Eilen tai toissapäivänä oli Suomenhevosen merkkipäivä.
Olin liikutetussa tilassa enkä ehtinyt kirjoittaa asiasta, mutta ei kai myöhäistä nytkään? Asia on aina ajankohtainen, siis Suomenhevosen pelastamisprojekti.
HUOJUVA LATO on suomalainen kantribändi, jota jouhevasti johtaa Suomenhevosen merkittävä markkinoija, kulttuurin monitoimikone Suonna Kononen Joensuusta. Suonna esiintyi viimeksi Nurmeksen leffajuhlilla ja vaikutti aikoinaan aluksi Folkswagen-nimisessä porukassa Venäjä-tietäjän Timo Munnen kanssa. Sittemmin hän siirtyi enemmän kantriin.
Suonna Kononen on varsinainen ideanikkari ja loistava sanoittaja. Esimerkiksi Lieksan tyttö ja Suomenhevonen ovat soineet siellä sun täällä ja radiossakin monet kerrat. Mielestäni HUOJUVA LATO on tätä nykyä yksiselitteisesti Suomen paras kantribändi.
Mieluusti liitän tähän – Suonnan luvalla – Suomenhevosen sanat:
Suomenhevonen
Säv. & san. Suonna Kononen © manus
Missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
Eipä ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen – ystäväni suomenhevonen.
Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki – sinä olit konettakin luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen.
Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä – ja joku hevonen.
Kun kerran minä erkanen täältä,
tämän maantien päältä, elämäni talvitien liukkaalta jäältä –
haudatkaa mut hevoiseni viereen.
Missä olisimmekaan ilman sinua…
Eipä ole mulla maailmassa muita…
Kirjoitettu Joensuussa joulukuussa 2003. Julkaistu ensimmäisen kerran Folkswagenin levyllä Karjalan balsamia (Pilfink Records 2005). Uusi versio äänitetty levylle Suomenhevonen ja muita lauluja (Pilfink Records 2011).
Öisinajattelija
Privet Lieksaan!
Suonnan biisit ovat hyviä. Suomen Hevonen ihan itkettää, varsinkin kun olen suokki-ihmisiä. Siitä ei hevonen reilummaksi tule, meidänkin ex eli Rölli. Oikealta nimeltään Vinkan Muisto, isä oli ravikuningas Vieteri, mutta pojasta polvi paheni – juoksu ei maistunut. Muutaman kerran hevonen hylättiin kävelyn takia, vaikka ohjaksissa oli itse Kari Rosimo. No meillä Rölli oli täydellinen kun muuttui ratsuksi, vanhin tytär Anni jopa kisasi sillä ja minäkin ratsastelin pitkin peltoja.
Oma Suonnan biisisuokkini on Kyläkaupan rappusilla. Se on kuin yhteiskuntaopin lyhyt oppimäärä, luku MAASEUTU NYT.
Suomenhevonen löytyy youtubesta:
http://www.youtube.com/watch?v=mp7WgWlIqmM
Olen istekkin miettinyt monia kertoja miten tärkeä Suokki on ollut meille Suomalaisille…
Se on ollut elin keino aikoinaan ja sodissa apuna kaikkea nykyään tekeen harraste eläimenä…
Nostan hattua tättä rotua ei saan hävittään milloinkaan maanpallolta ja maastamme….