaman kirja on parasta suomal proosaa vuosikymmeniin…
Öisinajattelija
HULLUN MIEHEN HEVONEN
Minä ostin hevosen hullulta mieheltä.
Se oli piirtänyt sen itse
ja muuten se oli ihan tavallinen hevonen
mutta silmät olivat sieraimissa.
Sen se oli tehnyt
tahallaan: että ihmiset näkisi
miten hullu se on
ja ostaisi paremmin.
Minä ostin.
Minä ajattelin hevosta kun se seisoisi männikössä.
illalla kun auringon korvista vuotaa verta.
————
Saarikoskea lainaten, teitä blogisteja ajatellen.
terv Pekka